Top 5 top 5 -listaa

Kuluva vuosi on ollut huikea musiikillisesti: loistavia albumeita konkareilta, upeita debyyttejä tuoreilta artisteilta ja mahtavia arkistojen kaiveluita. Pitkällisten pohdintojen jälkeen olen saanut levyt järjestykseen, huikeita keikkoja on tullut nähtyä niin paljon, että hakkaan niiden kanssa edelleen päätä seinään.

Ensimmäisenä listana viisi vuoden parasta albumia. Om yllätti uusiutumalla rikkaan monipuoliseksi, säilyttäen silti mantramaisen alkulähteensä. Goat kasvoi salakavalasti kärkikahinoihin ja Swansin sijoitus tippui ennakoidusta oman massiivisuutensa johdosta. Grizzly Bearin levyltä löytyvät vuoden upeimmat popsävellykset.

Top 5 albumit: maailma
1. Om - Advaitic Songs
2. Goat - World Music
3. Bong - Mana-Yood-Sushai
4. Grizzly Bear - Shields
5. Swans - The Seer

Mr. Peter Haydenin uraa on tullut seurattua jo lähes kymmenen vuoden ajan ja Born A Trip osoittaa mitä varten bändi on kasvanut ja kypsynyt. Lehtisalon toinen soolo on todella virkistävän kuuloista metelöintiä. Ennen kaikkea tulen muistamaan vuoden 2012 myös siitä, että free jazz alkoi upota, kiitos Peter Brötzmannin keikan ja Mohelin pitkäsoiton.

Top 5 albumit: Suomi
1. Mr. Peter Hayden - Born A Trip
2. Jussi Lehtisalo - Interludes for Prepared Beast
3. Kuusumun Profeetta - Huutoja hiljaisesta huoneesta
4. Mohel - The Second Temple
5. Hexvessel - No Holier Temple

Debyyteissä White Manna lunastaa puhtaan psykerockin palkinnon. Earthless-kitaristin Golden Void kiilasi listoille loppuvuodesta ja Heads-kitaristin Kandodoa on fiilistelty iltaisin.

Top 5 debyytit: maailma
1. Goat - World Music
2. White Manna - White Manna
3. Golden Void - Golden Void
4. Conan - Monnos
5. Kandodo - Kandodo

Paras kotimainen debyyttilevy on ehdottomasti vaihtoehtokonkari Janne Westerlundin Oran. Yli 20 vuotta eri kokoonpanoissa musisoinut konkari on soololevyään varten riisunut ulosantinsa karuksi ja koskettavaksi.

Top 5 debyytit: Suomi
1. Janne Westerlund - Oran
2. Death Hawks - Death & Decay
3. Black Lizard - Black Lizard 10”
4. Seremonia - Seremonia
5. Semtex - Sex, Drugs & Sludgegore

Krautrock-legendojen arkistoista on kaivettu kolme tuntia ennenjulkaisematonta timanttista materiaalia bändin parhailta vuosilta! Can-boksi on heittämällä vuoden upein julkaisu ja cd-boksi oli pakko päivittää viiden vinyylin laatikkoon. Sons of Otisin ensimmäiset julkaisut tulivat ensi kertaa vinyylillä eri levy-yhtiöiden toimesta ja ansaitsevat paikkansa listalla.

Top 5 retro/reissue:
1. Can - The Lost Tapes
2. Witch - We Intend To Cause Havoc
3. Sons of Otis - Paid To Suffer / Spacejumbofudge / Temple Ball
4. Abhorrence - Completely Vulgar
5. Erkki Kurenniemi - Rules

Psychotropic Caravan Club: Väljasõit Rohelisse (EST), Mr. Peter Hayden

Seuraava Psychotropic Caravan on marraskuun lopussa. Tuomme eestiläisen mainion psych rock -bändi Väljasõit Rohelissen ensivierailulle Helsinkiin. Bändin kymppituumaa hehkuttelin pari kuukautta takaperin blogissani. Toisena bändinä Mr. Peter Hayden, jonka edellisestä Caravan-vierailusta on liian kauan! Alla tarkemmat speksit illasta.



VÄLJASÕIT ROHELISSE (EST)

Eestiläisbändi yhdistelee psykedeliaa shoegaze-kaikuisiin kitarariffeihin ja hypnoottisiin rumpurytmeihin. Herkkua mm. Wooden Shjips ja Moon Duo -faneille.

“It’s all in our minds. Laying tall, head in the clouds. Holes in flesh and holes in soul. No ambitions, no plans, just perfect dreams. For a brief eternity. Not trying to get ahead, being close is good enough. Not climbing up the ladder, holding low is deep enough. Clothes all around the floor and heads in the clouds.”

http://soundcloud.com/valjasoitrohelisse
http://valjasoitrohelisse.tumblr.com/

MR. PETER HAYDEN

Seinäjokelaisbändin ei pitäisi enää tarvita esittelyitä. Alla otteita uusimman albumin arvioista.

"Albumi on eheä ja sykähdyttävä kokemus, johon uppoutuessa unohtaa kellonajat ja ympäröivän todellisuuden." 5/5 (Desibeli.net)
"Born A Tripin äänimaailma on arvaamattomuutta ja määrittelemättömyyttä. Se on raskas, äänekäs, psykedeelinen ja painostava hirviö, mutta samalla myös meditatiivinen ja hellivä." 9/10 (Imperiumi.net)
"Born a Trip kantaa raskaan lastinsa vakuuttavasti, mutta suhtaudu siihen vakavasti." 80/100 (Nuorgam)
"Instrumentaalibändi kertoo soittimillaan matkasta enemmän kuin mihin kieli taipuisi. Upea albumi." 4/5 (Meteli.net)

https://www.facebook.com/mrpeterhayden

PSYCHOTROPIC CARAVAN DJs
”We took the wrong step years ago”
https://www.facebook.com/psycaravan

Psychotropic Caravan Club
pe 30.11.2012 klo 21:00-02:00
Lepakkomies, Helsinki

Lipun hinta ilmoitetaan myöhemmin.

Facebook event.

Synttärit lusittu jälleen

Synttärit tuli juhlittua taas melko railakkaissa merkeissä. Varsinaiset synttärikemut olivat Lepakkomiehessä, jossa Eleven Sun, Foxy Flammable ja Witches on Speed vetivät hienot keikat. Tuopit pysyivät märkinä, hauskaa oli ja ystäviä sekä kavereita oli paikalla kiitettävästi. Kiitoksia bändeille, paikalle saapuneille ja lahjuksia antaneille!



Kyseinen perjantai alkoi hämmentävällä tavalla, sillä vastaanotin elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen. Punaisia ruusuja minulle oli tilannut Mr. Peter Haydenin Kivelä, joka ei valitettavasti varsinaisiin juhliin päässyt osallistumaan.



Toinen päräyttävä lahja tuli hieman synttärien jälkeen New Yorkista. Kirjekuoressa White Hills juliste, jossa syntymäpäivätoivotukset tämän hetken parhaalta orkesterilta. Vau. Kiitoksia sille, jolla oli näppinsä pelisse.

Erään ihmisen matka Mr. Peter Haydenin rinnalla

”Kuka Peter Hayden on?” Tämän kysymyksen minulle esitti eräs keikkajärjestäjä kesäisellä terassilla Helsingissä Vaasankadun varrella. Tähän kysymykseen ei itsellenikään ole vielä täyttä selkeyttä, vaikka herran nimeä kantava orkesteri on ollut elämässäni läsnä jo lähes kahdeksan vuoden ajan.

Ensikosketukseni Mr. Peter Haydenin kokoonpanoon tapahtui 2003 talvella Riihimäen varuskunnassa, huomatessani, että eräällä leppoisalla ikätoverillani on mielenkiintoinen musiikkimaku ja hän olikin vähän väliä lainaamassa levyjä allekirjoittaneelta. Pian kävi ilmi, että hän soittaa bassoa orkesterissa nimeltä Mr. Peter Hayden ja pääsin kuuntelemaan omaa suuntaansa etsivän orkesterin cd-r-julkaisuita, joita ei ilmeisesti diskografiaan lasketa.

Vuonna 2005 julkaistua Nothing Compares to the Value of the Knowledge We Possess cd-r EP:tä muistelen lämmöllä, vaikka itsellä ei kyseistä julkaisusta ole tallella kuin kannet. Tällä julkaisulla MRPH oli tullut erään tien päähän ja astunut ulos lapsenkengistään. Bändi oli löytänyt oman sekoituksensa post-metalin maalailua, doomin synkkyyttä, vaikeaselkoista psykedeliaa sekä välillä progressiivista heittäytymistä. Näihin aikoihin tutustuin myös muuhun MRPH-miehistöön ja näiltä vuosilta on jäänyt muistikuvanrippeitä huuruisista keikoista sekä sekavista jatkoista.

First Cycle Complete seiskatuumalla Mr. Peter Hayden oli edellistä post-rockimpaa ja kuultiinpa tällä julkaisulla muun muassa saksofonia ja naislaulua. Planet Caravan klubillamme järjestetyllä Mr. Peter Hayden ja Galacticka keikalla päivänvalon näki edellä mainittujen yhtyeiden split 10”. MRPH:n puoli oli synkästi nytkähtelevää ja pahaenteistä instrumentaalimaalailua. Keikka klubilla puolestaan sisälsi arvaamattomia elementtejä, kitarankaulalla lävistettyjä vahvistimia ja paljaita takapuolia.

Näiden herrojen seurassa ei tylsiä hetkiä ole juurikaan tullut koettua, oli kyse keikoista Tampereen juottoloissa tai Ilosaarirockin leirintäalueesta, jossa sain maistiaiset Faster Than Speed pitkäsoitosta yli vuotta ennen varsinaista julkaisua. Hartaissa tunnelmissa suoritettu kuuntelutilaisuus päättyi hetkellisesti turvallisen junnausosuuden jälkeiseen oksentamiseen. Keikoilla on nähty stagedaivauksia, uhkaavaa käytöstä, soittimien lentelyä, korppeja, kusta ja vaikka mitä, jonka olen jo unohtanut tai sulkenut mielestäni. Ehkä hieman rauhallisempi, mutta sitäkin tiukempi keikka nähtiin Psychotropic Caravan Festival II:n lauteilla Nosturissa. Arvaamattomuutta oli ilmassa puolestaan taas hikisen Lepakkomiehen Dooomstockissa.

Winter Records on nyt julkaissut Mr. Peter Haydenin debyyttipitkäsoiton, josta itsellä on vasta cd-r-kappale. Mikäli synkkä ja raskas riffittely yhdistettynä psykedeeliseen maalailuun ja progressiivisen arvaamattomiin ratkaisuihin kiehtoo edes ajatuksen tasolla, suosittelen vilpittömästi tutustumaan orkesteriin.

Helsingissä Elokuussa 2010,
Jukka Hätinen

Hikiset kinkerit lepakkoluolassa

Viime viikonlopun Helsingin helteille kontrastia tarjoili toista kertaa järjestetty Dooomstock. Alppipuiston ja Lepakkomiehen lämpötiloissa ei juuri kontrastia ollut, mutta kirkkaan kevätauringon ja pimeässä baarissa soitetun synkän musiikin välillä sitä löytyi.



Perjantaina kemut korkkasi Masteroid, joka on allekirjoittaneelle vain nimeltä tuttu. Bändin stoner rock kuulosti paikoin todella hyvältä, mutta sludgen kanssa flirttailut eivät oikein istuneet kokonaisuuteen. Puhtaat laulut miellyttivät korvaa, mutta sludge-kärinät jäivät hieman munattomiksi. Mukava uusi tuttavuus, jonka toivoisin pysyvän vahvemmin stonerin puolella.

Mr. Peter Haydenin kulmikas postrock/psykemetal kuulosti jälleen hyvältä ja arvaamattomalta. Teknisiltä kömmähdyksiltäkään ei vältytty, rumpalin crash lenteli miten sattuu ja basistin piuhat irtoilivat herran säntäillessä yleisön joukkoon. Hartaasti kasattua MRPH:n pitkäsoittoa sopii odottaa juhannukseksi.

Loppuilta menikin Alpparissa hankitun nestehukan korjailuun ja paskanjauhamiseen, joten kahdesta viimeisestä bändistä ei sanottavaa löydy. Aamulla oli jälleen könyttävä puistoon psykotrooppisessa ja peterhaydeenisessa seurassa valmistautumaan toisen illan doomeihin.

Lauantain lauteet lämmitteli Vinum Sabbatum, jonka Sabbath-rokkailu valitettavasti jäi itselle hieman taustamusiikiksi tuttujen moikkailulle. Sign of the Wolf -coveri sai kiinnitettyä huomion lavan suuntaan ja bändin EP on hankintalistalla.

Kahta samanlaista keikkaa en ole Templesiltä nähnyt, eikä myöskään Dooomstock tuonut tähän muutosta. Psykedeelisellä jamittelulla alkanut keikka tempaisi mukaansa välittömästi. Todella hikisessä Lepakkomiehessä tunnin mittainen setti alkoi loppua kohden tuntua todella raskaalta ja ehkä tällaisiin usean bändin iltamiin kolme varttiakin riittäisi. Templesin jamipotentiaali ja livetiukkuus ovat jo Suomen mittakaavassa huippuluokkaa.

Dark Buddha Risingin keikkaa odottelin vesi kielellä, sillä pikkulinnut lauloivat bändin soittavan vain ja ainoastaan uutta materiaalia. Viikon päästä studioon asteleva Buddha-jengi esitti täpötäydelle Lepakkomiehelle ilmeisesti tulevan pitkäsoittonsa alusta loppuun. Mitä tästä bändistä voi vielä sanoa? Transsiin lietsova synkkä psykedelia on näiden miesten hallussa paremmin kuin millään muulla orkesterilla. Älkää nukkuko Dark Buddha Risingin ohi, ostakaa levyt, käykää keikoilla.

Tornion doom-partio Fall of the Idols sai hieman epäkiitollisen tehtävän: soittaa Dark Buddha Risingin jälkeen. Illan päättänyt orkesteri kuulosti majesteetillisen raskaalta ja jylhältä, mutta omakin keskittymiskyky oli venytetty jo äärimmilleen tässä vaiheessa ja jo setin alkupuolella oli siirryttävä ulkopuolelle vilvoittelemaan.

Mukavat Dooomstockit, hyviä keikkoja, paljon tuttuja! Kiitoksia järkkääjille ja bändeille!

PsyCaravan jälkipuinti

Harmittavasti blogin päivitys on jäänyt, sillä helmikuun alun Psychotropic Caravan Festival II vei aikaa melko runsaasti tammikuun lopulla ja tapahtuman jälkeen takki oli niin tyhjä, ettei ole jaksanut ottaa ”kynää käteen”. Tapahtuma ei juuri paremmin olisi voinut mennä, ainakaan tällaisilta hipinretkuilta kuin Club Planet Caravan ja Psychotropic Zone.



Perjantain Warm-Up starttasi teknisten vaikeuksien siivittämänä, mutta muuten ilta meni hienosti. Semtexin hatsisludge sai uusia faneja. Kahden britin Big Naturals oli äärimmäisen kova, itselle tuli mieleen Mogwai ilman niitä hiljaisempia kohtia. Alkukankeuden jälkeen Open Stage Deep Space Jamit lähtivät hienosti käyntiin ja itseä lämmitti suunnattomasti, että ihmisiä tuli paikalle varta vasten jamittelemaan omien soittimiensa kanssa.

Lauantain päätapahtuman korkkasi Mr. Peter Hayden ja oli hienoa, että paikalle oli aikaisesta ajankohdasta huolimatta valunut jo kiitettävästi porukkaa. Tuliterän aloittaessa Alakerta oli jo tupaten täynnä. Yläkerran bändit menivät itseltä suurimmaksi osaksi ohi, koska soittelin vinyyleitä Alakerrassa lähes koko illan. Templesiltä keikka oli paras heiltä näkemäni, hillitysti käytetyt synat toivat mukavaa maustetta yleissoundiin.

Kiitoksia bändeille, jotka tykittivät rautaisia keikkoja! Kiitoksia ELMU:lle, että jaksoivat katsella jälleen meidän häsläystä! Kiitoksia kaikille talkoolaisille, että rakennushommat menivät nappiin! Kiitoksia meidän porukalle, että saatiin jälleen onnistunut tapahtuma aikaiseksi! Kiitoksia yleisölle, että olitte meiningissä mukana jo alkuillasta ja täysin sekaisin!!! Selkääntaputtelua kaikille tahoille, tap tap tap!

Jos jollakulla on kuvia tapahtumasta, niitä saa lähettää!

http://www.myspace.com/psycaravan

Psychotropic Caravan Festival II

Helmikuussa 2009 ensimmäistä kertaa järjestetty, lähes loppuunmyyty Psychotropic Caravan, jossa esiintyivät Circle, Lord Vicar, Vibravoid sekä Dark Buddha Rising, palaa vuonna 2010 suurempana ja vahvempana. Raskaaseen ja psykedeeliseen musiikkiin erikoistuneen festarin bändikattauksessa nähdään edelliskertaa enemmän ulkomaalaisväriä, sillä lauantaina 6.2.2010 Nosturin lavalle kapuaa peräti kolme brittibändiä: Orange Goblin sekä Suomeen ensimmäistä kertaa saapuvat The Heads ja Litmus.

Pääesiintyjänä on 15 vuotta raskasta stoner rockia / biker doomia jauhanut Orange Goblin, joka on julkaissut suurimman osan diskografiastaan Rise Above Recordsille ja legendaariselle Man’s Ruin -lafkalle. Myös Man’s Ruinille levyttänyt The Heads soittaa energistä ja psykedeelistä fuzz rockia vuosien kokemuksella. Rise Above Recordsille levyttävä, Hawkwindin hengessä tiukalla otteella soittava Litmus puolestaan edustaa tämän päivän space rockin aatelia. Päälavan kokoonpanon täydentää hypnoottista stoner rockia soittava, Circle-miehistöstä koostuva Pharaoh Overlord.

Hiljattain Nosturin yhteyteen avattu Alakerta toimii myös tapahtumapaikkana. Alakerran lavalla nähdään päälavan artistien väleissä keikat Temples, Mr. Peter Hayden sekä Tuliterä -orkestereilta. Molemmissa kerroksissa psykedeliaa lietsotaan valoshow’n ja kosmisten projektioiden muodossa. Nosturin puolella levymusiikista vastaa Euroopan psykerock-tapahtumien veteraani, englantilaistiskijukka Kozmik Ken, Alakerrassa Psychotropic Zonen sekä Club Planet Caravanin DJ:t.

Festarit polkaistaan käyntiin jo perjantaina 5.2.2010 Alakerrassa Psychotropic Caravan II Warm-Upin merkeissä. Tällöin lavalle nousevat äänekäs psykerock-duo Big Naturals Englannista ja savunkatkuista sludgea runnova Semtex. Ilta huipentuu Open Stage Deep Space Jam Sessioniin.

Bändien merchandise-osasto sekä distrot ovat läsnä molempina päivinä.

Lauantain liput maksavat 26 euroa, ennakoita Tiketistä ja Lippupalvelusta. Perjantain Warm-Upiin liput ovat 7 euroa ja ennakoita myy Tiketti. Lipunmyynti alkaa keskiviikkona 2.12. Ikäraja molempina päivinä on 18.

Psychotropic Caravan II
la 6.2.2010 klo 19:00
Nosturi & Alakerta
26 € | K18

ORANGE GOBLIN (GBR)
THE HEADS (GBR)
LITMUS (GBR)
PHARAOH OVERLORD
MR. PETER HAYDEN
TULITERÄ
TEMPLES

Psychotropic Caravan II Warm-Up
pe 5.2.2010 klo 20:00
Alakerta
7 € | K18

BIG NATURALS (GBR)
SEMTEX
OPEN STAGE DEEP SPACE JAM SESSION

http://www.myspace.com/psycaravan

Space Force 1

Perjantaina Lahdessa korkataan Space Force 1 tanskalais-ruotsalais-amerikkalaisen Øresund Space Collectiven johdolla. Tunnelmallinen Torvi sopii näihin kemuihin, jossa ØSCin lisäksi lauteille ylihuomenna astelevat Temples sekä This is Sirius, vallan mainiosti.



Lauantaiaamun krapulaa loivennellaan klo 16 alkaen Pitkä Pubissa Club Planet Caravan tiskijukkien johdolla, joten tervetuloa tuopilliselle tai parille kuuntelemaan meikäläisten vinyyleiden rahinaa. Torvessa kekkerit jatkuvat Circlen ja Mr. Peter Haydenin keikoilla, mutta itse suuntaan kohti Kouvolaa ja Manilla Roadia.



Täysin improvisoitua space rockia tuuttaava Øresund Space Collective puolestaan vetää lauantaina Helsingin Lepakkomiehessä, joten jos viikonloppua meinaa maamme pääkaupungissa viettää, kannattaa osoitteeksi ottaa Psychotropic Zone -klubi.



Soittoaikaa lauantain Space Breakfast sessioissa tulee vain reilu tunti per dj, joten kamalia määriä vinyyliä ei tällä kertaa jaksa alkaa roudailemaan. Kelailin jopa, että voisi suunnitella suurin pirtein oman settinsä kuosiin ja kantaa vain ne levyt matkassa. Tällä hetkellä ajatus on pitää homma psykenä, mutta flirttailla hieman funkin kanssa.

http://www.myspace.com/spaceforceone
http://www.myspace.com/psychotropiczone