Linkkitykitystä ja Roadburn-mehustelua

Kolme viikkoa Roadburniin! Aikatauluissa yllättävän vähän harmittavia päällekkäisyyksiä. Eikä meikäläisen tohkeilua yhtään vähennä se, että Walter pyysi Psychotropic Caravan tiskijukkia vastaamaan Roadburn-perjantain afterpartyista!


Line-up on jälleen aivan älytön! Tämän hetken fiilisten mukaan menisin katsomaan ainakin seuraavat bandit: Quest for Fire, Naam, Pentagram, Godflesh, Place of Skulls, Sabbath Assembly, Circle, Voivod, Winter, Candlemass, White Hills, Weedeater, Pharaoh Overlord, Dragontears, Shrinebuilder, Swans, Blood Farmers, Coffins, Dead Medow, Black Mountain, Samsara Blues Experiment.

Roadburn aikataulut ja Psychotropic Caravan Afterparty.



Meteliin olen lähiaikoina kirjoittanut levyarviot Earthin ja Ramessesin tuoreimmista albumeista sekä haastattelut Steel Mammothista ja Fleshpressistä.

Viime vuoden parhaasta albumista, Circlen Rautatiestä, on vihdoin ilmestynyt vinyyliversio, kuten kuvasta näkyy. Roadburnin yhteydessä Circleltä ilmestyy uusi seiskatuuma ja muutamaa päivää ennen Roadburnia Infektio-niminen albumi, joka maistiaisista päätellen on melkoista hämyilyä.

Loppuun vielä neljä tsekkaamisen arvoista tuoretta kotimaista biisiä ja videota:

Eleanoora Rosenholm – Valo kaasumeren hämärässä: [vimeo]
Hebosagil – Ovet auki: [soundcloud]
Sink – Truth: [youtube]
Steel Mammoth – Torture: [youtube]

Kiehtova folk-matka Hexvesselin kyydissä

Sain Hexvesselin debyytistä mp3-promon käsiini jo hyvän tovin ennen julkaisua. Ykköset ja nollat muodostivat tunnin mittaisen occult folk –pläjäyksen, joka sisälsi hienoja kappaleita, mutta tuntui uuvuttavalta kokonaisuudelta.


Digipak-cd:n saatuani 15 kappaletta tuntui edelleen turhan pitkältä, vaikken osannutkaan sanoa, mitä kappaleita albumilta olisi pitänyt jättää pois. Eräs ilta kaikessa rauhassa kansitaiteeseen ja mielenkiintoiseen –vihkoseen uppoutuessani kokonaisuus avautui. Jokaisen kappaleen paikka oli perusteltu ja palaset loksahtelivat paikoilleen. Matka ei tuntunutkaan enää liian pitkältä.

Vaikka cd-versionkin kannet saa monet muut julkaisut kalpenemaan, gatefold-vinyylissä taide ja huolella valittu sisältö pääsevät todella oikeuksiinsa. Alkupuhe, sanoitukset, lainauksia, Albert Witchfinderin kuvitusta arvokkaan oloiselle mattapaperille painettuna.

Akustisiin soittimiin, kuulaaseen lauluun sekä intiimiin ja mystiseen tunnelmaan luottava Dawnbearer on kaunis matka, johon käytetty aika on sen arvoista. Keitä iso kuppi teetä, ota miellyttävä asento nojatuolista, syvenny musiikkiin ja kansiin. Anna Hexvesselin kuljettaa. Dawnbearer on alkuvuoden mielenkiintoisin albumi.

http://www.facebook.com/hexvessel

Lehtisalo x3

Tuotteliaana miehenä tunnettu miljoonan julkaisun ja tuhannen projektin Jussi Lehtisalo muisti allekirjoittanutta paketilla, joka sisälsi herran ensimmäisen soololevyn, Circlen uuden cd:n sekä Arkhamin Kirjaston seiskatuuman. Koska Circlenkin julkaisutahti sekä itsesensuuri ovat olleet vauhdikasta seurattavaa, päätin blogata ensikuuntelun fiilikset jokaisesta.



Circlen Rautatie oli laitettava ensimmäisiksi tulille. Kaksi kappaletta tästä olen aiemmin kuullut, joten ei tämä täysin ensikuuntelu ole. Kansilehden tuoksu tuo nostalgisia mielleyhtymiä. Vaellus, jestas miten hyvä biisi! Santtu tämän minulle ja muille Mega Therionissa olleille soitti syyskuun lopulla. Jumpe miten hyvä riffi! Ja Rättö, Rättö on kyllä täydellinen heavy-laulaja! Psykedeliaa, hemmetti soikoon! Tähet! Jotain tuttua tässä biisissä on, turvallista ei! Olisipa toi kappale kestänyt pidempään. Lääke ja Pelkkä meno olivat himmailun ja hämyilyn välillä tasapainottelevia kipaleita, Lautatarha silkkaa hämystelyä. Varauksetta suosittelen tätä levyä. Porin suuntaan vinkkiä, että vinyyliä vähän äkkiä.

Kokeillaanpa Arkhamin Kirjasto, eli Lehtisalon ja Samae Koskisen mystinen duo, seuraavaksi. Hui, onpas paljon staattista sähkö seiskatuumassa. Rajua menoa ja örinälaulua. Haha, b-puoli lähtee black metal -riffillä! No joo, hauskaa kohkausta, mutta totuuden nimissä on sanottava, että tuskin kovin usein tämä EP vierailee levylautasellani.

Jussi Lehtisalon Rotta viimeiseksi. Olen huono kuvailemaan tuoksuja, mutta tämä vinyyli tuoksuu kyllä virkistävältä. Kerrassaan miellyttävää. Putosinpa Rotan maailmaan välittömästi. Havahduin ensimmäisen, yhdeksänminuuttisen Veljeni-kappaleen loppumiseen. Rauhallista maalailua ja taisi siellä huuliharppuakin olla. Näköjään toimi, koska jossain muualla olin tuijottelemassa horisonttiin. Taustalla humiseva efekti ja rauhallinen, hypnoottinen maalailu. Näillä eväin matkustetaan koko vinyylinmitta. Onneksi ei ollut hellalla mitään, pohjaan olisi palanut. Hieman puskista tämä tuli kaiken NWOFHM-materiaalin jälkeen. Hieno albumi.

http://www.ektrorecords.com/

Muutoksia

Laiskan maanantain kunniaksi päätin tuulettaa blogini ulkoasua freesimpään suuntaan. Kyseessä on aika huoletta puuhasteltu pikatunkkaus, joten muutoksia ja hienosäätöä varmastikin vielä tulee. Kuvat ja tekstit taittuvat toistaiseksi epämiellyttävästi ja otsikkokuvassa näkyy otsikkoteksti, jonka kyllä pitäisi olla läpinäkyvä. Vinkkejä ja kommentteja otetaan mielellään vastaan.



Parin Black Sabbath -albumin lisäksi mainitussa otsikkokuvassa on Gnodin ja White Hillsin tuore kollaboraatiolevy. 11 hampuusia jamittelevat NEU!:n krautrockin ja Hawkwindin space rockin henkeen kahden vinyylinmitan verran, joten uskotte varmasti, että psykedeelinen trippi on luvassa. Useammin kuin kerran tai pari on tätä kuunnellessa ajantaju hämärtynyt ja huomaa jossain vaiheessa tuijottaneensa tyhjyyteen ties kuinka kauan. Gnod drop out with White Hills II on niitä äänitteitä, joiden nauhoitussessioissa toivoisi olleensa istumassa nurkassa sohvalla.

http://www.myspace.com/whitehills
http://www.myspace.com/gnodgnod

Uudella ilmeellä lähtee myös Club Mega Therion tähän syksyyn. Uusitun logon lisäksi ohjelmassa perinteisiä klubi-iltoja, muutama livekeikka ja ensimmäinen perjantaina järjestetty Mega Therion. Kyseisenä perjantaina Fridayssa esiintyvät aina huikea Dark Buddha Rising sekä Spiderpact ja levymusiikkia tarjoilevat paikalle kutsutut Psychotropic Caravan tiskijukat, eli muun muassa allekirjoittanut. Käykää tsekkailemassa syksyn Mega Therion ohjelma:

http://www.myspace.com/megatherionclub

Vuoden levy saattaa olla...

...aivan tolkuttoman kauan odotettu Solacen A.D., joka viimeinkin on pihalla myös vinyylinä! Täytyy todeta, että pientä fanipoika-asennettakin tässä saattaa piillä, mutta tämän rikollisen aliarvostetun newjerseyläisbändin kolmas pitkäsoitto ylittää kaikki kovat odotukset, joita sille olen vuosien saatossa kasannut.



A.D.:llä Solacen papat ovat räyheämpinä kuin koskaan! Avausraita The Disillusioned Prophet ottaa välittömästi riffijyrällään luulot pois ja pyyhkäisee jalat alta. Seuraava biisikään ei hengähdystaukoa anna, vasta Six Year Trainwreckillä ja Za Gammanilla rullataan letkeämmällä stonermenolla. Tosin Solacen yhteydessä puhuttaessa ”letkeästä stonermenosta”, tarkoittaa se silti jonkinasteista turpaanvetoa. Jos groovaaviin riffittelyihin ehtii tuudittautua, The Skull of the Head of a Man tulee ja potkii kylkiluut paskaksi.

Tunnin verran isojen karvaisten miesten kitaraselkäsaunaa, vihreän savun varjosta soivia sooloja, kaljanhuuruista mikrofoniin mouhoamista, vähintään viisiminuuttisia kappaleita, joita ei takuulla radioaalloilla kuulla. Näistä on A.D. tehty. Vuoden 2010 parhaimmistoa, ehdottomasti!

Solacen pulit ovat tietenkin niin vittumaisia jätkiä, ettei heidän MySpacessa ole yhtään uutta biisiä, mutta tutustukaa tähän bändiin, mikäli se ei vielä ole hallussa! LOW LIFE - DIE DRUNK!

http://www.myspace.com/solacedoom

Jex Thothin Witness EP:stäkin pitää muutama sananen kirjoittaa, kun se kerran tuohon samaan valokuvaan Solacen kanssa piti tunkea. Kaksi uutta biisiä taattua Jex Thothia ja Slapp Happy coveri Mr. Rainbow, jonka tunnelma on kerrassaan mystisen upea. Keikkaakin tulossa Suomeen ja Jessica on edelleen ihana jne jne äääääh, kuunnelkaa Solacea!!!

http://www.myspace.com/jexthoth

Ufomammut - Eve

Paskaa tulee satamaan niskaan, mutta Ufomammutin Eve on tämän vuoden kovin pettymys levyrintamalla. Tuota italialaisten raskaan psykedelian murjojien uusinta on tullut nyt pyöriteltyä levysoittimessa, mutta hieman kylmäksi jättää. 45-minuuttinen kappale sisältää tunnistettavaa maalailua ja jurnutusta, mutta varsinaista Ufomammutia, eli kivitaloja pölyksi runnovia riffejä, pahaenteistä groovea sekä kosmisesta haudasta kaikuvaa laulua kuullaan vasta b-puolella.



A-puolen himmailun vaihtaisin empimättä “biiseihin” ja b-puolellakin olisi saksille töitä. Eihän tämä missään nimessä huono albumi ole. Ehkä odotukseni yhden suosikkitrioni tuotokseen olivat astraalitasolla ja täysin ulottumattomissa. Ehkä nämä helteet eivät ole optimaalisinta aikaa tälle musiikille. Ehkä olen vähän tyhmä ja teidän kannattaisi lukea esim. Imperiumista Shriken 10-/10 arvio levystä.

http://www.ufomammut.com/

Olin viime torstaina Lepakkomiehessä Tuliterä + The Torsors + Taphead –keikalla soittelemassa levyjä. Tapheadin ambient ei tehnyt suurta vaikutusta näissä olosuhteissa, ehkä enemmänkin himassa yksin kuunneltavaa surinaa. Tuliterä oli kovassa iskussa ja biisit kuulostavat livenä hevimmiltä kuin levyltä, bändin jokaisella keikalla tosin toivoisin näkeväni jonkin sortin visuaaleja. The Torsorsin hc/grind-kohkaus oli mukavaa seurattavaa! DJ-keikkaa varten pakkasin mukaan yhdeksän levyä, eli toivebiisejä oli kohtuullisen turha esittää. Soittolista meni kutakuinkin näin:

Gnod / White Hills – The Secret Society of Ants
Gnod / White Hills – Spaced Man
Gnod / White Hills – Per Sempre
Amon Düül II – Phallus Dei
Monster Magnet – 25
Wooden Shjips – We Ask You To Ride
The Heads – Legevan Satellite
Om – Pilgrimage
Litmus – Beyond The Sun
Liquid Visions – Nuclear War

This week, i have mostly been listening to...

Mutta tehän määräätte!

Muitakin suomalaisia (Loinen, Frogskin) julkaissut saksalainen Streaks Records pisti pihalle Caskets Openin debyyttipitkäsoiton hetki sitten. Hienon mustan gatefoldin ja kuuman julisteen lisäksi But You Rule kiinnostaa myös musiikilliselta anniltaan. Caskets Open on ottanut hurjan harppauksen demoltaan tietenkin soundillisesti, mutta myös biisimateriaaliltaan.



Musiikillisesti Caskets Open vuosimallia 2010 on vaikea lokeroida. Kappaleiden juuret ovat selkeästi doomissa, mutta soitosta ja asenteesta huokuu vahvasti punkin röyhkeys. Soundit erittäin raakaa ja rajua kuultavaa, kielisoitinten härski pörinä nostaa ainakin meikäläisen huulille hyväksyvän hymyn. Sanoituksiin harvemmin tartun, mutta nyt on sen verran ilkeää ja omaperäistä kamaa printattuna mukaan, että on tullut useamman kerran lukaistua läpi hykerrellen. Lyriikkaa tehostamassa on rouhean räkäinen huutolaulu.

Levyn ainoan ”hempeilykohdan” sisältävä SWBD? sekä vittumaisella asenteella jynkyttävä ja Black Sabbath -flirtin sisältävä Whore! ovat omat suosikkikipaleeni. Hieno debyytti, älkää nukkuko tämän julkaisun ohi!

http://www.myspace.com/casketsopen



Hieman enemmän materiaalia julkaisseen, mutta nyt vasta debyyttipitkäsoittoon edenneen doom-trio Garden of Wormin albumista kirjoittelin arvion, joka löytyy alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

http://meteli.net/uutiset/4425

Magick still happens

Eilen töistä kotiin päästyäni eteisessä odotti ilmoitus, että postista on noudettavissa paketti. Sinänsä tässä ei mitään ihmeellistä vielä ole, mutta saatuani paketin käteen ja huomattuani, että lähettäjän kohdalla lukee Chile, pulssi kohosi ja kasvoille nousi tyrmistynyt ilme. Kotimatkalla joutui keräämään parin tuopin verran rohkeutta, että paketin viimein uskalsin avata. Sisältä paljastui kuin paljastuikin kolme kappaletta Reverend Bizarren Magick With Tears die hard vinyyliä sekä kolme KLV:n Niin musta on maa cd:tä.



Mitä ihmeellistä tässä sitten on? Magick With Tearsin julkaisusta vastasi chileläinen pikkulafka, joka keräsi helmikuussa 2008 ennakkotilauksilla helpot rahat pois RB-faneilta ja katosi kuin tuhka tuuleen. Tuohtuneet tilaajat ovat purkaneet tuntojaan RB:n keskustelufoorumilla jo 72 sivun verran aiheesta ja itse olin hyväksynyt rahojeni menetyksen. Voitte siis varmaankin uskoa hämmästykseni, kun lähes 2,5 vuotta paypalin vinkumisen jälkeen tilaamani levyt saapuvat.

Ja ennen kuin joku neropatti kommentoi kolmen levyn tilaamista, kyseessä on kimppatilaus postien jakamiseksi, eikä näitä levyjä tulla ebayssa näkemään.

The Devil finds work for idle hands

Kuten otsikosta voi päätellä, maanantai-iltana tein jotain todella järjetöntä. Revin vinyylit alas hyllystä ilman sen suurempaa määränpäätä ja lennosta järjestelin levyt ykköspainoksen ilmestymisvuoden perusteella. Yksittäisten vuosien levyjä en alkanut järjestelemään ilmestymisjärjestykseen, vaan aakkoselliseen. Nyt levyhyllyni on siis ykköspainoksen ilmestymisvuoden perusteella aakkosjärjestyksessä.



Psykerockilla alkaa ja psykerockiin päättyy, 1966 ilmestynyt The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators on ensimmäisenä, viimeisenä on 2009 ilmestynyt ja aakkosissa viimeinen Wooden Shjipsin Dos. Jos autioille saarelle saisi ottaa kahden vuoden levyt, vuodet olisivat varmaankin klassikkolevyjä synnyttänyt 1970 sekä monipuolinen rock-vuosi 1991.

Metelissä ilmestyi juuri listaus toimituksen 2000-luvun suosikkilevyistä, joten meikäläisen pörinää sisältävää top kymppiä pääsee ihmettelemään alla olevasta linkistä. Oma lista ei ole varsinaisessa järjestyksessä, eikä taaskaan ole mikään absoluuttinen totuus, valitsin yhden levyn per vuosi aikavälillä 2000-2009. Minun lista löytyy noin puolivälistä.

http://meteli.net/uutiset/4294

EHG, CoM, Sunn 0)))

New Orleansin sludgeäpärä Eyehategodin tuorein pitkäsoitto, 10 vuotta vanha Confederacy of Ruined Lives näki vihdoin päivänvalon vinyylillä. Sludgeposti kuskasi albumin vihdoin postiluukustani, leimat USA:n päässä olivat lyöty yli kuukausi sitten. I’m Better Than Everyone Records julkaisi levyn nykytrendien mukaisesti 500 kappaleen painoksena, joka jälleen ihmetyttää hieman, kun kyseessä on EHG:n nimiluokan bändi.



Mitäs Confederacy of Ruined Lives olikaan syönyt? 10 biisiä rujosti rullaavaa sludgea, rämeisen väkivaltaista Black Sabbath –tribuuttia Mike Williamsin huuruisella höyryämisellä varustettuna. Sludgehittiä sludgehitin perään! Kahdesti aukeava gatefold on koristeltu Williamsin raapustuksilla ja spine on niin härskin levyinen, että albumi paistaa taatusti esiin levyhyllystä.

http://www.myspace.com/eyehategod

Church of Miseryn livelevy on vihdoin ilmestymässä ja maistiaisia siitä on tarjolla alla olevasta linkistä. Näköjään Roadburn-keikka ilmestyy myös vinyylinä maaliskuussa, joka on mieluisa uutinen omiin korviin.

http://burningworldrecords.wordpress.com/2010/01/16/church-of-misery-track-for-download/

Viisi vuotta sitten missasin keikan kuumeen takia. Odottelin ihmeparantumista niin pitkälle iltaan, että lopulta lippu jäi käyttämättä. Mutta ehkä joku muukin allekirjoittaa, että Sunn 0))) –keikalle ei mennä 39 asteen lämmöllä varustettuna? Tänään on sitten oma vuoro kokea mitä tarkoittaa Sunn 0))) livenä. Tänään, Sunn 0))) ja Pharaoh Overlord Tavastialla klo 21 alkaen.

http://www.ideologic.org/

Space Force UV-kemut

Boriksen Japanese Heavy Rock Hits seiskatuumasarjan viimeinen sinkku ja sen kylkiäiseksi laitettu yksipuoleinen seiska tulivat sopivasti uudeksi vuodeksi. Bonusseiskalla oleva biisi on hollantilaisbändi Earth and Fireltä lainattu Seasons, jonka ihana Wata herkästi laulaa. Kyseinen kappale on melkeinpä koko seiskatuumasarjan paras.



Vuosikymmenen vaihdetta juhlitaan Lahdessa Space Force DJ-sessioiden parissa. Pitkä Pubissa soitetaan levyiltä stoner, space sekä psykerockia ja doomia torstaina 31.12. viiden tiskijukan voimin kello 18 alkaen. Sisäänpääsykään ei muistaakseni maksa mitään, joten tervetuloa nauttimaan virvokkeista ja hyvästä musiikista!



Pakkailin levylaukkuni täyteen, joten torstai-ilta näyttää, mitä tuleman pitää. Doomia taisi Technics-kassiini sujahtaa vain Saint Vitusin debyytin verran, joten aavistuksen psykedeelispainotteisempaa kamaa taitaa olla tulossa.

Shrinebuilder

Pyramid of the Moon -biisi nostatti Shrinebuilderin pitkäsoittoon kohdistuneet odotukset ehkäpä hieman liian korkealle. MySpacesta kappale tuli luukutettua niin tiuhaan, että kappale iskostui selkärankaan jokaista pellinsärähdystä myöden. Kun vihdoin Shrinebuilderin tuplavinyylin levykaupasta kävin joulun alla poimimassa, oli pettymys aluksi melkoinen.



Superryhmän debyyttialbumi kuulosti hyvälle heti kättelyssä, mutta muut neljä kappaletta vaisuilta Pyramid of the Moonin rinnalla. Tuossa biisissä tiivistyy kvartetin jokaisen jäsenen sielunmaisemat ja tunnusmerkit täydelliseksi kokonaisuudeksi.

Mitä enemmän albumia on tullut pyöriteltyä, sitä enemmän kappaleidenvälinen kuilu pienenee, mutta pyramidi seisoo kuussa silti täysin koskemattomana. Joudun karvaasti toteamaan, että Shrinebuilderin pitkäsoitto ei ole niin hyvä, kun olin odottanut. Olisiko kuuntelukokemukseni erilainen, mikäli en olisi MySpace-maistiaisia kuunnellut? Ehkä.

Materialistiselta kantilta katsottuna vankkaan gatefoldiin kääritty värikäs tuplavinyyli, jonka neljänteen puoleen on kuvioitu käärme, on parasta A-luokkaa. Noh, täytyy myöntää, että onhan tämä parhaillaan soiva levyn päätösraita Science of Angerkin aivan mahtava biisi...

http://www.myspace.com/shrinebuildergroup

Stonerlegenda ja raskas tuplavinyyli

Kun en enää enempää festivaalilta toivo, pudotetaan Roadburnista pommi nimeltä John Garcia, joka sattumoisin tulee esittämään keikan verran Kyussia. Hetken aikaa elättelin toivoa, että Brant olisi kannuissa, mutta mitä ilmeisimmin soittajat ovat jotain hollantilaisia rivimuusikoita. Vaikka kyseessä ei ole missään nimessä Kyuss, odottelen malttamattomasti tätä keikkaa. Huh huh!

http://www.roadburn.com/

Tällä hetkellä levysoittimessa pyörii albumi, josta on jo pitemmän aikaa pitänyt muutama sana kirjoittaa, The Gates of Slumberin syyskuussa ilmestynyt Hymns of Blood and Thunder. Rise Aboven ökyhintaisia vinyyleitä rantautui viime kuussa Suomeenkin, joten sellaisen tohti hankkia hyllyyn. Normiversiokin on kolmessa eri värissä, joista jokainen on rajattu kolmeensataan kappaleeseen. Ymmärrän kyllä die hard –versioiden kauppaamisen vannoutuneille faneille, mutta perusdiggareille voisi olla perusmustaa perusversiota, jonka hinta pysyisi alle parin kympin!



TGOS on parantanut tasoaan huimasti albumi albumilta, mutta ainakin omissa kirjoissa uutukainen ei enää yllä edeltäjänsä, Conquerorin, tasolle. Conquerorin ainoa heikko lenkki olivat jokseenkin heppoiset soundit, Hymns of Blood and Thunderilla on jälleen jämäkät heavysoundit ja Karl Simon laulaa paremmin kuin koskaan, mutta kappalemateriaali ei aivan yllä edellä mainitun albumin tasolle. Eipä tälläkään albumilla ole varsinaisesti huonoja biisejä, vain Beneath the Eyes of Marsin synaosuudet ärsyttävät ja mukaan on mahtunut pari mitäänsanomattomampaa kipaletta.

Räyheästi jolkotteleva Death Dealer on albumin paras suoraviivainen TGOS-ralli, mutta rotevat herrasmiehet ovat edelleen parhaimmillaan eeppisiin mittoihin kasvavissa, nyrkit pystyssä puitavissa kymmenminuuttisissa, jotka tällä albumilla ovat The Doom of Aceldama sekä Descent into Madness. Molemmat kappaleet nousevat TGOS-biisien kärkikastiin. Jälkimmäisessä synaosuudet ovat huomattavasti tyylikkäämmät kuin Beneath the Eyes of Marsissa ja Iron Bob Foutsin rumpufillit ovat upeaa tribuuttia Bill Wardille.

Ei mitään turhaa kikkailua eikä hienostelua, tämä rehellistä doomia ja heavy metalia. Jos jotain muuta etsit, jatka etsimistä.

http://www.myspace.com/thegatesofslumber

Dark Buddha Rising - Entheomorphosis

Dark Buddha Risingin kakkosalbumi näki päivänvalon marraskuun lopussa, tasan vuosi Ritual IX tuplavinyylin ilmestymisestä. Debyyttialbumin jalanjälkiä seuraten myös Entheomorphosis on kääritty mattamustaan gatefoldiin ja sisältää kolme kappaletta, joista pisin on jaettu toisen vinyylilevyn molemmille puolille.



Droneilut ja efektihälyt on jätetty tällä kertaa unholaan, Transperson, Transcent ja Nog Uash’ Tem matkaavat raskaiden riffien ja hypnoottisen junnauksen siivittämänä kohti mustaa aukkoa. Vaikka Dark Buddha Rising käyttää toistoa aseena, ei musiikki edelleenkään ole pelkkää jumitusta, kappaleet kulkevat luonnollisesti eteenpäin transsimaisen varmasti ja välillä yllättävästikin.

Ensimmäiseltä levyltä tuttujen avaruusmaalailuiden, doomahtavien riffien ja krautrock-junnauksen lisäksi Transpersonin kakkososan taustakitaransahailut ja Transcentin psykedeeliseen blastaukseen yltyvä nostatus flirttailevat black metalin suuntaan. Tämä tekee Dark Buddha Risingin lokeroinnista vielä entistä vaikeampaa.

Vaikka Ritual IX oli mahtava debyytti, ei rima ollut näköjään Dark Buddha Risingille liian korkealla, Entheomorphosis on vähintään yhtä haastava ja palkitseva annos raskasta psykedeliaa. Pelottavan hyvä bändi, jonka musiikki saa kupolin jengalle ilman päihteitä.

http://varjotila.org/dbr/

I Hate vinyl

Laiskanoloisesti kotisivujaan päivittelevä I Hate Records on julkaissut kaikessa hiljaisuudessa pari loistavaa vinyyliä. Toinen näistä on helmikuussa 2008 cd:nä julkaistu Jex Thothin debyyttipitkäsoitto, joka nyt vihdoinkin sai vinyylijulkaisun. Albumia ja muitakin Jex Thoth / Totem -julkaisuita on tullut luukutettua aivan mielettömiä määriä, eikä kyllästyminen ole lähelläkään.



Gatefoldina julkaistun albumin punavalkoinen, monitoimitaiteilija Sami Hynnisen luoma kansitaide pääsee tietysti oikeuksiinsa verrattuna cd-versioon. Levyn jakaminen a- ja b-puolille tuo myös kuuntelukokemukseen virkistävää vaihtelua, neliosaiseen Equinox Suiteen tulee kiinnitettyä huomiota aivan eri lailla sen aloittaessa b-puolen. Mikäli jostain kumman syystä psykedeelissävytteisen doomahtavan musiikin paras orkesteri pitkiin aikoihin ei ole tuttu, klikkailepa MySpace-sampleihin välittömästi.

http://www.myspace.com/totemdoom



Spiritus Mortisin ja Fall of the Idolsin split 12” on toinen I Haten tuoreista julkaisuista. Halvanoloisista kansista huolimatta musta kiekko on ahminut viisi kappaletta tuomiota Suomen ehkäpä kovimpien aktiivisten doom-orkestereiden toimesta. Spiritus Mortis jatkaa aurinkocoverisarjaansa, edellisellä seiskatuumalla versioitiin The Doorsin Waiting for the Sun, tällä levyllä vuorossa on Uriah Heepin Sunrise, joka on tämän julkaisun paras kappale. Rise From Hellin uudelleennauhoitus puolestaan menee mielipuolisiin sfääreihin Hynnisen sekopäisten laulusuoritusten siivittämän. Edellä mainittujen kappaleiden välissä oleva The Ceremony of the Sifting Air jää hieman vaisuksi kokemukseksi.

Fall of the Idolsin Funeral Man on parempi kahdesta torniolaisten kappaleesta rouhean pääriffin ja tyylikkäiden osien johdosta. Stalkerkin on hyvä kappale, mutta ei missään nimessä FOTI:n parhaimmistoa. Karppinen ja kumppanit ovat varmasti mielissään ensimmäisestä vinyylijulkaisustaan. Itse kaipailisin bändin molempia pitkäsoittoja vinyylille, Hynnisen kansitaidetta kelpaisi varmasti katsella 12-tuumaisena.

http://www.myspace.com/spiritusmortis
http://www.myspace.com/falloftheidols

Seiskatuumakatsaus vol. 1

Alla lyhyet esittelyt muutamasta itselle tuoreesta seiskatuumasta, mutta heitetään ensin linkki meikäläisen festariraporttiin Space Force 1 ja Metal Warning -festareilta.

http://meteli.net/uutiset/4166



Ihastuin The Xx nimiseen brittibändiin MySpace-samplejen perusteella kaksi kuukautta sitten ja tilasin suoraan bändiltä heidän molemmat sinkkunsa. Sähköpostitiedusteluihin ei vastattu eikä lättyjä putoillut postiluukusta, joten 45 päivää ostosuorituksesta, tein elämäni ensimmäisen Paypal-selvityspyynnön. Tästä meni vielä 10 päivää, ennen kuin sain vastauksen, että sinkut ovat nyt lähetetty. Basic Space ja Crystalised seiskatuumat sisältävät tyylikkäästi soitettuja ja sovitettuja kappaleita, joista kuuluu, että muun muassa Joy Divisionit ja The Curet on kuunneltu. Basic Spacen b-puoli Blood Red Moon on näistä suosikkibiisini ja muutkin soveltuvat hyvin sohvalla punaviinilasi kädessä chillailuun. Tulevat The Xx levyt tosin hankin levykaupasta...

http://www.myspace.com/thexx



Chestbursterin nimi on pyörinyt hetken aikaa kavereiden huulilla, mutta itse en ollut bändiin ehtinyt tutustumaan, kunnes bändin seiska minulle lähestulkoon pakkomyytiin. Demokansilla varustetun 17,8 senttiä leveän vinyyli EP:n ehdin vasta kaksi kertaa luukuttamaan, mutta pakko hehkutella jo nyt. Neljä rallia räväkällä asenteella rämisteltyä rokkia esimerkiksi Dinosaur Jr:n ja The Jesus Lizardin hengessä! Tsekatkaa bändi ja hankkikaa seiska, jos tätä vielä jostain saa.

http://www.myspace.com/chestbursterband



Southern Lordin Boris-seiskatuumasarjasta on kotiutunut puolet. Japanese Heavy Rock Hits v1 seiska korkataan alternative/noise rockailulla nimeltä 8. Hey Everyone jatkaa samalla linjalla, mutta tekee sen hieman pirteämmällä otteella. Japanese Heavy Rock Hits v2 sinkku korottaa panoksia, molemmat raidat ovat kieroa, hyväntuulista, mutta tanssittavaa tykitystä. Ehdotonta rokkiklubimatskua! Space Breakfastissa tulikin soitettua sinkun molemmat puolet. Mikäli Boris Pinkistä eteenpäin ei ole maistunut, en näitäkään violetteja seiskoja viitsi suositella. H.M.A. (Heavy Metal Addict) -biisin kertsiin on hyvä lopettaa:

“Too much head bangin’
Too tight, KILL KILLER KILLEST
Too skinny, KILL KILLER KILLEST
Your spandex pants, KILL KILLER KILLEST”

http://www.myspace.com/borisdronevil

Amplifier Worship Drink Up -päiväklubi

Amplifier Worship -festari on jo tulevana viikonloppuna ja itse alan olemaan jo aika fiiliksissä. Tapahtuman esiintyjälistaahan jo aiemmin hehkuttelin, kahden päivän aikana soittavista kahdeksasta bändistä jokainen kiinnostaa nähdä, erityisesti Ocean Chief, Throat sekä Semtex, joita en vielä ole livenä kokenut.



Tällä kertaa kutsu kävi lauantaina klo 15 alkavalle Drink Up -päiväklubille soittelemaan vinyyliä, tämä aspekti mukavoittaa festarisekoiluani entisestään. Itse ajattelin pyöritellä stonerimpaa osastoa höystettynä muutamalla doom-klassikolla, DJ Jesusmikäkuosi lupaili tarjoilla rankempaa sludgeräimettä ja päivän isäntä Vekenator lupasi tsekkailla hyllystään puuttuvia linkkejä musiikillisen annin täydentämiseen.

Teloin olkapääni ja eilen kortisonipiikin siihen saaneena makailen nyt toipilaana himassa, joten aloin jo keräilemään levylaukkuun lättyjä lauantaita varten. Tällä hetkellä kassin syövereihin on menossa musiikkia seuraavilta artisteilta: Acrimony, Assemble Head in Sunburst Sound, Astra, Black Sabbath, Blue Cheer, Bongzilla, Boris, Church of Misery, Dozer, Dungen, Fu Manchu, Hypnos 69, Kyuss, Liquid Visions, Monster Magnet, Om, Rättö ja Lehtisalo, Saint Vitus, Serpent Throne, Sir Lord Baltimore, Solace, Trouble, Truckfighters ja Witchfinder General sekä pari ylläriä, joita en etukäteen suostu paljastamaan.



Koska nyt on vasta tiistai, ehtii sisältöä hinkkailemaan vaikka kuinka moneen otteeseen ja toiveitakin saa jättää esimerkiksi kommentin muodossa tänne.

Amplifier Worship Drink Up -päiväklubi
Cosmic Comic Café, Kauppiaskatu 4, Turku
lauantaina 17.10. klo 15-20
DJ:t Vekenator, Jugh, Jesusmikäkuosi
ilmainen sisäänpääsy!

http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

Too Drunk To Fuck ja luostariolutta

Hyvinkään levymessut taas tulivat ja menivät. Uusi Technicsin keltainen levylaukkuni oli tulikasteessaan, mutta valitettavasti laukuntäytettä ei kauheasti mukaan messuilta lähtenyt. Messujen jälkeen istahtamispaikkana toiminut Olutravintola Joutsen sen sijaan ansaitsee kiitettävän arvosanan upealla olutvalikoimallaan.



Vinyyliä Wanhan Villatehtaan sisuksiin oli jälleen kannettu niin paljon, etteivät kovimmatkaan levyfanaatikot taatusti päivän aikana koko tarjontaa saisi läpi plärättyä. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana sain selailtua hevi-, psyke- ja progelaatikot noin puolilta messuständeiltä. Kun tässä vaiheessa levylaukkuun oli realisoitunut vain Brant Bjork and the Brosin Somera Sol, alkoi turhautuminen iskeä tosissaan. Tämän jälkeen selailin vain satunnaisia laareja, keskittyen tuttujen kanssa turisemiseen.

Viimeisenä vastaan tulleelta ruotsalaismyyjältä lähti mukaan kuitenkin edulliseen pakettihintaan Wooden Shjipsin eka, ZZ Topin Tres Hombres sekä Dead Kennedysin Too Drunk To Fuck seiskatuuma. Harmaantunut myyjä kertoi tohkeissaan olleensa kirjeenvaihdossa 80-luvulla useamman vuoden ajan Jello Biafran kanssa. Näiden ostosten jälkeen olikin aika paketoida messut omalta osalta ja painua luostarioluiden ja tummien tsekkiläisten ääreen ihmettelemään muutamaa uutta levyäni.

Hyvinkään levymessujen myyjät ovat niin ammattimaisia, että tietävät taatusti levyjensä hinnat, joten muutaman euron löytöjä tästä tapahtumasta ei ole enää vuosiin tehnyt. Tarjontaa on kuitenkin niin valtava määrä, että etsimäsi levyt löytyvät mitä todennäköisimmin, mikäli olet valmis maksamaan.

Viidenkympin vinyyli

Kuten jossain aiemmassa blogipostauksessa totesin, en voinut vastustaa kiusausta, vaan tilasin The Devil’s Bloodin ensimmäisestä pitkäsoitosta 50 euroa maksavan die hard -version. Karismaattisen naislaulajan luotsaama hollantilaisbändi on aiheuttanut erinäisillä keskustelufoorumeilla niin paljon porua, että jotain se tekee taatusti oikein.



Vaikka foorumipuristit ja rokkipoliisit mollaavat bändiä rystyset valkoisina ja näppäimistöt sauhuten, edustaa The Devil’s Blood itselle yhtä mielenkiintoisimmista orkestereista tällä hetkellä. Bändi ei yritäkään keksiä pyörää uudestaan, vaan tyytyy lainailemaan artisteilta aina 60-luvun lopulta nykypäivään asti. Häikäilemättömän popahtavat koukut, tuplakitaraleadit, kevyt ripaus psykedeliaa ja sopivan lämmin soundimaailma fuusioituvat saumattomasti seireenimäisen naislaulajan laulamiin okkultismiteemoihin.

The Time of No Time Evermore on loistava paketti yllä luetellun kaavan mukaan soitettua musiikkia. Mukana pari demoilta tuttua kappaletta uudelleennauhoitettuna, pari uutta erittäin radioystävällistä kappaletta ja hämympi osastokin on hyvin edustettuna 13th Floor Elevators psykeineen ja Pentagramin suuntaan tervehtivine riffeineen.

Onko tämä paksuihin, kankaalla verhoiltuihin kansiin kääritty tuplavinyyli viidenkympin arvioinen? Hienon paketoinnin ja mustien levyjen lisäksi rajoitettuun painoksen kuuluu hihamerkki, juliste sekä cd-versio albumista. Kipukynnyksen päällä hypitään, mutta koska itse musiikillinen sisältö on niin hyvä kuin olin odottanut, jopa piirun verran parempi, näin kalliin hinnan maksaminen tälle orkesterille ei kirvele pätkän vertaa.

http://www.myspace.com/thedevilsblood