Välillä levyistäkin!

Selailin blogiani taaksepäin ja huomasin, että aika keikkapainotteista tekstiä on ollut alkuvuosi. Jos vaihteeksi hehkuttelisi jotain tuoretta musaakin!



Kuvassa muutama tuore, viime aikoina tehosoitossa ollut levy. Isoveli Farflung pesee White Hillsin mennen tullen avaruusrokkareiden splittijulkaisulla, huippubiisi Farflungilta! Vibravoidin Gravity Zero lienee paras saksalaisbändin tuotos tähän asti, tiukkoja psych rock –ralleja ja fuzzintäyteistä äänimaailmaa. Conan moukuttaa perinteitä kunnioittaen aggressiivisesta sludgesta lainailevaa doomia, hampaat irvessä ja nyrkki ilmassa.

San Franciscosta kotoisin oleva Sleepy Sun on ollut ihan ok –kategorian bändi, mutta kolmas albumi Spine Hits on lähestulkoon täysosuma! Bändi on ottanut rohkean hypyn popimman ilmaisun pariin ja se on kannattanut. Spine Hits on täynnä toinen toistaan hienompia kappaleita, popkoukkuja ei pelätä, muttei psykedeliaakaan unohdeta.



Niin, keikkoja pukkaa, edelleen. Torstaina Acid King sekä Suma ja sunnuntaina Unsane, Big Business sekä Throat. Olen soittamassa levyjä molemmilla keikoilla ja sen lisäksi on muutto päällä, joten molempien keikkojen levyt pitäisi pakata ennen muuttolaatikoihin pakkaamista...

Viime viikon ulkomaisvieraat

Keikkakevät Helsingissä jatkuu ennenkuulumattomana. Viime torstaina Kutosella Church of Misery ja Fleshpress soittivat loppuunmyydylle salille. Lauantaina White Hills ja Demonic Death Judge esiintyivät samassa osoitteessa lähes yhtä monelle hengelle.


Edellisen, myös Fleshpressiä sivuavan blogipostauksen ja tämän Kutosen keikan väliin mahtuu myös Lahden Torvessa nähty Fleshpress, Throat & Unkind keikka. Eipä siinä, bändin puolituntiset ja intensiiviset keikat eivät jätä kylmäksi. Tällä kertaa bändillä oli hieman teknisiä ongelmia, mutta nekin selätettiin tyylikkäästi.

Church of Miseryllä on tätä nykyä Hideki jälleen mikrofonin varressa. Japanilaisbändin livekunto ei petä edelleenkään. Hurjin ja rajuin doom-bändi, jota olen livenä todistanut. Taisi olla seitsemäs kerta, kun bändin näen.

Lauantaina Demonic Death Judge rytyytti perus-sludgeaan aivan mallikkaasti. Tosin bändin valinta White Hillsin lämppäriksi ihmetytti. Vakoilin White Hillsin settilistaa Lontoon keikalta, jossa setti painottui uuden albumin materiaaliin. Positiiviseksi yllätyksekseni biisilista ei pitänyt paikkaansa juuri lainkaan, vaan Frying on this Rockilta soitettiin pari biisiä ja muut keikka kahlattiin valikoitujen vanhempien kappaleiden parissa. Joka tietty oli hyvä veto, koska bändi ensimmäistä kertaa Suomessa oli.

Trion soitto rullasi huikeasti, rumpali Nick istui Egon ja Daven väliin täydellisesti. Soitti bändi jyrääviä riffejä tai haahuilevampaa psykedeliaa, kuulosti se upealta. Paikoin laulut kuulostivat erittäin ”sinne päin” vedetyiltä ja näihin toivoisi vähän skarppausta livetilanteessa.

Sunnuntai tuli hengailtua newyorkilaisten kanssa Helsingissä ja hauskaa oli. Ympäriinsä kävelyä, vinyylien pläräilyä, salmareiden juomista, Kiasmassa käyntiä ja Kynsilaukassa safkaamista oli ohjelmassa. Olo on aikamoisen nuutunut edelleen.

Olin molemmilla yllämainituilla keikoilla valkkailemassa levyjä lautaselle ja tuttuun tapaan soittamani kappaleet löytyvät alta.

Church of Misery + Fleshpress, DJ Jugh playlist, 29.3.2012 Kuudes Linja

Acid King - Electric Machine
Aqua Nebula Oscillator - Lucifer
Carlton Melton - Company
Circle - Earthworm
Pharaoh Overlord - Rodent
Purson - Rocking Horse
Saint Vitus - Blessed Night
Saint Vitus - Burial at the Sea
Tank - Red Skull Rock
The Devil's Blood - The Heavens Cry Out for the Devil's Blood
The Obsessed - Yen Sleep
Us & Them - Willow's Song
Witchfinder General - Soviet Invasion

White Hills + Demonic Death Judge, DJ Jugh playlist, 31.3.2012 Kuudes Linja

Aqua Nebula Oscillator - Flying Mountain
Bevis and Twink - Flying Igloos
Can - Oh Yeah
Circle - Valtaisa hahmo
Farflung - Unborn Planet
Gnod - Visions of Load
Liquid Sound Company - Golden Gate 67
Moon Duo - In the Sun
Sun Dial - Exploding in Your Mind
The Great Society Mind Destroyers - Now Riot!
Vibravoid - Eruptions of the Green Sun

Sell all you have / Give it to the kittens

Viime lauantaina Fleshpress soitti jälleen jäätävän intensiivisen keikan, tällä kertaa PRKL-klubilla. Kourallinen tuttuja oli paikalla, tuntemattomia spitaalisen yhden käden sormilla laskettu määrä. Pörinäjengi vierastaa PRKL:ttä ja ehkä ihan syystäkin, vaikka keikkapaikkana tuo ihan ookoo onkin. Odottelen Fleshpressin Roadburnin keikkaa erittäin suurella mielenkiinnolla! Green Room tulee olemaan täynnä.


PRKL:een nestetankkauksen johdosta, sunnuntaina olo oli mitä vastaanottavin Current 93:a varten. Savoy-teatteri oli kerrassaan toimiva David Tibetin apokalyptisen folkin esityspaikaksi. Boney M –intron ja ensimmäisen varsinaisen kappaleen jälkeen liikuttiin pitkälti kauniin, mutta erittäin melankolisen kappalemateriaalin parissa. Tibetillä oli yleisö pikkurilliinsä kiedottuna koko puolitoistatuntisen keikan ajan. Yksi oikein ajoitettu huokaus mikrofoniin laskeutui yleisön ylle koko maailman taakkana, eikä kyyneliltäkään vältytty. Parhaita keikkoja, joita olen ikinä todistanut.

Lopuksi vielä Metelin suuntaan linkkejä meikäläisen teksteihin: White Hills Frying on this Rock –arvio ja Garfield Steel Darkness Freedom –arvio sekä Jussi Lehtisalon “haastattelu”, jossa herra suosittelee musiikkia kommenttien kera. Tutustumisen arvoinen soittolista!

Kuuden viikon pikakelaus

Puretaanpa lähiviikkojen keikkatarjonta selkeäksi suunnitelmaksi. Ensi viikon keskiviikkona Mega Therion –klubilta tuttu DJ Wotzenknecht tarjoilee Molotowissa ennalta arvaamatonta elektronista musiikkia. Herran soittama musiikki on itselleni lähestulkoon täysin vierasta, mutta myös siksikin mielenkiintoista. Wotzenknechtin podcast on kuunneltavissa Mega Therionin blogissa.


Kyseisen viikon viikonlopun vietän itse Lahdessa, mutta Helsingissä olisi perjantaina huikea livebändi Graveyard ja mielenkiintoinen tulokas Death Hawks lämppärinään. Lauantaina Korjaamolla olisi kertaalleen keikkansa perunut acid folk kulttibändi Comus.

Lahdessa juhlitaan Space Force One kolmatta kertaa. Tällä kertaa isommat nimet puuttuvat, mutta eipä haittaa, hyviä bändejä Torvessa esiintyy kuitenkin! Perjantaina lavalla Octopus Syng, Boar ja Nauticus. Lauantaina Nightsatan, Woodrue sekä Consciousness Removal Project.

ke 7.3. DJ Wotzenknecht – Some More Feverish Dreams @ Molotow, Helsinki
pe 9.3. Graveyard + Death Hawks @ Tavastia, Helsinki
la 10.3. Comus @ Korjaamo, Helsinki
pe 9.3. – la 10.3. Space Force One @ Torvi, Lahti

Seuraavan viikon kalenteri antaa huilipäiviä sunnuntaihin asti, jolloin Savoyssa esiintyy David Tibetin luotsaama apokalyptisen folkin outolintu Current 93.

su 18.3. Current 93 @ Savoy, Helsinki

Kalenterin sivu kääntyy, Dungenista tutun Reine Fisken äärettömän kaunista psykedeelissävytteistä folk popia soittava The Amazing näyttää olevan heti tiistaina Tavastialla. Perjantaina on noise rock turpasaunat Lepakkomiehessä ja lauantaina hajanainen, mutta ankara kattaus Torvessa. Nämä kaverit tuntien, sunnuntai haiskahtaa maitohapoilta ja pahoinvoinnilta.

ti 20.3. The Amazing @ Tavastia, Helsinki
pe 23.3. Fun + Throat + Baxter Stockman + Umpio @ Lepakkomies, Kallio
la 24.3. Fleshpress + Unkind + Throat @ Torvi, Lahti


Helposti yksi maailman kovimmista livebändeistä, Church of Misery, saapuu jälleen Suomeen. Olen tainnut nähdä poppoon toistaiseksi viisi kertaa ja aina kun mahdollista, menen heitä katsomaan. Kaksi keikkaa Helsingissä tällä viikolla, olen molemmilla. Siihen väliin lauantain White Hills, niin viikko nostaa hymyn naamalle jo tässä vaiheessa.

to 29.3. Church of Misery @ Kuudes Linja, Helsinki
la 31.3. White Hills @ Kuudes Linja, Helsinki
su 1.4. Church of Misery @ Kuudes Linja, Helsinki

Sitten pari bändiä, jotka eivät esittelyitä kaipaa. Torstaina Om, perjantaina Earth. Ja sitä seuraavalla viikolla onkin jokakeväinen pyhiinvaellus Tilburgiin ja Hollannin kevääseen. Roadburn-kattauksen ja tärpit ruodin, jahka aikataulut nettiin tulevat.

to 5.4. Om @ Nosturi, Helsinki
pe 6.4. Earth + Mount Eerie @ Nosturi, Helsinki

Frying on this Rockin odottelua

White Hillsin seuraava studioalbumi Frying on this Rock ilmestyy ensi kuussa, mutta sain Thrill Jockeylta jo promokipaleen haltuuni. Alle vuorokaudessa loppuunmyyty valkopinkki vinyyli on totta kai jo tilattu, cd:tä ja yksiväristä vinyyliä löytyy edelleen Thrill Jockeylta.

Aloitusraita Pads of Lightista ilmestyi juuri Ego Sensationin duunaama video, joka on tuossa alla upotettuna. Kakkosbiisi Robot Stomp on nimensä mukaisesti krautrockpoljennolla, vainottaviin kuumotuksiin kasvava reilu 10-minuuttinen. Kolmosbiisissä mehustellaan todella ihanalla psych rock riffillä. Enempää en vielä levystä paljasta!

Muistakaa Kuudennen Linjan keikka lauantaina 31.3.



Sleepin brittikeikkojen juliste on niin upea, että se on pakko postata blogiinikin! Asiasta kolmanteen. Mielenkiintoinen musiikkiuutinen on, että John Peelin levykokoelma on tulossa julkiseksi, lisäinfoa tästä.

White Hills – H-p1

White Hills saattaa tulla jo joillain blogini lukijoilla korvista. Siinä tapauksessa lienee syytä siirtyä muihin blogeihin, sillä White Hillsin suitsutus jatkuu uudenkin pitkäsoiton myötä. Vaihteeksi sellainen levy, josta jaksaa kohkata, kuin pikkupojan innostuksella. Nostan mainiolta albumikokonaisuudelta kolme biisiä levyllä esiintyvässä järjestyksessä:


1. No Other Way on kymmenminuuttinen psykedeelinen trippi, joka hypnotisoi pauloihinsa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Efektein kuorrutettu, ilmavasti, mutta junnaavasti nostattava huikea kappale.

2. Upon Arrival tykitetään The Headsin False Heavya muistuttavalla riffillä. Riffin samankaltaisuus ei haittaa, sillä onhan kyseessä aivan törkeän kova riffi. Dave W:n laulut lähtevät todella rähjäisesti ja muutenkin kappale rokkaa vahvassa takakenossa.

3. H-p1, albumin 17-minuuttinen nimikkobiisi. Hawkwindmaisesti lähtevä eepos on tyylipuhdasta space rockia, kunnes alkaa Dave W –show. Aivan mieletöntä fiilistelykitarointia, jota voisi kuunnella loputtomasti. Vuoden orgastisin kipale tähän mennessä.

Levy löytyy myös Spotifystä: White Hills – H-p1

Katsotaanpa, jos blogin päivitystahti taas kiihtyisi. Levyhyllyyn nojaa aika paksu nippu vinyyliä, jota tekee mieli hehkutella.

Synttärit lusittu jälleen

Synttärit tuli juhlittua taas melko railakkaissa merkeissä. Varsinaiset synttärikemut olivat Lepakkomiehessä, jossa Eleven Sun, Foxy Flammable ja Witches on Speed vetivät hienot keikat. Tuopit pysyivät märkinä, hauskaa oli ja ystäviä sekä kavereita oli paikalla kiitettävästi. Kiitoksia bändeille, paikalle saapuneille ja lahjuksia antaneille!



Kyseinen perjantai alkoi hämmentävällä tavalla, sillä vastaanotin elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen. Punaisia ruusuja minulle oli tilannut Mr. Peter Haydenin Kivelä, joka ei valitettavasti varsinaisiin juhliin päässyt osallistumaan.



Toinen päräyttävä lahja tuli hieman synttärien jälkeen New Yorkista. Kirjekuoressa White Hills juliste, jossa syntymäpäivätoivotukset tämän hetken parhaalta orkesterilta. Vau. Kiitoksia sille, jolla oli näppinsä pelisse.

Listoja asioista

En malttanut odottaa vuodenvaihdetta, että pääsen sohaisemaan muurahaispesää, joka 2010 top-listoina tunnetaan. Alla lyhyiden perusteluiden kera vuoden viisi parasta ulkomaista albumia sekä vuoden kolme kovinta musiikkivideota. Metelissä julkaistiin viime viikolla Toimituksen valinnat ja minä kirjoitin sinne Top 5 kotimaiset albumit vuonna 2010 listan, jonka voi tsekata täältä:
http://meteli.net/uutiset/4594



Top 5 ulkomaiset albumit 2010

#1 - Gnod drop out with White Hills II
Kun White Hillsin parhaus alkoi valjeta tänä vuonna, se oli menoa. White Hills on tämän blogin kirjoittajalle paras bändi vuonna 2010. Ykköseksi nostetaan Gnodin kanssa tehty kollaboraatio, joka sisältää neljä vinyylinposkea psykedeelistä junnausta, efektien kanssa temppuilua ja savuista haahuilua. Toisin sanoen: täydellisyyttä.

#2 - Massive Attack - Heligoland
Seitsemän vuoden hiljaisuus studiolevyrintamalla rikkoutui Heligolandin myötä. Triphop-pioneerien uusi levy jakoi mielipiteitä, itselle se taisi olla vuoden kuunnelluin albumi. Kalliin hinnan takia en ole raaskinut hankkia tätä vinyylinä, eli joulupukki, jos luet blogiani...

#3 - Swans - My Father Will Guide Me a Rope to the Sky
Nihilististä, pahaenteistä, vittumaista, painostavaa ja jossain jopa pilkahdus toivoa. Jep, Gira ja kumppanit ovat palanneet. Pysäyttävä albumi.

#4 - Sabbath Assembly - Restored to One
60-luvun kukkaishippien pimeämpää puolta valotetaan tällä mainiolla albumilla. Bändin sanojen mukaan yritetään voittaa pelko rakkaudella, tai jotain sinne päin. Jex pitää huolen, että Process Church Of The Final Judgment -kultin laulut saavat upean käsittelyn.

#5 - The Coral - Butterfly House
Vuoden poplevy pitää sisällään hienoja sävellyksiä ja flirttiä 60-luvun kevytpsykedelian suuntaan. Jokaisen tulisi kuunnella nimikkobiisin lisäksi ainakin Green is the Colour, She’s Coming Around ja North Parade.

Top 3 videot 2010

#1 - Mustangilla kruisailua, psykedeelisiä noitia, huuruisia rituaaleja ja vuoden kovin psykerockbiisi. Tarvitseeko enempää selitellä, miksi ensimmäinen sija on Black Mountainin Old Fangsilla?
http://vimeo.com/12829070

#2 - Kakkossijalla Suicide-samplella jyräävä M.I.A:n Born Free. Pysäyttävä lyhytelokuva.
http://vimeo.com/11219730

#3 - Kotimaista oivallusta pronssille, Uusi Fantasia, olkaa hyvä. Onhan tätä biisiä ja videota hypetetty jo tarpeeksi, mutta olen lähes varma, että Freemanin vierailu Liian myöhään -kipaleessa tullaan muistamaan olennaisena osana vuotta 2010.
http://vimeo.com/16092684

Top 10 musiikkihetket 2010

Vuosi vetelee viimeisiään, vielä on muutamia kovia keikkoja ja varmasti levyjäkin tulossa, mutta päätin kirjoittaa Top 10 musiikkihetket vuonna 2010 –listan jo tässä vaiheessa.

1. Roadburn
Earthlessin näkeminen kaksi kertaa viikonlopun aikana. Eyehategodin näkeminen kaksi kertaa viikonlopun aikana. Jex Thoth, Goatsnake, Death Row, Astra, Brant Bjork… Loistavaa seuraa ja täysin vallatonta hauskanpitoa. Junilla, lautoilla ja busseilla tulivuorenpurkauksen johdosta tehty kotimatkakin tuntuu tässä vaiheessa vuotta hulvattomalta muistolta.
http://meteli.net/uutiset/4374

2. Primavera
Loppukevään matka Barcelonaan Primavera-festareille parhaassa seurassa. Pixiesin ja Shellacin näkeminen ensimmäistä kertaa. Psykedeeliset keikat NEU!:lta ja Beak>:lta. The Xx, Pavement, Wire, Psychic Paramount, Built to Spill ja bailandoa aamuun asti joka päivä.
http://meteli.net/uutiset/4422

3. Psychotropic Caravan II
Orange Goblin, The Heads, Litmus, Big Naturals sekä kotimaiset bändit soittivat kahden päivän aikana mainiot keikat janoiselle stonerkansalle. Sunnuntaina viimeisiä kamoja Nosturista pois roudatessa takki tuntui tyhjemmältä kuin koskaan. Tätä oloa kesti viikon verran, ennen kuin tajusi kuinka loistavat kemut nämä olivat.
http://fi.myspace.com/psycaravan

4. White Hills
Tähän bändiin sisälle pääseminen ja tämän bändin parhauden tajuaminen. Tätä on turha alkaa selittelemään, ne ymmärtävät, joiden on tarkoitus ymmärtää.
http://www.myspace.com/whitehills

5. Club Mega Therion
Tämä klubi on tarjonnut henkisen pakopaikan lähes jokaisena torstaina laadukkailla teemailloillaan. Kaksi kohokohtaa voisi vuoden Mega Therioneista nostaa. Toinen on ehdottomasti Astron kanssa dj-setit Dark Buddha Risingin keikalla täällä ja Circlen Vaellus-biisin kuuleminen ensikertaa. Toisena Mega Therion Helavalkeat Bar Loosessa vappuna, hippidisko vailla vertaa, tuskin on tullut tanssittua yhden illan aikana näin paljon!
http://www.facebook.com/clubmegatherion

6. Amplifier Worship
Lokakuinen reissu Turkuun ei taaskaan ollut pettymys. Sigiriya oli mainio ja yleismeininki oli jälleen sekava ja vapautuneen hauska. Pienfestareiden järjestäjille kättä lippaan.
http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

7. Space Force One
Lahdessa juhlittiin mukavassa seurassa pari päivää psykedeelisen raskauden äärellä. Fleshpress osoitti jälleen olevansa maailman kovimpia livebändejä vuonna 2010. Pienfestareiden järjestäjille kättä lippaan myös tähän kohtaan.
http://www.myspace.com/spaceforceone

8. Old Fangs
Black Mountainin Old Fangs. Aivan huikea video sekä biisi! Myös lyhyellä varoitusajalla Tavastialla soitettu keikka oli päräyttävä. Harmi, että uusi Wilderness Heart –albumi ei säväytä muutamaa raitaa ja kansikuvaa lukuun ottamatta.
http://www.youtube.com/watch?v=YmbmOVunEcc

9. Nod Scene
Kuudetta kertaa Monster Magnet livenä ja vihdoin, VIHDOIN kuulin Nod Scenen! Kautta aikain allekirjoittaneen suosikki stoner rock -biisi. Screw you if you think i care… SMOKE!
http://www.youtube.com/watch?v=pc9LlSsg1_Q

10. We Forgotten Who We Are
Pelicanin March into the Sean jälkeen ei ole post rock –kipale kolissut näin vahvasti kuin Crippled Black Phoenixin I, Vigilante –albumin kakkosbiisi. We Forgotten Who We Are on pysäyttänyt maailman kymmeneksi minuutiksi useampana pimentyvänä syysiltana.
http://www.youtube.com/watch?v=lb3iIeh0Ruw

Tämän viikon meno- ja kuunteluvinkit

Kohtuullisen harvoin naamaansa julkisesti näyttelevä Dark Buddha Rising saapuu perjantaina 24.9. Helsingin Friday Bariin keikalle. Tämän hetken mielenkiintoisimmista klubi-illoista vastaavan Club Mega Therionin ensimmäisessä Friday Night Livessä nähdään myös Spiderpact. Levymusiikista valomerkkiin, eli puoli kahteen asti, huolehtivat kutsuvieraina Psychotropic Caravan tiskijukat, pääosin allekirjoittanut sekä Astro.



Sisäänpääsy maksaa neljä euroa, eli yhden tuopin verran, joten tulkaapa tsekkaamaan meininki ja aina mahtava Dark Buddha Rising! Laitetaanpa vaihtelun ja ainaisten MySpace-linkkien vuoksi Mega Therionin Facebook-sivun linkki, josta Facebookilliset ihmiset voivat klikata ”Like” ja pysyä ajan tasalla tämän leirin kuulumisista.

http://www.facebook.com/clubmegatherion

Tämän hetken kovimpiin psykedeelisiin rock-orkestereihin lukeutuva White Hills on edelleen aika kuriositeettikamaa, joten bändin mainitseminen ilman mitään tähdellistä syytä silloin tällöin ei varmasti tee hallaa tämänkään blogin lukijoille. Törmäsin aiemmin tänään linkkiin, jonka jaan nyt teille. Alla olevan linkin takaa löytyy The Village Voicen Yes In My Backyard -juttusarjan tuore White Hills haastattelu sekä ladattavana yhtyeen mainio kahdeksanminuuttinen Three Quarters -biisi. Klikkaa, lataa, kuuntele, lue:

http://blogs.villagevoice.com/

Muutoksia

Laiskan maanantain kunniaksi päätin tuulettaa blogini ulkoasua freesimpään suuntaan. Kyseessä on aika huoletta puuhasteltu pikatunkkaus, joten muutoksia ja hienosäätöä varmastikin vielä tulee. Kuvat ja tekstit taittuvat toistaiseksi epämiellyttävästi ja otsikkokuvassa näkyy otsikkoteksti, jonka kyllä pitäisi olla läpinäkyvä. Vinkkejä ja kommentteja otetaan mielellään vastaan.



Parin Black Sabbath -albumin lisäksi mainitussa otsikkokuvassa on Gnodin ja White Hillsin tuore kollaboraatiolevy. 11 hampuusia jamittelevat NEU!:n krautrockin ja Hawkwindin space rockin henkeen kahden vinyylinmitan verran, joten uskotte varmasti, että psykedeelinen trippi on luvassa. Useammin kuin kerran tai pari on tätä kuunnellessa ajantaju hämärtynyt ja huomaa jossain vaiheessa tuijottaneensa tyhjyyteen ties kuinka kauan. Gnod drop out with White Hills II on niitä äänitteitä, joiden nauhoitussessioissa toivoisi olleensa istumassa nurkassa sohvalla.

http://www.myspace.com/whitehills
http://www.myspace.com/gnodgnod

Uudella ilmeellä lähtee myös Club Mega Therion tähän syksyyn. Uusitun logon lisäksi ohjelmassa perinteisiä klubi-iltoja, muutama livekeikka ja ensimmäinen perjantaina järjestetty Mega Therion. Kyseisenä perjantaina Fridayssa esiintyvät aina huikea Dark Buddha Rising sekä Spiderpact ja levymusiikkia tarjoilevat paikalle kutsutut Psychotropic Caravan tiskijukat, eli muun muassa allekirjoittanut. Käykää tsekkailemassa syksyn Mega Therion ohjelma:

http://www.myspace.com/megatherionclub

Karl Simonin viikset olutvaahdossa

Viime Roadburnin lukuisista päällekkäisyyksistä mieleen parhaiten jäi The Devil’s Bloodin katsominen ja White Hillsin missaaminen. The Devil’s Blood toki oli aivan mielettömän kova, mutta kun nyt on kuunnellut White Hillsin kyseisen keikan audiostreamin useaan otteeseen, harmittaa tämän jenkkibändin passaaminen.



White Hillsiin olin tutustunut Roadburniin mennessä vain kavereiden hehkutusten ja MySpace-biisien perusteella. Tein vihdoin ensimmäisen White Hills -hankintani, A Little Bliss Forever -vinyylin, joka oli ensi kuulemalta melkoinen shokki tiukasti soitetun psykerock-livestreamin luukuttamisen jälkeen. Little Bliss Forever sisältää kaksi pitkää biisiä, joissa bassoriffi kuljettaa kuulijaa eteenpäin, rumpujen kolistellessa mitä sattuu ja kitaristin haahuillessa surisevien efektien kanssa.

Parin pyörityskerran jälkeen tämä hämyilevä psykemaalailu iski kuitenkin tajuntaan, vaikka olin jo melkein luovuttanut sen suhteen. Tänään ilmestyvän White Hillsin 12”:n nimikkoraita Dead on MySpacessa kuunneltavissa ja on ns. perinteisempää materiaalia näiltä sälleiltä.

http://www.myspace.com/whitehills

Olin jo kieli pitkänä tilaamassa The Gates of Slumberin tuoretta Hymns of Blood and Thunderia Rise Abovelta, mutta lafkan postimaksusysteemi on jotain niin järjetöntä, että päätin odotella, jos joku suomalainen lafka tätä vinyyliä hyllyynsä ottaa. Tuplavinyylin normiversion hinta, 16 puntaa, on ihan passeli ja kahden die hard version 25/29 puntaa maksavat ne ketkä sellaisen tahtovat.

Hämmentävä epäkohta ilmeni kun klikkailin ostoskoriin eri versioita ja mietiskelin, mitä tilaisin. Yhdestä normiversiosta saa pulittaa Suomeen posteja reilut 10 puntaa, kun taas die hardin posti kantaa hieman yli kahdeksalla punnalla. Tästä ei tule mitään muuta mieleen, kuin Rise Aboven tahto ”kaventaa” hintaeroa noiden eri painosten välillä.

Vaikka Hymns of Blood and Thunder jäi toistaiseksi ostamatta, TGOS lukeutuu tämänhetkisiin suosikkibändeihini ja ilokseni bongasin juuri bändin uuden videon. Edellisen albumin Ice Worm -kappaleesta kuvattu video sisältää kaljanjuontia ja yleistä häröilyä Keep It True -festareilla.



http://www.myspace.com/thegatesofslumber