Pari seiskaa ja useampi keikka

Abbot seiska kolahti postiluukusta tovi sitten, mutta nyt vasta muistin sen kuunnella. Pikkujulkaisu sisältää hyvää vanhan koulun doomia, muttei ihan sieltä geneerisimmistä kulmista lähestyttynä. Mitä enemmän meikäläisellä tulee ikää plakkariin, sitä enemmän tunnun karsastavan tiettyjä laulumaneereita ja laulajia ylipäänsä, mutta Abbotin mikinheiluttaja känisee korvaa miellyttävästi ja persoonallisesti.

http://www.myspace.com/abbotband



Seremonian videon on varmasti jokainen jo bongannut jostain, mutta upotetaan se tuohon alle, jos joku on tynnyrissä kasvanut. Tämä seiska oli pakkohankinta ja sateessa kävin sen äsken levykaupasta poimimassa. Rock'n'rollin maailma nojaa mainioon jytäriffiin ja huippusanoituksiin. B-puolen Nämä kesäiset päivät flirttailee hieman psykerockin suuntaan ja kaahaa astetta nopeammin. Huippustygejä ja mainio seiska, hommatkaa vielä kun tätä saa!



Keikkarintamalla on jälleen tapahtunut myös. Weedeater oli Kutosella aivan järkyn kova. Bassosoundi oli jotain sairasta. Seiniä ja lattiaa täristävä alapää yhdistettynä säröön joka kuulosti kuin kaivinkone kuokkisi betonia auki. Peter Brötzmann soitti lähes parin tunnin keikan Dubrovnikissa. Free jazzista en mitään ymmärrä, enkä tiedä pitääkö siitä edes ymmärtää, mutta soolona aloitettu ja myöhemmin Taco Bellsit rinnalleen saanut veto oli mielipuolista ja maagista.

Talbot tuuttasi eilen doomiansa ja sludgeansa Alppipuistossa. Aurinkoiseen päivään ja koko perheen tapahtumaan duo ei ehkä ensimmäiseksi tulisi mieleeni, mutta juuri siksikin keikka toimi hienosti. Lauantaina puolestaan teksasilaiset partaveikot soittivat Kaisaniemessä, ZZ Top keikkaraporttini on luettavissa Metelistä.

Ai niin, Mr. Peter Haydenin Born a Tripistä kirjoittamani arvio on myös luettavissa Metelissä.

This week, i have mostly been listening to...

Too Drunk To Fuck ja luostariolutta

Hyvinkään levymessut taas tulivat ja menivät. Uusi Technicsin keltainen levylaukkuni oli tulikasteessaan, mutta valitettavasti laukuntäytettä ei kauheasti mukaan messuilta lähtenyt. Messujen jälkeen istahtamispaikkana toiminut Olutravintola Joutsen sen sijaan ansaitsee kiitettävän arvosanan upealla olutvalikoimallaan.



Vinyyliä Wanhan Villatehtaan sisuksiin oli jälleen kannettu niin paljon, etteivät kovimmatkaan levyfanaatikot taatusti päivän aikana koko tarjontaa saisi läpi plärättyä. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana sain selailtua hevi-, psyke- ja progelaatikot noin puolilta messuständeiltä. Kun tässä vaiheessa levylaukkuun oli realisoitunut vain Brant Bjork and the Brosin Somera Sol, alkoi turhautuminen iskeä tosissaan. Tämän jälkeen selailin vain satunnaisia laareja, keskittyen tuttujen kanssa turisemiseen.

Viimeisenä vastaan tulleelta ruotsalaismyyjältä lähti mukaan kuitenkin edulliseen pakettihintaan Wooden Shjipsin eka, ZZ Topin Tres Hombres sekä Dead Kennedysin Too Drunk To Fuck seiskatuuma. Harmaantunut myyjä kertoi tohkeissaan olleensa kirjeenvaihdossa 80-luvulla useamman vuoden ajan Jello Biafran kanssa. Näiden ostosten jälkeen olikin aika paketoida messut omalta osalta ja painua luostarioluiden ja tummien tsekkiläisten ääreen ihmettelemään muutamaa uutta levyäni.

Hyvinkään levymessujen myyjät ovat niin ammattimaisia, että tietävät taatusti levyjensä hinnat, joten muutaman euron löytöjä tästä tapahtumasta ei ole enää vuosiin tehnyt. Tarjontaa on kuitenkin niin valtava määrä, että etsimäsi levyt löytyvät mitä todennäköisimmin, mikäli olet valmis maksamaan.