tiistai 29. joulukuuta 2009

Space Force UV-kemut

Boriksen Japanese Heavy Rock Hits seiskatuumasarjan viimeinen sinkku ja sen kylkiäiseksi laitettu yksipuoleinen seiska tulivat sopivasti uudeksi vuodeksi. Bonusseiskalla oleva biisi on hollantilaisbändi Earth and Fireltä lainattu Seasons, jonka ihana Wata herkästi laulaa. Kyseinen kappale on melkeinpä koko seiskatuumasarjan paras.



Vuosikymmenen vaihdetta juhlitaan Lahdessa Space Force DJ-sessioiden parissa. Pitkä Pubissa soitetaan levyiltä stoner, space sekä psykerockia ja doomia torstaina 31.12. viiden tiskijukan voimin kello 18 alkaen. Sisäänpääsykään ei muistaakseni maksa mitään, joten tervetuloa nauttimaan virvokkeista ja hyvästä musiikista!



Pakkailin levylaukkuni täyteen, joten torstai-ilta näyttää, mitä tuleman pitää. Doomia taisi Technics-kassiini sujahtaa vain Saint Vitusin debyytin verran, joten aavistuksen psykedeelispainotteisempaa kamaa taitaa olla tulossa.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Shrinebuilder

Pyramid of the Moon -biisi nostatti Shrinebuilderin pitkäsoittoon kohdistuneet odotukset ehkäpä hieman liian korkealle. MySpacesta kappale tuli luukutettua niin tiuhaan, että kappale iskostui selkärankaan jokaista pellinsärähdystä myöden. Kun vihdoin Shrinebuilderin tuplavinyylin levykaupasta kävin joulun alla poimimassa, oli pettymys aluksi melkoinen.



Superryhmän debyyttialbumi kuulosti hyvälle heti kättelyssä, mutta muut neljä kappaletta vaisuilta Pyramid of the Moonin rinnalla. Tuossa biisissä tiivistyy kvartetin jokaisen jäsenen sielunmaisemat ja tunnusmerkit täydelliseksi kokonaisuudeksi.

Mitä enemmän albumia on tullut pyöriteltyä, sitä enemmän kappaleidenvälinen kuilu pienenee, mutta pyramidi seisoo kuussa silti täysin koskemattomana. Joudun karvaasti toteamaan, että Shrinebuilderin pitkäsoitto ei ole niin hyvä, kun olin odottanut. Olisiko kuuntelukokemukseni erilainen, mikäli en olisi MySpace-maistiaisia kuunnellut? Ehkä.

Materialistiselta kantilta katsottuna vankkaan gatefoldiin kääritty värikäs tuplavinyyli, jonka neljänteen puoleen on kuvioitu käärme, on parasta A-luokkaa. Noh, täytyy myöntää, että onhan tämä parhaillaan soiva levyn päätösraita Science of Angerkin aivan mahtava biisi...

http://www.myspace.com/shrinebuildergroup

tiistai 15. joulukuuta 2009

Stonerlegenda ja raskas tuplavinyyli


Kun en enää enempää festivaalilta toivo, pudotetaan Roadburnista pommi nimeltä John Garcia, joka sattumoisin tulee esittämään keikan verran Kyussia. Hetken aikaa elättelin toivoa, että Brant olisi kannuissa, mutta mitä ilmeisimmin soittajat ovat jotain hollantilaisia rivimuusikoita. Vaikka kyseessä ei ole missään nimessä Kyuss, odottelen malttamattomasti tätä keikkaa. Huh huh!

http://www.roadburn.com/

Tällä hetkellä levysoittimessa pyörii albumi, josta on jo pitemmän aikaa pitänyt muutama sana kirjoittaa, The Gates of Slumberin syyskuussa ilmestynyt Hymns of Blood and Thunder. Rise Aboven ökyhintaisia vinyyleitä rantautui viime kuussa Suomeenkin, joten sellaisen tohti hankkia hyllyyn. Normiversiokin on kolmessa eri värissä, joista jokainen on rajattu kolmeensataan kappaleeseen. Ymmärrän kyllä die hard –versioiden kauppaamisen vannoutuneille faneille, mutta perusdiggareille voisi olla perusmustaa perusversiota, jonka hinta pysyisi alle parin kympin!



TGOS on parantanut tasoaan huimasti albumi albumilta, mutta ainakin omissa kirjoissa uutukainen ei enää yllä edeltäjänsä, Conquerorin, tasolle. Conquerorin ainoa heikko lenkki olivat jokseenkin heppoiset soundit, Hymns of Blood and Thunderilla on jälleen jämäkät heavysoundit ja Karl Simon laulaa paremmin kuin koskaan, mutta kappalemateriaali ei aivan yllä edellä mainitun albumin tasolle. Eipä tälläkään albumilla ole varsinaisesti huonoja biisejä, vain Beneath the Eyes of Marsin synaosuudet ärsyttävät ja mukaan on mahtunut pari mitäänsanomattomampaa kipaletta.

Räyheästi jolkotteleva Death Dealer on albumin paras suoraviivainen TGOS-ralli, mutta rotevat herrasmiehet ovat edelleen parhaimmillaan eeppisiin mittoihin kasvavissa, nyrkit pystyssä puitavissa kymmenminuuttisissa, jotka tällä albumilla ovat The Doom of Aceldama sekä Descent into Madness. Molemmat kappaleet nousevat TGOS-biisien kärkikastiin. Jälkimmäisessä synaosuudet ovat huomattavasti tyylikkäämmät kuin Beneath the Eyes of Marsissa ja Iron Bob Foutsin rumpufillit ovat upeaa tribuuttia Bill Wardille.

Ei mitään turhaa kikkailua eikä hienostelua, tämä rehellistä doomia ja heavy metalia. Jos jotain muuta etsit, jatka etsimistä.

http://www.myspace.com/thegatesofslumber

tiistai 8. joulukuuta 2009

Vuosikymmenen Top 10 albumit

Roadburn-miekkoset Walter ja Jurgen pyysivät eilisessä bloggauksessaan ihmisiä listaamaan kymmenen 2000-luvun parasta albumia. Ehtona oli, että musiikkityylin tulee liipata Roadburnia, eli listojen tulisi sisältää lähinnä doomia, stoneria, dronea, psykedeliaa, space rockia ja sludgea. Sinkut ja EP:t eivät kelpaa, yhdeltä bändiltä saa olla vain yksi levy ja albumien tulee olla ilmestynyt välillä 2000-2009.

Eilisillan ja tämän päivän olen pähkäillyt listaani ja tuossa alla se nyt möllöttää. Tämä ei ole mikään absoluuttinen vuosikymmenen Top 10, vaan Roadburn-henkisistä albumeista kovin paljoa pohtimatta laadittu lista.

Sleepin Dopesmoker on julkaistu virallisesti vasta 2003, eli kuuluisi ehdottomasti listaan, mutta jollain kummallisella tekosyyllä perustelin sen poisjättämisen itselleni, koska se on nauhoitettu tukevasti ysärin puolella. Solacen Further (2000), Farflungin A Wound in Eternity (2008), Truckfightersin Gravity X (2005), Church of Miseryn Houses of the Unholy (2009) sekä Dozerin In the Tail of a Comet (2000) roikkuivat listallani lähes loppuun asti, mutta joutuivat top kympin ulkopuolelle viimeisessä karsinnassa.



Ufomammutin Snailkingin tilalla voisi olla yhtälailla Idolum. Fu Manchun parhaat levyt jäävät 90-luvun puolelle, mutta California Crossing on silti kovimpia kesälevyjä. QOTSA:n debyytti jää myös 90-luvulle, mutta myös Rated R tuli kuunneltua lähes puhki vuosituhannen vaihteen jälkeen. Listan kaksi viimeistä paikkaa voisivat olla päivästä riippuen mitä tahansa edellisessä kappaleessa mainittuja.

1. Electric Wizard - Dopethrone (2000)
2. Reverend Bizarre - In the Rectory of the Bizarre Reverend (2002)
3. Warning - Watching From a Distance (2006)
4. Ufomammut - Snailking (2004)
5. Fu Manchu - California Crossing (2001)
6. Queens of the Stone Age - Rated R (2000)
7. Warhorse - As Heaven Turns To Ash (2001)
8. Bongzilla - Gateway (2002)
9. Assemble Head in Sunburst Sound - Ekranoplan (2007)
10. Jex Thoth - Jex Thoth (2008)

http://www.roadburn.com/2009/12/we-want-your-top-10-albums-of-the-decade/

maanantai 7. joulukuuta 2009

Dark Buddha Rising - Entheomorphosis

Dark Buddha Risingin kakkosalbumi näki päivänvalon marraskuun lopussa, tasan vuosi Ritual IX tuplavinyylin ilmestymisestä. Debyyttialbumin jalanjälkiä seuraten myös Entheomorphosis on kääritty mattamustaan gatefoldiin ja sisältää kolme kappaletta, joista pisin on jaettu toisen vinyylilevyn molemmille puolille.



Droneilut ja efektihälyt on jätetty tällä kertaa unholaan, Transperson, Transcent ja Nog Uash’ Tem matkaavat raskaiden riffien ja hypnoottisen junnauksen siivittämänä kohti mustaa aukkoa. Vaikka Dark Buddha Rising käyttää toistoa aseena, ei musiikki edelleenkään ole pelkkää jumitusta, kappaleet kulkevat luonnollisesti eteenpäin transsimaisen varmasti ja välillä yllättävästikin.

Ensimmäiseltä levyltä tuttujen avaruusmaalailuiden, doomahtavien riffien ja krautrock-junnauksen lisäksi Transpersonin kakkososan taustakitaransahailut ja Transcentin psykedeeliseen blastaukseen yltyvä nostatus flirttailevat black metalin suuntaan. Tämä tekee Dark Buddha Risingin lokeroinnista vielä entistä vaikeampaa.

Vaikka Ritual IX oli mahtava debyytti, ei rima ollut näköjään Dark Buddha Risingille liian korkealla, Entheomorphosis on vähintään yhtä haastava ja palkitseva annos raskasta psykedeliaa. Pelottavan hyvä bändi, jonka musiikki saa kupolin jengalle ilman päihteitä.

http://varjotila.org/dbr/

torstai 3. joulukuuta 2009

Omakustannekatsaus vol. 2

Psychotropic Caravan säädölle ei tietenkään loppua näy, mutta nyt line-upin tiedottamisen jälkeen ehtii hieman hengähtää. Järjestyksessään toisessa omakustanne- ja demokatsauksessa esittelyssä on yksi hieman vanhempi pahviläpyskä, yksi cd-r-fiilistely sekä yksi demo bändiltä, josta haluisin tietää paljon enemmän.



Tuliterän Alpha on edellä mainittu vanhempi pahviläpyskä. Kolme biisiä sisältävä kiekko ilmestyi jo vuosi sitten ja on ollut jo pitkän tovin loppuunmyytynä, mutta koko Alpha on bändin MySpace-profiilissa kuunneltavissa. Tuliterä tykittää energistä instrumentaaliavaruusrockia ja bändin soitossa kuuluu selkeästi metalli- ja progevaikutteet. Alpha Blade ja Jagat petaavat pöydän 14-minuuttiselle All-Seeing Deliriumille. Päätösraidassa nivotaan Hidria Spacefolk ja Ozric Tentacles metallisen tulituksen avulla yhdeksi huimaksi paketiksi.

http://www.myspace.com/tulitera



Epävirallisen julkaisun ruumiillistuma on Templesin Taajuuksia cd-r tussilla sotattuine biisilistoineen. Jewelcaseen pakattu valkoinen cd-r on täynnä helsinkiläisbändin treenikämppäjameja. Templesin jamivaihdetta olen kehunut blogeissani aiemminkin ja tämän kiekon avulla myös livetilanteita vierastavat ihmiset pääsevät nautiskelemaan niistä. Soundit tosin eivät ole kovinkaan miellyttävät. Viidestä tallennetusta jamittelusta Kingston Düül II ja bassoton II ovat ehdottomasti omat suosikit. Tällä julkaisulla Temples flirttailee tyylillisesti vapaammilla vesillä, krautrockia, stonerjamia ja jonkin sortin progeilua on luvassa.

http://www.myspace.com/templesofdoom



Marian tuore demo on koukuttanut meikäläisen. Marian musiikissa on jotain mystistä vetovoimaa, ja kun bändistä ei oikein tahdo löytyä mitään infoa netistä pelkistettyä MySpace-sivua lukuun ottamatta, mielenkiintoisen orkesterin palaset loksahtelevat paikoilleen. Trion kolmebiisinen pöllökantinen demo sisältää suomeksi laulettua rockia, jonka maalailemista maisemista tulee itselle mieleen Mana Mana ja 90-luvun alun Therapy? Demon keskimmäistä, Matka-nimistä kappaletta on tullut luukutettua repeatilla hurjia määriä, eikä muutkaan kaksi biisiä siitä paljoa jää. Näen jo enneunia Marian seiskatuumasta, joka mahdollisesti voisi olla otollisin formaatti orkesterille, enkä malta odottaa, että pääsen bändin keikalle.

http://www.myspace.com/murhelaulu

maanantai 30. marraskuuta 2009

Psychotropic Caravan Festival II


Helmikuussa 2009 ensimmäistä kertaa järjestetty, lähes loppuunmyyty Psychotropic Caravan, jossa esiintyivät Circle, Lord Vicar, Vibravoid sekä Dark Buddha Rising, palaa vuonna 2010 suurempana ja vahvempana. Raskaaseen ja psykedeeliseen musiikkiin erikoistuneen festarin bändikattauksessa nähdään edelliskertaa enemmän ulkomaalaisväriä, sillä lauantaina 6.2.2010 Nosturin lavalle kapuaa peräti kolme brittibändiä: Orange Goblin sekä Suomeen ensimmäistä kertaa saapuvat The Heads ja Litmus.

Pääesiintyjänä on 15 vuotta raskasta stoner rockia / biker doomia jauhanut Orange Goblin, joka on julkaissut suurimman osan diskografiastaan Rise Above Recordsille ja legendaariselle Man’s Ruin -lafkalle. Myös Man’s Ruinille levyttänyt The Heads soittaa energistä ja psykedeelistä fuzz rockia vuosien kokemuksella. Rise Above Recordsille levyttävä, Hawkwindin hengessä tiukalla otteella soittava Litmus puolestaan edustaa tämän päivän space rockin aatelia. Päälavan kokoonpanon täydentää hypnoottista stoner rockia soittava, Circle-miehistöstä koostuva Pharaoh Overlord.

Hiljattain Nosturin yhteyteen avattu Alakerta toimii myös tapahtumapaikkana. Alakerran lavalla nähdään päälavan artistien väleissä keikat Temples, Mr. Peter Hayden sekä Tuliterä -orkestereilta. Molemmissa kerroksissa psykedeliaa lietsotaan valoshow’n ja kosmisten projektioiden muodossa. Nosturin puolella levymusiikista vastaa Euroopan psykerock-tapahtumien veteraani, englantilaistiskijukka Kozmik Ken, Alakerrassa Psychotropic Zonen sekä Club Planet Caravanin DJ:t.

Festarit polkaistaan käyntiin jo perjantaina 5.2.2010 Alakerrassa Psychotropic Caravan II Warm-Upin merkeissä. Tällöin lavalle nousevat äänekäs psykerock-duo Big Naturals Englannista ja savunkatkuista sludgea runnova Semtex. Ilta huipentuu Open Stage Deep Space Jam Sessioniin.

Bändien merchandise-osasto sekä distrot ovat läsnä molempina päivinä.

Lauantain liput maksavat 26 euroa, ennakoita Tiketistä ja Lippupalvelusta. Perjantain Warm-Upiin liput ovat 7 euroa ja ennakoita myy Tiketti. Lipunmyynti alkaa keskiviikkona 2.12. Ikäraja molempina päivinä on 18.

Psychotropic Caravan II
la 6.2.2010 klo 19:00
Nosturi & Alakerta
26 € | K18

ORANGE GOBLIN (GBR)
THE HEADS (GBR)
LITMUS (GBR)
PHARAOH OVERLORD
MR. PETER HAYDEN
TULITERÄ
TEMPLES

Psychotropic Caravan II Warm-Up
pe 5.2.2010 klo 20:00
Alakerta
7 € | K18

BIG NATURALS (GBR)
SEMTEX
OPEN STAGE DEEP SPACE JAM SESSION

http://www.myspace.com/psycaravan

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Talbot, Temples, Caskets Open

Lukuisista teknisistä ongelmista huolimatta eilinen sujui kuin sujuikin Darksidessä kunnialla ja oli erittäin hauskaa. Caskets Open tuli nähtyä viimein livenä ja vakuuttava veto olikin. MySpace-samplejen perusteella olin mielessäni lokeroinut poppoon Reverend Bizarren jälkeisen doom-aallon tusinabändiksi, mutta livenä tuli kyllä äärimmäisen tiukasti soitettua doomia ja hyviä biisejä. Caskets Open päätti settinsä Saint Vitusin I Bleed Blackiin, jonka olin soittanut levyltä tästä tietämättä hieman aiemmin.



Temples toimi jälleen todella hyvin. Nelikon jamitteluun taipuva doomista ja stonerista ammentava jyräily kuulostaa keikka keikalta tiukemmalta. Musiikin diggailuun ja savukoneen operointiin tuli uppouduttua melko hartaasti.



Talbotin eestiläiskaksikko paukutti silti illan kovimman keikan. Itsellä alkoi veto olemaan hieman lopussa ja keskittymiskyky ei täysin terässä enää ollut, mutta Talbot kolisi silti lujaa. Duon luoma sludgemökävalli oli huikeaa kuultavaa ja lähti melko psykedeelisiin sfääreihin aika ajoin.



Levyjä soittelin vielä puoli neljään ja baarin sulkeutumisen jälkeen tuli käytyä vielä päättömiä keskusteluita muun muassa Templesin väen kanssa. Soittamani Black Widow ja Alice Cooper –biisit tuntuivat ainakin saavan muutamia uusia nuoria faneja. Maria-bändiä promonneen tytön (Laura?) ilme oli näkemisen arvoinen näyttäessäni, että minulla oli heidän omakustanne jo. Alla tuttuun tapaan soittolistani.

Acrimony – Tumuli
Goatsnake – Innocent
Slough Feg – I Will Kill You / You Will Die
Saint Vitus – I Bleed Black
Sleep – Aquarian
Bongzilla – Kash Under Glass
Eyehategod – My Name is God (I Hate You)
Blood Farmers – Orgy of Rats
Church of Misery – Spahn Ranch
Black Widow – Sacrifice
Hawkwind – Paradox
Wigwam – Bless Your Lucky Stars
The Devil’s Blood – The Yonder Beckons
Pentagram – Smoke Screen
Alice Cooper – I Love The Dead
Cathedral – Midnight Mountain
--
The Gates of Slumber – Death Dealer
Electric Wizard – Another Perfect Day?
Semtex – Loading Up
Jex Thoth – When The Raven Calls
Nebula – Freedom
--
Iron Maiden – Murders in the Rue Morgue
Kirka – Strangers in the Night
Steel Mammoth – Cerebral Acid
Maria – Matka
Current 93 – Lucifer Over London
--
Celtic Frost – Circle of the Tyrants
Roky Erickson – Bermuda
Superchrist – Fuck With Your Boots On
Midnight – All Hail Hell
Black Sabbath – Into The Void
Trouble – Fear No Evil
Cirith Ungol – Black Machine
Tank – T.A.N.K.
Babylon Whores – Sol Niger
Manilla Road – Queen of the Black Coast
Farflung – Endless Drifting Wreck
Tuliterä – Jagat
Black Flag – Six Pack
Circle – Sacrifice
Orange Goblin – Magic Carpet
Zeke – Zeke You
Monster Magnet – See You in Hell
Kyuss – Thumb
Hawkwind – Psychedelic Warlords (Disappear in Smoke)
Darkthrone – Under a Funeral Moon

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Clutch, Kylesa, Kamchatka

Viimeksi puolitäydelle Nosturille Suomessa soitellut Clutch veti nyt muutamaa vuotta myöhemmin saman paikan aivan tukkoon. Tiistai-illan korkkasi ruotsalainen Kamchatka, joka jamitteli puolisen tuntia stoneria 70’s-viballa ja pitkillä sooloilla. Clutchin rumpali JP Gaster kävi vierailemassa toisen lavalla olevan rumpupatteriston takana yhden biisin ajan.



Hyväntuulisesta retrorokkailusta toipuminen kesti parin ekan Kylesa-biisin ajan, jonka jälkeen loppukeikka jyräsi panssarivaunun lailla päälle. Kylesa jyräsi settinsä putkeen, ainoat välispiikit kuultiin vasta ennen viimeistä biisiä. Tämä toimi hyvin bändille ja keikan intensiteetti pysyi yllä alusta loppuun. Eipä Kylesaa tule pahemmin kotioloissa kuunneltua, mutta kolmevarttinen veto vakuutti.

Kamchatkan ja Kylesan välinen vaihto tapahtui kymmenessä minuutissa, Clutchia saatiin odotella lavalle Kylesan jälkeen 40 minuuttia. Bluesahtavaa ja äärimmäisen groovaavaa stoneria veivaava Clutch oli settinsä pituudenkin puolesta selkeä pääesiintyjä, kahden ensimmäisen bändin setit olivat 30-45 minuuttiset, illan viimeinen esiintyjä luukutti päälle puolitoista tuntia.



Settilistaan sisältyi muutamat kipaleet uusimmalta levyltä, jota allekirjoittanut ei ole vielä ehtinyt hankkimaan, mutta jo näiden biisien perusteella hankintaan menee. Ennen encoreita kuultu Spacegrass oli oman keikkakokemuksen kohokohta. Yleisellä tasolla Clutch oli jotenkin vaisumpi kuin viime visiitillä. Neil Fallon kantoi kitaraa kaulassa puolet setistä, vaikka on selkeästi vakuuttavampi saarnamiestyylisessä meuhkaamisessa pelkkä mikrofoni kädessä. Älkää käsittäkö väärin! Clutch oli hemmetin kova jälleen!

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Clutchin rumpali JP Gaster on omaan musiikkimakuun paras rumpali, jonka soittoa olen livenä todistanut. Kaksi kertaa Clutchin keikalla ja kerran Winon kokoonpanossa. Tukevahkon herran soitto huokuu rentoutta, olemus rumpusetin takana asentojen korjailuineen ja penkillä hypähtelyineen on letkeää seurattavaa, pientä kikkailua ja filliä viljellään jatkuvalla syötöllä. En ole kuullut toista rumpalia, jonka soitto rullaa ja groovaa näin järjettömän hyvin.

http://www.myspace.com/clutchband
http://www.myspace.com/kylesa
http://www.myspace.com/kamchatkasweden

maanantai 16. marraskuuta 2009

I Hate vinyl

Laiskanoloisesti kotisivujaan päivittelevä I Hate Records on julkaissut kaikessa hiljaisuudessa pari loistavaa vinyyliä. Toinen näistä on helmikuussa 2008 cd:nä julkaistu Jex Thothin debyyttipitkäsoitto, joka nyt vihdoinkin sai vinyylijulkaisun. Albumia ja muitakin Jex Thoth / Totem -julkaisuita on tullut luukutettua aivan mielettömiä määriä, eikä kyllästyminen ole lähelläkään.



Gatefoldina julkaistun albumin punavalkoinen, monitoimitaiteilija Sami Hynnisen luoma kansitaide pääsee tietysti oikeuksiinsa verrattuna cd-versioon. Levyn jakaminen a- ja b-puolille tuo myös kuuntelukokemukseen virkistävää vaihtelua, neliosaiseen Equinox Suiteen tulee kiinnitettyä huomiota aivan eri lailla sen aloittaessa b-puolen. Mikäli jostain kumman syystä psykedeelissävytteisen doomahtavan musiikin paras orkesteri pitkiin aikoihin ei ole tuttu, klikkailepa MySpace-sampleihin välittömästi.

http://www.myspace.com/totemdoom



Spiritus Mortisin
ja Fall of the Idolsin split 12” on toinen I Haten tuoreista julkaisuista. Halvanoloisista kansista huolimatta musta kiekko on ahminut viisi kappaletta tuomiota Suomen ehkäpä kovimpien aktiivisten doom-orkestereiden toimesta. Spiritus Mortis jatkaa aurinkocoverisarjaansa, edellisellä seiskatuumalla versioitiin The Doorsin Waiting for the Sun, tällä levyllä vuorossa on Uriah Heepin Sunrise, joka on tämän julkaisun paras kappale. Rise From Hellin uudelleennauhoitus puolestaan menee mielipuolisiin sfääreihin Hynnisen sekopäisten laulusuoritusten siivittämän. Edellä mainittujen kappaleiden välissä oleva The Ceremony of the Sifting Air jää hieman vaisuksi kokemukseksi.

Fall of the Idolsin Funeral Man on parempi kahdesta torniolaisten kappaleesta rouhean pääriffin ja tyylikkäiden osien johdosta. Stalkerkin on hyvä kappale, mutta ei missään nimessä FOTI:n parhaimmistoa. Karppinen ja kumppanit ovat varmasti mielissään ensimmäisestä vinyylijulkaisustaan. Itse kaipailisin bändin molempia pitkäsoittoja vinyylille, Hynnisen kansitaidetta kelpaisi varmasti katsella 12-tuumaisena.

http://www.myspace.com/spiritusmortis
http://www.myspace.com/falloftheidols

tiistai 10. marraskuuta 2009

Skabaa, Burnia, Caravania, Talbotia

Harmikseni joudun toteamaan, että en tässä kuussa ole ehtinyt blogiini kirjoitella niin usein, kuin tahtoisin. Opinnäytetyön tekeminen yhdistettynä muihin töihin on syönyt aikaani kiitettävästi, mutta onneksi pian saa sanoa hyvästit kouluille! Tämä bloggaus toimikoon pikakatsauksena päivän polttaviin puheenaiheisiin. Aloitetaanpa kilpailulla. Tarjoan tuopin sille, joka ensimmäisenä vastaa kommentin muodossa oikein kysymykseen: Minkä Roadburnissa esiintyvän bändin levy on alla olevassa kuvassa?



Roadburnin bändikattaukseen on tullut lisäyksiä, jotka saavat sukat pyörimään jaloissani. Viime kerralla hieman laihahkoksi jäänyt stoner rock on tällä kertaa hyvin edustettuna. Doomia ja psykedeliaa on paiskottu kovilla nimillä ja hyvällä suhteella. Liput tulevat myyntiin 28.11. ja tuolloin täytyy olla kärppänä hakkailemassa refreshiä Hollannin lippupalvelun sivuilla. Ajattelin kirjoittaa auki hieman tuota festarirosteria, mutta siitä tulisi monta sivua silkkaa hehkutusta. Tsekkaa alla olevasta linkistä tähän mennessä julkistettujen bändien lista ja hehkuttele himassasi.

http://meteli.net/tapahtuma/139693



Darksidessa pöristellään lauantaina 21.11. kolmen bändin voimin. Muutamia kertoja tässäkin blogissa mainittu Temples nousee lauteille eestiläisen rymistelyduo Talbotin ja doom metal –bändi Caskets Openin kanssa. Meikäläinen lupautui paikalle piinaamaan ihmisiä levyvalinnoillani orkestereiden välissä. Nähdään siellä!

http://www.myspace.com/talbotmusic

Järjestelyt seuraavaa Psychotropic Caravania varten ovat olleet käynnissä jo hyvän tovin ja eilen bändikiinnitysten viimeisetkin palaset loksahtivat kohdalleen. Lauantaina 6.2.2010 juhlittavista kekkereistä virallista lisäinfoa on tulossa piakkoin, joten pitäkää korvanne auki. Täytyy sen verran tunnustaa, että en kyllä meinaa pysyä housuissani...

http://www.myspace.com/psycaravan

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Seiskatuumakatsaus vol. 1

Alla lyhyet esittelyt muutamasta itselle tuoreesta seiskatuumasta, mutta heitetään ensin linkki meikäläisen festariraporttiin Space Force 1 ja Metal Warning -festareilta.

http://meteli.net/uutiset/4166



Ihastuin The Xx nimiseen brittibändiin MySpace-samplejen perusteella kaksi kuukautta sitten ja tilasin suoraan bändiltä heidän molemmat sinkkunsa. Sähköpostitiedusteluihin ei vastattu eikä lättyjä putoillut postiluukusta, joten 45 päivää ostosuorituksesta, tein elämäni ensimmäisen Paypal-selvityspyynnön. Tästä meni vielä 10 päivää, ennen kuin sain vastauksen, että sinkut ovat nyt lähetetty. Basic Space ja Crystalised seiskatuumat sisältävät tyylikkäästi soitettuja ja sovitettuja kappaleita, joista kuuluu, että muun muassa Joy Divisionit ja The Curet on kuunneltu. Basic Spacen b-puoli Blood Red Moon on näistä suosikkibiisini ja muutkin soveltuvat hyvin sohvalla punaviinilasi kädessä chillailuun. Tulevat The Xx levyt tosin hankin levykaupasta...

http://www.myspace.com/thexx



Chestbursterin nimi on pyörinyt hetken aikaa kavereiden huulilla, mutta itse en ollut bändiin ehtinyt tutustumaan, kunnes bändin seiska minulle lähestulkoon pakkomyytiin. Demokansilla varustetun 17,8 senttiä leveän vinyyli EP:n ehdin vasta kaksi kertaa luukuttamaan, mutta pakko hehkutella jo nyt. Neljä rallia räväkällä asenteella rämisteltyä rokkia esimerkiksi Dinosaur Jr:n ja The Jesus Lizardin hengessä! Tsekatkaa bändi ja hankkikaa seiska, jos tätä vielä jostain saa.

http://www.myspace.com/chestbursterband



Southern Lordin Boris-seiskatuumasarjasta on kotiutunut puolet. Japanese Heavy Rock Hits v1 seiska korkataan alternative/noise rockailulla nimeltä 8. Hey Everyone jatkaa samalla linjalla, mutta tekee sen hieman pirteämmällä otteella. Japanese Heavy Rock Hits v2 sinkku korottaa panoksia, molemmat raidat ovat kieroa, hyväntuulista, mutta tanssittavaa tykitystä. Ehdotonta rokkiklubimatskua! Space Breakfastissa tulikin soitettua sinkun molemmat puolet. Mikäli Boris Pinkistä eteenpäin ei ole maistunut, en näitäkään violetteja seiskoja viitsi suositella. H.M.A. (Heavy Metal Addict) -biisin kertsiin on hyvä lopettaa:

“Too much head bangin’
Too tight, KILL KILLER KILLEST

Too skinny, KILL KILLER KILLEST
Your spandex pants, KILL KILLER KILLEST”

http://www.myspace.com/borisdronevil

maanantai 2. marraskuuta 2009

Aamiainen avaruudessa

Huh huh. Olipahan taas viikonloppu. Perjantaina Lahdessa Temples, This is Sirius sekä Øresund Space Collective. Lauantaina Space Breakfast dj-sessiot Pitkä Pubissa ja sieltä täpötäyteen Kouvolan Doningtoniin Manilla Roadia katsomaan. Tarkemmat puimiset saatte lukea Meteli.netistä muutaman päivän kuluttua. Nyt ei kykene muuhun kuin sohvalla tuhisemiseen ja soittolistan kopioimiseen. Pajuselle iso käsi onnistuneista Lahden kekkereistä!



Space Force 1 - Space Breakfast @ Pitkä Pub, Lahti

--Shrike--
Thee Plague of Gentlemen: Your Love is King (Of the Dead) part 2&3
Solace: Black Unholy Ground
Las Cruces: Behemoth
Shrinebuilder: Solar Benediction
Monkey3: Bimbo
--Jugh--
Boris: H.M.A. (Heavy Metal Addict)
Earthless: Jull
The Equals: Black Skin Blue Eyed Boys
Betty Davis: Steppin on Her I. Miller Shoes
Funkadelic: Mommy, What's a Funkadelic?
Nebula: Do It Now
Monster Magnet: 1970
--Shrike--
Shrinebuilder: The Architect
Sloth: Lord of the Gallows
Rollerball: Lost in Space
Witchcraft: If Crimson Was Your Colour
Paul Chain: Roses of Winter
While Heaven Wept: The Drowning Years
--Jugh--
Serpent Throne: Black Stabbeth
Acrimony: For Morrow
Dungen: Panda
Wino: The Comet and The Moon
The Gates of Slumber: The Riddle Master
The Obsessed: Iron & Stone
Assemble Head in Sunburst Sound: Drunkes Leaves
The Devil's Blood: Graveyard Shuffle
Astra: The River
Firestone: Megalomania
--Shrike--
Shrinebuilder: Solar Benediction
Karkkipäivä: Nuorisopappi
Kuha.: Soviet-Kuha 3: Painileiri
Taak: Palvevennad (Psalm 615)
Hermano: Kentucky
Mustasch: Homophobic/Alcoholic
Jex Thoth: Separated at Birth
--Jugh--
Black Pyramid: Visions of Gehenna
Bongzilla: Hemp for Victory
Ramesses: The Glorious Dead
Semtex: Loading Up
Slough Feg: Shakedown at The Six
Throat: Patty Hitler
Boris: Black Original
--Vänäconda--
Celtic Frost: Procreation of the Wicked
Atomic Bitchwax: The Formula
Hawkwind: You Shouldn't Do That
Captain Beefheart: Electricity
Monster Magnet: Pill Shovel
Michael Bundt: The Brain of Oscar Panizza
Rättö ja Lehtisalo: Valonnopeus
Electric Wizard: Return Trip
Black Sabbath: The Wizard
Queens of the Stone Age: joku biisi ekalta levyltä
Terra Firma: Freebassing
Kyuss: Demon Cleaner
--Shrike--
Sleep: Dragonaut
Shrinebuilder: Science of Anger

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Space Force 1

Perjantaina Lahdessa korkataan Space Force 1 tanskalais-ruotsalais-amerikkalaisen Øresund Space Collectiven johdolla. Tunnelmallinen Torvi sopii näihin kemuihin, jossa ØSCin lisäksi lauteille ylihuomenna astelevat Temples sekä This is Sirius, vallan mainiosti.



Lauantaiaamun krapulaa loivennellaan klo 16 alkaen Pitkä Pubissa Club Planet Caravan tiskijukkien johdolla, joten tervetuloa tuopilliselle tai parille kuuntelemaan meikäläisten vinyyleiden rahinaa. Torvessa kekkerit jatkuvat Circlen ja Mr. Peter Haydenin keikoilla, mutta itse suuntaan kohti Kouvolaa ja Manilla Roadia.



Täysin improvisoitua space rockia tuuttaava Øresund Space Collective puolestaan vetää lauantaina Helsingin Lepakkomiehessä, joten jos viikonloppua meinaa maamme pääkaupungissa viettää, kannattaa osoitteeksi ottaa Psychotropic Zone -klubi.



Soittoaikaa lauantain Space Breakfast sessioissa tulee vain reilu tunti per dj, joten kamalia määriä vinyyliä ei tällä kertaa jaksa alkaa roudailemaan. Kelailin jopa, että voisi suunnitella suurin pirtein oman settinsä kuosiin ja kantaa vain ne levyt matkassa. Tällä hetkellä ajatus on pitää homma psykenä, mutta flirttailla hieman funkin kanssa.

http://www.myspace.com/spaceforceone
http://www.myspace.com/psychotropiczone

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Hittiputkea Riksussa

Krapulapäivän ratoksi voisi taas naputella tänne soittolistoja. Olin perjantaina Bar Escapessa Saattueen ja Dead in the Waterin keikalla soittelemassa cd-levyjä, koska kuppilassa ei teknareita ole. Keikat menivät valitettavasti molemmat vähän sivu suun, sillä nämä olivat illan ainoat hengähdys- ja seurustelutauot itselle, joten niistä ei juuri sanottavaa löydy.



Escapessa soi normaalisti iskelmä ja ysärihitit, joten ei ollut ihme, että aloittaessani Khanatella, keski-ikäinen baariemäntä kiersi epäuskoinen ilme kasvoillaan tuijottelemassa kapakkansa kaiuttimia. Janille pahoittelut, että 0 X í S T –levyä en ”ehtinyt” soittamaan ollessani niin oman hittiputken huumassa, Saattueen sälleille kiitoksia dj:n nesteyttämisestä ja erityismaininta sille kaverille, joka sai meikäläisenkin hyvälle tuulelle tullessaan niin fiiliksiin Blood Farmersista.

Saattue + Dead in the Water, Bar Escape, DJ Jugh soittolista:

Khanate – Too Close Enough To Touch
Temples – Plutonian
Warhorse – Black Acid Prophecy
Bongzilla – Amerijuanican
Semtex – Sin C Milla
Goatsnake – Innocence
Las Cruces – Cascades of Phantoms
The Obsessed – Back To Zero
Fall of the Idols – Keep Wandering the Night
Warning – The Face That Never Dies
Reverend Bizarre – Doomsower
Cathedral – Midnight Mountain
Black Sabbath – Hole in the Sky
Blood Farmers – Bullet in My Head
Church of Misery – Badlands
The Gates of Slumber – The Doom of Aceldama
Napalm Death – The Kill
--
Bathory – Blood Fire Death
Celtic Frost – Circle of the Tyrants
Autopsy – Charred Remains
Entombed – Left Hand Path
--
Jex Thoth – Nothing Left To Die
The Devil’s Blood – The Yonder Beckons
Current 93 – Lucifer Over London
Darkthrone – Hiking Metal Punks
Midnight – White Hot Fire
Tank – T.A.N.K.
Superchrist – Still Not Drunk Enough
Angel Witch – Angel Witch
Iron Maiden – Killers
Pentagram – Sign of the Wolf
Orange Goblin – Magic Carpet
Saint Vitus – Born Too Late
Trouble – Pictures of Life
White Zombie – Thunder Kiss ´65
Black Sabbath – Planet Caravan
Napalm Death – Siege of Power

torstai 22. lokakuuta 2009

Omakustannekatsaus vol. 1

Amplifier Worship oli siitäkin hyvä viikonloppu, että taskunpohjalle päätyi peräti kolme mainitsemisen arvoista omakustannetta, joita kuuntelemalla on vesiselvää, että pörinäskene elää ja voi hyvin. Tai no, kaksi, koska Throatista jouduin tilaamaan jälkikäteen limited poser editionin (sis. cd-r), sillä toimivaa kassudekkiä ei ole hetkeen löytynyt meikäläisen hallusta.



Throatin Good Times sisältää viisi tiukkaa biisiä sludgehtavaa noiserokkailua muun muassa Fudge Tunnelin hengessä ja aloitusraidasta tulee ainakin itselle Godflesh-assosiaatioita. Patty Hitler kolahti livenä tajuntaan ja on tätä julkaisua kuunnellessa edelleen oma suosikki. Muutamassa kappaleessa, muutamassa kohdassa Mattilan laulusuoritukset aiheuttavat pientä närästystä, mutta muuten Good Times on mitä mainion minijulkaisu.


Templesin kakkosdemo pitää sisällään ykkösdemon biisit ja muutaman tuoreemman vedon tyylikkäästi piirrettyihin kansiin paketoituina ja masterointiprosessin läpikäyneenä. Bändin jonkinasteiseen lähipiiriin kuuluvana olen kuunnellut treeninauhoja, jameja ja raakaversioita kappaleista, joten ”valmiin tuotteen” luukuttaminen on erittäin mieluisaa vaihtelua. Sleep tulee Templesistä paikoin vahvasti mieleen, mutta mikään ”dragonautcoren” edustaja orkesteri ei ole. Jamivaihteen Temples löytää silmään ilahduttavan usein ja nämä osuudet ovat miellyttävintä antia. Lauluista voisin motkottaa hieman tämänkin bändin kohdalla. Ultranörteistä kotisivuista ja tämän genren seksikkäimmästä kitaristista erikoismaininnat!


Semtex saa allekirjoittaneen äärimmäisen hyvälle tuulelle! Pot Secret sisältää huvittavia huumesampleja, Bongzillan ja Iron Monkeyn hengessä tuutattua sludgea sekä tietysti paksussa vihreässä pöhnässä kirjoitettuja sanoituksia, onpa mukaan eksynyt lyhyt dub-jammailukin. Myös Semtexin omakustanteen kansia askarrellessa on käytetty rutkasti mielikuvitusta. Bändillä ilmeisesti olisi liuta biisejä nauhoitusvalmiina, mutta näitä stonereita odotellessa ei kannata pidätellä henkeä.


maanantai 19. lokakuuta 2009

Vahvistimia palvottu, korvissa soi

Voi hemmetti miten hauska viikonloppu! Kaksi päivää mahtavia keikkoja, vanhojen ja uusien kavereiden tapaamista Ruotsia myöden, hyvä meininki ja mainio pöhnä. Kiitokset Amplifier Worship nelosen järkkäyksestä Mattilalle ja Drink Up -päiväklubista Vekelle.



Semtex korkkasi kekkerit käyntiin Bongzilla-henkisellä sludgeilullaan ja pisti punttiin vipinää ja sukat pyörimään jaloissa. Aivan järjettömän kova keikka! Sex, drugs and sludgecore! Herrojen äärimmäisen tyylikäs cd-r on ollut kauppalapussa jo hetken aikaa, nyt se löysi tiensä taskuuni.

Templesin jamitukset ja Fleshpressin monipuolinen veto olivat myös viihdyttävää seurattavaa. Illan viimeisenä ollut Herem soitti myös hyvin, mutta väsyneiden juhlijoiden herpaantunut keskittymiskyky ei juuri tehnyt oikeutta keikalle.



Lauantaina korkattiin päivä Drink Up -päiväklubilla, jossa levyjä soittelemassa allekirjoittaneen lisäksi olivat tiskijukat Vekenator ja Jesusmikäkuosi. Ohjelmassa siis tuttujen kanssa hyvän musiikin ja oluen kera jutustelua Cosmic Comic Cafessa, kuusi tuntia meni kuin siivillä. Päivän soittolistat löytyvät tämän tekstin alta.

Throat rokkasi lauantain bändien puolesta käyntiin aivan järjettömän hyvin rullaavalla setillään. Orkesterin ulosannista itselle tuli jossain määrin mieleen Godflesh rokkailemassa Albinin noiserokkien tahtiin. Lauantain kovin keikka!



Dark Buddha Rising tuli fiilisteltyä sellaisella hartaudella, että silmät taisivat pysyä kiinni koko keikan. Sinkin äärimmäisen sekava, hikinen, kaoottinen ja kaameita vainoja lietsova keikka jätti takin niin tyhjäksi, että vaikka Ocean Chiefiä oli odotettu, ei keikkaan enää pystynyt keskittymään täysin rinnoin. Meripäällikkö aloitti soittamalla uusimman albuminsa alusta loppuun ja tämän jälkeen tuli jauhettua paskaa pihalla TVO:n sulkeutumiseen asti.

Toivottavasti järjestäjätaho löytää sopivan luukun järjestää tulevaisuuden Amplifier Worshipit TVO:n sulkeutumisen jälkeen. AW on pörinägenren ehdottomia kohokohtia Suomessa.

Amplifier Worship Drink Up soittolistat:

--Jugh--
Fu Manchu: Godzilla
Hypnos 69: Vendetta
Assemble Head in Sunburst Sound: Ekranoplan
Wino: Secret Realm Devotion
Astra: The Weirding

--Jesusmikäkuosi--
Cavity: Supercollider
Iron Monkey: Dukes of Nothing
High on Fire: Hung, Drawn & Quartered
Sabbah Navahthani: Warfangs
Sally: Neu

--Vekenator--
Circle: Nopeuskuningas
Black Sabbath: Into the Void
Leaf Hound: Stagnant Pool
Danava: Emerald Snow of Sleep
Viisikko: Sopimus

--Jugh--
Trouble: Assassin
Witchfinder General: Burning a Sinner
Saint Vitus: White Magic / Black Magic
Serpent Throne: Veil of the Black Witch
Solace: Khan (World of Fire)

--Jesusmikäkuosi--
EyeHateGod: Sister Fucker (part 1)
Nightstick: United Snakes
Unsane: Only Pain
TAD: Throat Locust
Unearthly Trance: Wandering Winter Winds

--Vekenator--
Black Flag: My War
Unida: Black Woman
Scorpions: Can't Get Enough
The Stooges: TV Eye
Causa Sui: Lotus

--Jugh--
ZZ Top: Beer Drinkers and Hellraisers
Sir Lord Baltimore: Master Heartache
Blue Cheer: Summertime Blues
Monster Magnet: Nod Scene
Liquid Visions: Phantom Child
Kyuss: Gardenia

--Jesusmikäkuosi--
Black Cobra: One Nine
Ministry: Filth Pig
Sourvein: Sea Merchant
Halo: 20.000 Tonnes of Machinery to Smash Matter
Autopsy: Twisted Mass of Burnt Decay / In the Grip of Winter

--Vekenator--
Celtic Frost: The Usurper
Amebix: Drink and Be Merry
Cathedral: Oro The Manslayer
Thin Lizzy: Sha-La-La
Angel Witch: Angel Witch

--Jugh--
Midnight: Black Rock'n'Roll
Church of Misery: Murder Company
Rättö ja Lehtisalo: Valonnopeus
Dungen: Fredag
Om: Bedouin's Vigil

--Vekenator--
Annihilation Time: Imaginary Mirror

--Jesusmikäkuosi--
Weedeater: God Luck and Good Speed
Cavity: Set in Cinders
Ramesses: Ramesses II
Godflesh: Jesu
Darkthrone: The Hordes of Nebulah

--Vekenator--

Voivod: Ravenous Medicine
Zeke: God of GSXR
Bongzilla: Greenthumb
Rollerball: Lost in Space
Riot: Fire Down Under
Entombed: Out of Hand

tiistai 13. lokakuuta 2009

Amplifier Worship Drink Up -päiväklubi

Amplifier Worship -festari on jo tulevana viikonloppuna ja itse alan olemaan jo aika fiiliksissä. Tapahtuman esiintyjälistaahan jo aiemmin hehkuttelin, kahden päivän aikana soittavista kahdeksasta bändistä jokainen kiinnostaa nähdä, erityisesti Ocean Chief, Throat sekä Semtex, joita en vielä ole livenä kokenut.



Tällä kertaa kutsu kävi lauantaina klo 15 alkavalle Drink Up -päiväklubille soittelemaan vinyyliä, tämä aspekti mukavoittaa festarisekoiluani entisestään. Itse ajattelin pyöritellä stonerimpaa osastoa höystettynä muutamalla doom-klassikolla, DJ Jesusmikäkuosi lupaili tarjoilla rankempaa sludgeräimettä ja päivän isäntä Vekenator lupasi tsekkailla hyllystään puuttuvia linkkejä musiikillisen annin täydentämiseen.

Teloin olkapääni ja eilen kortisonipiikin siihen saaneena makailen nyt toipilaana himassa, joten aloin jo keräilemään levylaukkuun lättyjä lauantaita varten. Tällä hetkellä kassin syövereihin on menossa musiikkia seuraavilta artisteilta: Acrimony, Assemble Head in Sunburst Sound, Astra, Black Sabbath, Blue Cheer, Bongzilla, Boris, Church of Misery, Dozer, Dungen, Fu Manchu, Hypnos 69, Kyuss, Liquid Visions, Monster Magnet, Om, Rättö ja Lehtisalo, Saint Vitus, Serpent Throne, Sir Lord Baltimore, Solace, Trouble, Truckfighters ja Witchfinder General sekä pari ylläriä, joita en etukäteen suostu paljastamaan.



Koska nyt on vasta tiistai, ehtii sisältöä hinkkailemaan vaikka kuinka moneen otteeseen ja toiveitakin saa jättää esimerkiksi kommentin muodossa tänne.

Amplifier Worship Drink Up -päiväklubi
Cosmic Comic Café, Kauppiaskatu 4, Turku

lauantaina 17.10. klo 15-20

DJ:t Vekenator, Jugh, Jesusmikäkuosi
ilmainen sisäänpääsy!

http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Too Drunk To Fuck ja luostariolutta

Hyvinkään levymessut taas tulivat ja menivät. Uusi Technicsin keltainen levylaukkuni oli tulikasteessaan, mutta valitettavasti laukuntäytettä ei kauheasti mukaan messuilta lähtenyt. Messujen jälkeen istahtamispaikkana toiminut Olutravintola Joutsen sen sijaan ansaitsee kiitettävän arvosanan upealla olutvalikoimallaan.



Vinyyliä Wanhan Villatehtaan sisuksiin oli jälleen kannettu niin paljon, etteivät kovimmatkaan levyfanaatikot taatusti päivän aikana koko tarjontaa saisi läpi plärättyä. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana sain selailtua hevi-, psyke- ja progelaatikot noin puolilta messuständeiltä. Kun tässä vaiheessa levylaukkuun oli realisoitunut vain Brant Bjork and the Brosin Somera Sol, alkoi turhautuminen iskeä tosissaan. Tämän jälkeen selailin vain satunnaisia laareja, keskittyen tuttujen kanssa turisemiseen.

Viimeisenä vastaan tulleelta ruotsalaismyyjältä lähti mukaan kuitenkin edulliseen pakettihintaan Wooden Shjipsin eka, ZZ Topin Tres Hombres sekä Dead Kennedysin Too Drunk To Fuck seiskatuuma. Harmaantunut myyjä kertoi tohkeissaan olleensa kirjeenvaihdossa 80-luvulla useamman vuoden ajan Jello Biafran kanssa. Näiden ostosten jälkeen olikin aika paketoida messut omalta osalta ja painua luostarioluiden ja tummien tsekkiläisten ääreen ihmettelemään muutamaa uutta levyäni.

Hyvinkään levymessujen myyjät ovat niin ammattimaisia, että tietävät taatusti levyjensä hinnat, joten muutaman euron löytöjä tästä tapahtumasta ei ole enää vuosiin tehnyt. Tarjontaa on kuitenkin niin valtava määrä, että etsimäsi levyt löytyvät mitä todennäköisimmin, mikäli olet valmis maksamaan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Viidenkympin vinyyli

Kuten jossain aiemmassa blogipostauksessa totesin, en voinut vastustaa kiusausta, vaan tilasin The Devil’s Bloodin ensimmäisestä pitkäsoitosta 50 euroa maksavan die hard -version. Karismaattisen naislaulajan luotsaama hollantilaisbändi on aiheuttanut erinäisillä keskustelufoorumeilla niin paljon porua, että jotain se tekee taatusti oikein.



Vaikka foorumipuristit ja rokkipoliisit mollaavat bändiä rystyset valkoisina ja näppäimistöt sauhuten, edustaa The Devil’s Blood itselle yhtä mielenkiintoisimmista orkestereista tällä hetkellä. Bändi ei yritäkään keksiä pyörää uudestaan, vaan tyytyy lainailemaan artisteilta aina 60-luvun lopulta nykypäivään asti. Häikäilemättömän popahtavat koukut, tuplakitaraleadit, kevyt ripaus psykedeliaa ja sopivan lämmin soundimaailma fuusioituvat saumattomasti seireenimäisen naislaulajan laulamiin okkultismiteemoihin.

The Time of No Time Evermore on loistava paketti yllä luetellun kaavan mukaan soitettua musiikkia. Mukana pari demoilta tuttua kappaletta uudelleennauhoitettuna, pari uutta erittäin radioystävällistä kappaletta ja hämympi osastokin on hyvin edustettuna 13th Floor Elevators psykeineen ja Pentagramin suuntaan tervehtivine riffeineen.

Onko tämä paksuihin, kankaalla verhoiltuihin kansiin kääritty tuplavinyyli viidenkympin arvioinen? Hienon paketoinnin ja mustien levyjen lisäksi rajoitettuun painoksen kuuluu hihamerkki, juliste sekä cd-versio albumista. Kipukynnyksen päällä hypitään, mutta koska itse musiikillinen sisältö on niin hyvä kuin olin odottanut, jopa piirun verran parempi, näin kalliin hinnan maksaminen tälle orkesterille ei kirvele pätkän vertaa.

http://www.myspace.com/thedevilsblood

Reverend Bizarre - Harbinger of Metal 2LP

”Levy olisi parempi, jos se ei olisi näin pitkä. Koska Reverendin musiikki ei kuitenkaan ole järin monipuolista, alkaa levy väistämättä puuduttamaan jo puolivälissä.” -Kimmo Jaramo, Imperiumi



”Mihin laitetaan sellainen bändi, jonka levyllä on peräkkäin 20- ja 18-minuuttiset biisit, jotka välttelevät vauhtia kuin kohti kuolemanselliä raahautuva murhaaja? Helvettiin. Kaikki nämä bändit joutavat helvettiin. Sinne samaan pätsiin, missä vanhat jäärät kuuntelevat doomia ja ihmettelevät ohikiitäviä freddursteja lippiksissään. Pistävät tupakaksi, ja kuuntelevat saman 20 minuutin siivun uudelleen.” -Antti Mattila, Soundi

Siinä muutama lainaus kuuden vuoden takaisista Harbinger of Metal arvioista. Jaramon kommentti oli harvoja negatiivisia lausahduksia, joita Reverend Bizarren ”EP” sai lähes täysiä pisteitä kerätessään. Mattilan romantisointi taas nostaa tapetille sanoman, jota saarnaamaan Saint Vitus ja Black Sabbath -paidoissaan tämä pastorisryhmä aikanaan perustettiin.



Omissa kirjoissani Harbinger of Metal lukeutuu modernien klassikoiden harvaan joukkoon ja sai vihdoin ansaitsemansa vinyylikäsittelyn turkulaisen Svart Recordsin toimesta. Strange Horizon ja The Wandering Jew kuulostavat yhtä rautaisilta, mutta huomattavasti merkittävimmiltä, kuin kuusi vuotta sitten. Julkaisu mustine kiekkoineen ja jykevine gatefoldeineen on vakuuttavaa ja Reverend Bizarren ansaitsemaa jälkeä Svartilta. Lafkan tulevien julkaisujen joukossa on paljon mielenkiintoista ja odottamisen arvoista kamaa, erittäin tervetullut lisä suomalaisten pienjulkaisijoiden kenttään!

http://www.svartrecords.com/

tiistai 6. lokakuuta 2009

Karl Simonin viikset olutvaahdossa

Viime Roadburnin lukuisista päällekkäisyyksistä mieleen parhaiten jäi The Devil’s Bloodin katsominen ja White Hillsin missaaminen. The Devil’s Blood toki oli aivan mielettömän kova, mutta kun nyt on kuunnellut White Hillsin kyseisen keikan audiostreamin useaan otteeseen, harmittaa tämän jenkkibändin passaaminen.



White Hillsiin olin tutustunut Roadburniin mennessä vain kavereiden hehkutusten ja MySpace-biisien perusteella. Tein vihdoin ensimmäisen White Hills -hankintani, A Little Bliss Forever -vinyylin, joka oli ensi kuulemalta melkoinen shokki tiukasti soitetun psykerock-livestreamin luukuttamisen jälkeen. Little Bliss Forever sisältää kaksi pitkää biisiä, joissa bassoriffi kuljettaa kuulijaa eteenpäin, rumpujen kolistellessa mitä sattuu ja kitaristin haahuillessa surisevien efektien kanssa.

Parin pyörityskerran jälkeen tämä hämyilevä psykemaalailu iski kuitenkin tajuntaan, vaikka olin jo melkein luovuttanut sen suhteen. Tänään ilmestyvän White Hillsin 12”:n nimikkoraita Dead on MySpacessa kuunneltavissa ja on ns. perinteisempää materiaalia näiltä sälleiltä.

http://www.myspace.com/whitehills

Olin jo kieli pitkänä tilaamassa The Gates of Slumberin tuoretta Hymns of Blood and Thunderia Rise Abovelta, mutta lafkan postimaksusysteemi on jotain niin järjetöntä, että päätin odotella, jos joku suomalainen lafka tätä vinyyliä hyllyynsä ottaa. Tuplavinyylin normiversion hinta, 16 puntaa, on ihan passeli ja kahden die hard version 25/29 puntaa maksavat ne ketkä sellaisen tahtovat.

Hämmentävä epäkohta ilmeni kun klikkailin ostoskoriin eri versioita ja mietiskelin, mitä tilaisin. Yhdestä normiversiosta saa pulittaa Suomeen posteja reilut 10 puntaa, kun taas die hardin posti kantaa hieman yli kahdeksalla punnalla. Tästä ei tule mitään muuta mieleen, kuin Rise Aboven tahto ”kaventaa” hintaeroa noiden eri painosten välillä.

Vaikka Hymns of Blood and Thunder jäi toistaiseksi ostamatta, TGOS lukeutuu tämänhetkisiin suosikkibändeihini ja ilokseni bongasin juuri bändin uuden videon. Edellisen albumin Ice Worm -kappaleesta kuvattu video sisältää kaljanjuontia ja yleistä häröilyä Keep It True -festareilla.



http://www.myspace.com/thegatesofslumber

torstai 1. lokakuuta 2009

Järjetöntä listausta ja eeppisiä maistiaisia

Yksi parhaista mahtipontista eeppistä doomia soittista bändeistä, While Heaven Wept, on saanut vihdoin Vast Oceans Lachrymose -albuminsa valmiiksi. Vastahan sitä on viitisen vuotta siloteltu. MySpaceen bändi laittoi toissapäivänä kaksi ääninäytettä pitkäsoitolta. Seitsenminuuttinen The Furthest Shore tulee albumilla kellottamaan 16 minuuttia ja kuulostaa ehdalta WHW-matskulta, uusi laulajakin istuu pakettiin paremmin kuin hyvin. Popimpi kappale, Vessel, kuulostaa sekin hyvältä, vaikkei niin eeppisiin sfääreihin kipuakaan.

While Heaven Weptin Vast Oceans Lachrymose cd:n Euroopan julkaisupäivä on 11. marraskuuta, vinyylissä menee Tom Phillipsin mukaan pari viikkoa kauemmin. Tätä ikuisuusprojektia ei ole aikoihin aktiivisesti odotellut, mutta nyt se nousi kohisten loppuvuoden highlightien joukkoon!

http://www.myspace.com/whileheavenwept



Indienörttien suosima Pitchfork on viime päivien aikana julkaissut ”2000-luvun 200 parasta albumia” -listaansa käänteisessä järjestyksessä. Vaikka 200:n albumin laittaminen parhausjärjestykseen on jo ideatasolla täysin hölmöä ja Pitchforkin toimittajien musamaku välillä vielä älyttömämpää, totta kai tällainen listaus kiinnostaa.

51-200 sijoilla mätkäistyjä albumeita omasta hyllystä löytyy 12 kappaletta sekä useita tapauksia, joihin on pitänyt tutustua, joten en ehkä Pitchfork-skenenkään mielestä ole täysin menetetty tapaus. Sijoilta 21-50 ei sitten löydykään enää yhtään albumia eikä odotukset ole korkealla 1-20 sijoillekaan, joita ei vielä blogin kirjoitushetkellä ole julkaistu. Omaan hyllyyn päätyneet levyt löytyvät listan sijoilta 67, 71, 92, 126, 134, 135, 142, 152, 162, 180, 191 ja 198.


Sijat 200-151, Sijat 150-101, Sijat 100-51, Sijat 50-21

torstai 24. syyskuuta 2009

Synkkää buddhaa ja toisen aallon psykeprogea

Kaveripiirissäni Astraa hehkuteltiin jo hyvän aikaa, ennen kuin treidasin itselleni die hard -vinyylipainoksen heidän debyyttialbumistaan. Rise Aboven julkaisema gatefold sisältää itse albumin lisäksi julisteen sekä demo-seiskatuuman. The Weirdingin vaaleat vinyylit ovat pyörineet soittimessani reilusti, joten muutaman sanasen voisi tästäkin julkaisusta mainita.



70-luvun proge ei ole itselle niitä tutuimpia genrejä, mutta Astran kaltaisten uusien tuttavusten johdosta asiaa on suorastaan pakko alkaa korjaamaan. Nämä sandiegolaiset ovat taatusti kolunneet King Crimsonit, Pink Floydit ja Yesit puhki, eikä erään lehden mainitsema kuvaus ”filosofisella tuulella oleva Black Sabbath” ole kaukana kuvaamaan Astran musiikkia.

Kauniita kappaleita, tyylikästä soittoa, lämpimät soundit, paikoin 70-luvun alun Ozzyn mieleen tuova laulaja ja psykedeelisiksi maalailuiksi venyvät fiilistelyt tekevät The Weirdingistä erittäin vahvan kokonaisuuden. Parhaaksi kappaleeksi nousee albumin 15-minuuttinen nimikkobiisi ja mahtavin yksittäinen kohta on ehdottomasti levyn päättävän Beyond To Slight the Mazen lopun pitkä psykedeliahurmos.

http://www.myspace.com/astrasound



23.9. kello 23.59 Dark Buddha Risingin hulppean informatiiviset nettisivut uudistuivat ja sen syövereistä löytyi linkki uuteen 23:29 minuuttia kestävään kappaleeseen. Mustaa gatefoldia on toivottavasti tarjolla jo pian, sillä Entheomorphosis-levyltä lohkaistu Transcent nostaa odotuksia entistä korkeammalle.

Albumista tulee varmasti jonkinlaista levyarviota, kunhan sen hyppysiini saan. Transcent-kappaleesta tyydyn tässä vaiheessa toteamaan, että siinä on kaikki ne elementit läsnä, jotka Dark Buddha Risingistä tekevät tällä hetkellä Suomen mielenkiintoisimman bändin. Yli 20-minuuttinen teos kertoo tarinaa musiikillisin avuin, luottaen raskauteen, psykedeliaan sekä arvaamattomuuten. Pyhitä parikymmentä minuuttia päivästäsi Transcentin kuunteluun, se kolahtaa jos on kolahtaakseen, siihen ei meikäläisen tai kenenkään muun kehuja saati hypetystä tarvita.

http://varjotila.org/dbr/

tiistai 22. syyskuuta 2009

Mihin järjestykseen seiskatuumat?

Vaikka cd- ja vinyylihyllyni ovatkin särmästi aakkosjärjestyksessä, seiskatuumahylly on ollut kaoottisen sattumanvaraisessa epäjärjestyksessä. Paria uutta sinkkua sinne tänään laittaessa hermostuin tähän järjestelyyn ja päätin järjestää seiskatuumatkin.



Koska seiskoja meikäläisellä on vain alle 200, päätin järjestellä hyllyni jonkun aakkosjärjestystä hauskemman kaavan mukaan, joka olisi cd-levyjen ja vinyylipitkäsoittojen kohdalla hiukset harmaannuttava urakka. Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli genreittäin järjestäminen, mutta turhauduin tähän, kun genrerajoja rikkovia split-julkaisuita oli useita. Seuraavaksi päätin järjestää seiskat bändien kotimaan mukaan, mutta törmäsin periaatteessa samaan seinään: splitit, joiden bändit ovat eri maista.

Sohvalle ja jalkarahille levitetyt sinkut oli kuitenkin jossain järjestyksessä saatava takaisin hyllyyn, joten päädyin järjestelyyn, joka ei täysin miellytä. Nyt seiskat on jaettu seitsemään ryhmään, joista kuusi on genrejä johdannaisineen ja viimeisenä on splitit. Ensimmäisenä on doom-seiskat aakkosjärjestyksessä, sitten death/black, stoner/psyke, punk/grind, pop/rock, viimeisenä tyylinä funk, jonka jälkeen splitit ja kokoelmat.

Otan mielelläni vastaan vaihtoehtoisia levyhyllyn organisointi-ideoita. Olisi erittäin mukavaa saada nämä splittiongelmat lutviutumaan jollakin tapaa. Ja vaikka niihin ei olisikaan vastausta tarjota, jätä ihmeessä kommentti omasta ehdotuksestasi, oli se kuinka absurdi tahansa!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Uudet lenkkarit ja Roadburn-spekulointia

Eipä viikko paljoa hurjemmilla uutisilla olisi voinut alkaa. Goatsnake ja YOB soittavat ensi vuoden Roadburnissa. Eikä Sons of Otiskaan huono lisä Roadburn-kattaukseen ole. Ensi kertaa Eurooppaan saapuva doom-akti YOB soittaa festareilla kaksi settiä ja alkuperäisessä kokoonpanossa esiintyvä Goatsnake on ensimmäisen festaripäivän pääesiintyjä. Koska Pinhas ja Rogers nyt Goatsnaken mukana Hollantiin saapuvat, ei pakkaan tarvitsisi heittää kuin Wino, niin The Obsessed reunion voisi olla totta... Jokavuotinen Roadburn-spekulointi ja huhumylly alkaa taas olla voimissaan.

http://www.roadburn.com/



Riikka-Liisa ja Josh kävivät Kaliforniasta asti kylässä eilen ja toivat tuliaiseksi Emerican Earthless-tennarit. Ja ei kun skeittaamaan, siis jos olisi lauta. Huhtikuussa 2008 nauhoitettua Earthlessin Live at Roadburn tuplavinyyliäkin on tullut viime aikoina fiilisteltyä, kyseessä on aivan mieletön 80-minuuttinen trippi. Nämä neljä yhteen putkeen jamitettua pitkää psykedeelistä biisiä muodostavat yhden 2000-luvun parhaista livelevyistä. Ensimmäiset 10 minuuttia menevät Earthlessilta lämmitellessä, mutta sen jälkeen tätä trioa ei pysäytä mikään. Jos kuuntelee oikein tarkkaan, voi kuulla meikäläisen tuhinan eturivissä.

http://www.myspace.com/earthless

Ettei päivän bloggaus olisi pelkkää Roadburn-jauhamista, heitetään loppuun linkki muutamaan allekirjoittaneen raapustamaan levy- ja kirja-arvioon. Tänään ilmestyneessä Meteli.netin levyarvioartikkelissa on luettavissa kirjoittamani ruodinnat Treblinkan Muistatko...?-kokoelmasta, Terveiden Käsien Ihmisen poika, pedon poika EP:stä sekä Hynysen uudesta äänikirjasta.

http://meteli.net/uutiset/4106

perjantai 18. syyskuuta 2009

Tiedän mitä teet 16. ja 17. lokakuuta!


Ocean Chiefin kolmas pitkäsoitto, joka luonnollisesti kantaa nimeä Den Förste, on pyörinyt levarissa erittäin säännöllisesti jo useamman viikon ajan. Lukuisista kuuntelukerroista huolimatta, en ole saanut sanotuksi tästä 400 kappaleen vinyylipainoksena ilmestyneestä albumista muuta kuin: tämä on hyvä!

Levy sisältää 40 minuuttia erittäin raskailla soundeilla varustettua laahausta. A-puolella on kaksi biisiä ja albumin päättää b-puolen täyttävä 16-minuuttinen Sång. Raskaasti ruhjotut riffit kasvavat jokaisessa kolmessa kappaleessa psykedeelisiin korkeuksiin ja jokaisen biisin loppuessa toivoo, että junnaus olisi vain jatkunut ja jatkunut.



Eipä Den Förstestä juuri muuta kykene sanomaan vieläkään. Käykää poistamassa levy distroista, mistä sitä vielä löytyy, älkääkä missatko Ocean Chiefiä Amplifier Worship -festareilla!

http://www.myspace.com/oceanchief

Amplifier Worship IV on tosiaan jo neljän viikon päästä. Luvassa on jälleen kaksi päivää ankaraa pörinää TVO:n pimeissä syövereissä, jonka jälkeen korvat ja maksa varmasti muistuttelevat olemassaolostaan. Bändikattaus on jälleen äärimmäisen hyvä kattaus hidastelua ja murjontaa. Perjantain orkestereista odottelen eniten Semtexin näkemistä ensimmäistä kertaa. Heidän Bongzillan sielunmaisemissa rullaava sludge toimii mainiosti ainakin levyltä.



Lauantaina tietenkin Ocean Chief on homman nimi, mutta ainakin meikäläisen kovasti hypettämä, harvoin keikkaileva Dark Buddha Rising kiinnostaa myös hemmetisti. Kaikki festarivieraat ovat myös tervetulleita lauantaina Cosmic Comic Cafessa pidettävään Amplifier Worship Drink Up -päiväklubitapahtumaan valmistautumaan toisen illan rientoja varten. Kello 15:00 alkavasta levymusiikista vastaavat meikäläisen lisäksi Vekenator ja Jesusmikäkuosi. Sludgen lisäksi kuullaan varmasti stoneria, doom-hittejä ja ehkäpä hieman kevyempää psykedeliaakin.

http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Seiskoja, uutisia, huhuja

Fanien taloutta rasittava japanilaistrio Boris julkaisee uudet seiskatuumat syys-, loka- ja marraskuussa. Southern Lordilta kaikki kerrallaan tilaaville on luvassa marraskuun sinkun mukana ylimääräinen yksipuolinen seiska. Arvaatte varmaan missä päin nettiä meikäläinen aamulla klikkaili.

http://www.southernlord.com/

Maailman tämänhetkinen ekonominen tilanne näyttää kyntensä myös underground-musiikin saralla. Roadburnin Walter raportoi, että heillä on hieman vaikeuksia saada bändejä varmistettua ensi vuoden festareille. Orkesterit joutuvat miettimään, onko heillä mahdollisuuksia lähteä one-off-keikalle tai kiertueelle. Walter ja Jürgen lupailevat kuitenkin, että vuoden 2010 kattaus tulee olemaan vähintään yhtä hyvä aikaisempinakin vuosina ja mielenkiintoisia bändijulkistuksia seuraa pian.

Roadburnin MySpace-blogi



Clutch ja Kylesa tulevat marraskuussa Suomeen! Pari vuotta sitten, myös Nosturissa nähty, Clutchin keikka on edelleen erittäin korkealla ”parhaat klubikeikat” -listallani, joten tänään myyntiin tulevat liput menevät välittömästi hankintaan. Suosittelen myös varauksetta bändin Full Fathom Five -dvd:tä. Live-energia ja paatos ei paljoa paremmin voi välittyä olohuoneeseen.

http://meteli.net/uutiset/4095

Viime vuoden parhaan kotimaisen debyyttilevyn julkaissut, psykedeelistä doomia soittava, Dark Buddha Rising on korviini kantautuneiden huhujen mukaan valmistautumassa seuraavan tuplavinyylin julkaisuun. Jatkan paidalleni kuolaamista maistiaisia odotellessa.

http://www.varjotila.org/dbr/

tiistai 15. syyskuuta 2009

Purple rain, purple rain...

Enpä antanut kurkkukivun ja orastavan flunssan häiritä tämänpäiväistä kirppariekskursiota, vaan sormet syyhyten painuin vinyylilaatikoita pläräilemään. Eipä ollut hurraamista Riihimäen Suurkirppiksen tarjonnassa, vaikka yhtään vapaata pöytää ei hallissa ollutkaan. Muutamia yksittäisiä Kisu Jernström -levyjä ja satunnaisia klasarikiekkoja lukuun ottamatta kirpputorilta ei meinannut löytyä yhtään vinyyliä.



Viimeisestä nurkkauksesta kuitenkin löytyi kahdelta myyjältä muutamat laatikot levyjä. Ensimmäisellä oli erittäin hyväkuntoisena Elvistä ja rockabillyä parinkympin pintaan per levy. Jälkimmäisellä oli satakunta poppilevyä ja nippu sinkkuja viidestäkymmenestä sentistä muutamaan euroon. Vitosella mukaan tarttui Princen Purple Rain ja Diamonds and Pearls pitkäsoitot sekä David Bowie & Mick Jagger - Dancing in the Street ja Samantha Fox - Touch Me (I Want Your Body) seiskat. Taattua TukkaTorstai-deejiimatskua, vaikka hetken jouduin miettimään, kehtaako näistä netissä huudella!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Riksun levymessujen satoa


Eilen ajoissa kaverin synttäreiltä karanneena olin jo heti kymmeneltä pläräämässä vinyylilaareja Riihimäen levymessuilla. Mitään ennakko-odotuksia pienessä kerhotalossa pidettyjä messuja kohtaan ei ollut, joten parin tunnin selailun, viiden ostetun albumin ja yhden sinkun jälkeen voi sanoa, että kannatti herätä. Muutaman myyjän hintataso oli sellaista luokkaa, että ei viitsinyt laareja loppuun asti selata, mutta esimerkiksi eräällä ruotsalaismummelilla oli hyväkuntoista peruslevyä erittäin sopuisaan hintaan.

Uuden kodin meikäläisen levyhyllystä löysivät Black Sabbathin Paranoidin Vertigo-painos, Motörheadin Bomberin ykköspainos, Dead Kennedysin Frankenchrist, Depeche Moden Violator sekä Music for the Masses ja Funkadelicin The Electric Spanking of War Babies sinkku. Sir Lord Baltimoren Kingdom Comen jätin laariin lojumaan ja tällä hetkellä harmittaa jonkin verran.

EDIT: Kävin hakemassa Sir Lord Baltimoren talteen...