Jenkkidoomit Kutosella

The Gates of Slumber ja Place of Skulls kiertävät Suomea parasta aikaa. Eilen Kutosella kuultiin useampi uusi kipale TGOS:in tulevalta The Wretch –albumilta. Hankintaanhan tuo luonnollisesti menee, mutta eivät biisit ainakaan ensi kuulemalta hurjasti vakuuttaneet. Karl Simonin ja Jason McCashin tapaaminen viimein kasvotusten oli mukavaa, Hellrideltä miekkoset ovat tuttuja jo pitemmältä ajalta.

Place of Skullsin materiaalia en ole juurikaan kotioloissa jaksanut kuunnella, mutta kun Victor Griffin saapuu Les Paulin kanssa kaupunkiin, minä olen paikalla. Death Row –keikalla viime vuonna tuli todistettua maailman doomein kitarasoundi. Aivan näin hyvältä ei Griffin eilen kuulostanut, mutta herran kitarasta lähtee niin ihanaa ääntä, että isot miehetkin herkistyvät.

POS:ilta hieno keikka ja erikoismaininta Pentagramin Sinister-coverista, jonka kitaraleadi on yksi ehdottomia suosikeitani. Tänään Oulussa, huomenna Turussa, menkää katsomaan!


Koska Kutosella alkoi keikkojen jälkeen joku rytmimusiikkiklubi, allekirjoittaneen dj-vuoro oli kohtalaisen lyhyt. Suunnittelin soittavani vain ja ainoastaan totaalisia doom-klassikkobiisejä. Alla soittolista, josta käy ilmi, miten hyvin suoriuduin.

Black Sabbath - Black Sabbath
Black Sabbath - Wheels of Confusion
Black Sabbath - Into the Void
Black Sabbath - TV Crimes
Black Sabbath - Hard Road
Black Sabbath - Electric Funeral
Black Sabbath - Symptom of the Universe
Black Sabbath - Killing Yourself to Live
Black Sabbath - Heaven and Hell
Black Sabbath - Evil Woman
Black Sabbath - Under the Sun
Black Sabbath - Never Say Die
Black Sabbath - Sweet Leaf
Black Sabbath - Planet Caravan
Black Sabbath - Hole in the Sky
Black Sabbath - Spiral Architect
Black Sabbath - St. Vitus Dance

Vuoden 2009 parhaat albumit

Stonerrock.com pyytää lukijoitaan jälleen listaamaan vuoden parhaat albumit, tarjoten täkynä osallistujien kesken arvotun 290 taalan lahjakortin All That Is Heavy –levykauppaan. Pakkohan tähänkin kyselyyn on osallistua, joten tässä on meikäläisen kahden kahvikupin aikana sunnuntaiaamuna laadittu top 10 vuoden 2009 albumia -lista.



Church of Misery – Houses of the Unholy
Dark Buddha Rising – Entheomorphosis
Assemble Head in Sunburst Sound – When Sweet Sleep Returned
Shogun Kunitoki – Vinonaamakasio
Astra – The Weirding
Litmus – Aurora
The Gates of Slumber – Hymns of Blood and Thunder
Truckfighters – Mania
The Devil’s Blood – The Time of No Time Evermore
Superchrist – Defenders of the Filth

Näin pari päivää listan laatimisenkin jälkeen, allekirjoitan sen täydellisesti. Eli yllä oleva lista on meikäläisen vuoden 2009 suosikkialbumit. Osallistukaa omilla listoillanne ja kirjoittakaa tännekin ne!

http://www.stonerrock.com/contests/

Stonerlegenda ja raskas tuplavinyyli

Kun en enää enempää festivaalilta toivo, pudotetaan Roadburnista pommi nimeltä John Garcia, joka sattumoisin tulee esittämään keikan verran Kyussia. Hetken aikaa elättelin toivoa, että Brant olisi kannuissa, mutta mitä ilmeisimmin soittajat ovat jotain hollantilaisia rivimuusikoita. Vaikka kyseessä ei ole missään nimessä Kyuss, odottelen malttamattomasti tätä keikkaa. Huh huh!

http://www.roadburn.com/

Tällä hetkellä levysoittimessa pyörii albumi, josta on jo pitemmän aikaa pitänyt muutama sana kirjoittaa, The Gates of Slumberin syyskuussa ilmestynyt Hymns of Blood and Thunder. Rise Aboven ökyhintaisia vinyyleitä rantautui viime kuussa Suomeenkin, joten sellaisen tohti hankkia hyllyyn. Normiversiokin on kolmessa eri värissä, joista jokainen on rajattu kolmeensataan kappaleeseen. Ymmärrän kyllä die hard –versioiden kauppaamisen vannoutuneille faneille, mutta perusdiggareille voisi olla perusmustaa perusversiota, jonka hinta pysyisi alle parin kympin!



TGOS on parantanut tasoaan huimasti albumi albumilta, mutta ainakin omissa kirjoissa uutukainen ei enää yllä edeltäjänsä, Conquerorin, tasolle. Conquerorin ainoa heikko lenkki olivat jokseenkin heppoiset soundit, Hymns of Blood and Thunderilla on jälleen jämäkät heavysoundit ja Karl Simon laulaa paremmin kuin koskaan, mutta kappalemateriaali ei aivan yllä edellä mainitun albumin tasolle. Eipä tälläkään albumilla ole varsinaisesti huonoja biisejä, vain Beneath the Eyes of Marsin synaosuudet ärsyttävät ja mukaan on mahtunut pari mitäänsanomattomampaa kipaletta.

Räyheästi jolkotteleva Death Dealer on albumin paras suoraviivainen TGOS-ralli, mutta rotevat herrasmiehet ovat edelleen parhaimmillaan eeppisiin mittoihin kasvavissa, nyrkit pystyssä puitavissa kymmenminuuttisissa, jotka tällä albumilla ovat The Doom of Aceldama sekä Descent into Madness. Molemmat kappaleet nousevat TGOS-biisien kärkikastiin. Jälkimmäisessä synaosuudet ovat huomattavasti tyylikkäämmät kuin Beneath the Eyes of Marsissa ja Iron Bob Foutsin rumpufillit ovat upeaa tribuuttia Bill Wardille.

Ei mitään turhaa kikkailua eikä hienostelua, tämä rehellistä doomia ja heavy metalia. Jos jotain muuta etsit, jatka etsimistä.

http://www.myspace.com/thegatesofslumber

Karl Simonin viikset olutvaahdossa

Viime Roadburnin lukuisista päällekkäisyyksistä mieleen parhaiten jäi The Devil’s Bloodin katsominen ja White Hillsin missaaminen. The Devil’s Blood toki oli aivan mielettömän kova, mutta kun nyt on kuunnellut White Hillsin kyseisen keikan audiostreamin useaan otteeseen, harmittaa tämän jenkkibändin passaaminen.



White Hillsiin olin tutustunut Roadburniin mennessä vain kavereiden hehkutusten ja MySpace-biisien perusteella. Tein vihdoin ensimmäisen White Hills -hankintani, A Little Bliss Forever -vinyylin, joka oli ensi kuulemalta melkoinen shokki tiukasti soitetun psykerock-livestreamin luukuttamisen jälkeen. Little Bliss Forever sisältää kaksi pitkää biisiä, joissa bassoriffi kuljettaa kuulijaa eteenpäin, rumpujen kolistellessa mitä sattuu ja kitaristin haahuillessa surisevien efektien kanssa.

Parin pyörityskerran jälkeen tämä hämyilevä psykemaalailu iski kuitenkin tajuntaan, vaikka olin jo melkein luovuttanut sen suhteen. Tänään ilmestyvän White Hillsin 12”:n nimikkoraita Dead on MySpacessa kuunneltavissa ja on ns. perinteisempää materiaalia näiltä sälleiltä.

http://www.myspace.com/whitehills

Olin jo kieli pitkänä tilaamassa The Gates of Slumberin tuoretta Hymns of Blood and Thunderia Rise Abovelta, mutta lafkan postimaksusysteemi on jotain niin järjetöntä, että päätin odotella, jos joku suomalainen lafka tätä vinyyliä hyllyynsä ottaa. Tuplavinyylin normiversion hinta, 16 puntaa, on ihan passeli ja kahden die hard version 25/29 puntaa maksavat ne ketkä sellaisen tahtovat.

Hämmentävä epäkohta ilmeni kun klikkailin ostoskoriin eri versioita ja mietiskelin, mitä tilaisin. Yhdestä normiversiosta saa pulittaa Suomeen posteja reilut 10 puntaa, kun taas die hardin posti kantaa hieman yli kahdeksalla punnalla. Tästä ei tule mitään muuta mieleen, kuin Rise Aboven tahto ”kaventaa” hintaeroa noiden eri painosten välillä.

Vaikka Hymns of Blood and Thunder jäi toistaiseksi ostamatta, TGOS lukeutuu tämänhetkisiin suosikkibändeihini ja ilokseni bongasin juuri bändin uuden videon. Edellisen albumin Ice Worm -kappaleesta kuvattu video sisältää kaljanjuontia ja yleistä häröilyä Keep It True -festareilla.



http://www.myspace.com/thegatesofslumber