Huutoja hiljaisesta huoneesta lauantaina

Ikäviltä päällekkäisyyksiltä ei vältytä Helsingin viikonlopuissa nykyään: Kuusumun Profeetta ja Hexvessel soittavat eri osoitteissa lauantaina. Itsehän missaan molemmat, sillä olen reissussa viikonlopun. Ensiksi mainittu on harvinaisempi näky Helsingissä ja kun lämppärinä on upean soololevyn julkaissut Janne Westerlund, joten itse ainakin kääntyisin Korjaamon suuntaan.

Kirjoitin Kuusumun Profeetan tuoreesta levystä toisaalle:

Parin vuoden välein pitkäsoittoja julkaissut Kuusumun Profeetta antoi odottaa uutukaistaan neljä vuotta. Edeltäjä Lyhtykuja sisälsi synkkää ja myrskyistä musiikkia, Huutoja hiljaisesta huoneesta palaa tutummille uomille. Teatraalista, kaunista, melankolista, lohdullista, runollista, progressiivista musiikkia kuin vain Kuusumun Profeetta sen osaa. Isännätön jättiläinen, Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain sekä Ilonruhtinaita naurunviitoissaan lukeutuvat vuoden hienoimpien kappaleiden joukkoon.

Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain:

Viime viikkojen livet

Fleshpresstivalin jälkeen on tullut käytyä keikoilla ja kuunneltua musiikkia ihan normaalisti, vaikkei blogissa ole tapahtunutkaan näköjään mitään. Käydäänpä läpi pikaisesti keikkojen katselut ja palataan huomenna kuunteluihin!

Lepiksessä viime viikkoina on tullut nähtyä Semtex, Arkhamin Kirjasto, Hisko Detria ja Hexvessel. Semtexillä ei ollut paras keikka, mutta takuuvarma sludge-bändi kyseessä on. Bändin uudesta 12-tuumaisesta julkaisustakin pitäisi kirjoittaa pari sanaa, hyvä on! Arkhamin Kirjasto on Jussi Lehtisalon ja Samae Koskisen AOR death metal -viritelmä, joka livenä toimi huomattavasti paremmin kuin levyltä. Samae Koskisen murahtelut olivat korvakarkkia.

Hisko Detria esiintyi kahdella rumpalilla ja muutenkin turkukraut oli kehittynyt huimin harppauksin sitten viime näkemän. En tiedä mitä Hexvesselistä voisi sanoa. Luulen, että Hexvesselin keikkoja muistellaan ja levyjä kuunnellaan vielä kiikkustuolipäivinä. Jotain niin maagista Mat McNerneyn luotsaamassa orkesterissa on.

Tombstoned ja Seremonia tuli nähtyä Korjaamon Vintillä. Vintti oli mielestäni upea paikka, toivottavasti alan keikkoja järjestetään jatkossakin siellä ja jengi löytää paikalle, sen verran hyvät puitteet siellä on! Tombstoned on hyvän kuuloinen bändi, mutta tuntuu, että heidän jokainen biisi on joko Kyuss soittamassa Black Sabbathia tai Sleep soittamassa Black Sabbathia. Seremonian psykejytä toimi tällä kertaa mainiosti!

Sonic Youthista tuttu Kim Gordon tuli nähtyä toistamiseen parin kuukauden sisään, Body/Head keikasta tarkempaa raporttia Meteli.netissä.

Päätetäänpä livemehustelu siihen, että Fu Manchu soittaa The Action is Go -levyn maanantaina Nosturissa. 15 vuotta sitten julkaistu albumi on muistaakseni ensikosketukseni kalifornialaisbändiin! Hymy on varmasti korvissa välittömästi Evil Eyen ensitahdeista asti.

Huomenna siis luvassa vinkit tuoreisiin ja hyviin julkaisuihin!

Kuvat: Joona Rajatie (Seremonia), minä (Body/Head)

7:55 elämästäsi

...voisit käyttää huonomminkin, kuin katsomalla nämä videot. Hexvesselin biisi on yksi koko vuoden suosikkikappaleitani, K-X-P:n kipaleesta en vielä osaa sanoa muuta, kuin että uusi 12" menee hankintaan. Molemmat musavideot ovat upeita!

(Return) To Mega Therion

Club Mega Therion palasin eilen kesätauolta ja (ainakin muistaakseni) debytoi Lepiksessä. Ikävä on ollut!

Näin viimein Hexvesselin livenä ja huh, miten mykistävä keikka oli. Seitsemän henkeä ahtaalla Lepakkolavalla soittamassa occult folk psykedeliaa. Bändi muistutti myös, ettei aina tarvitse soittaa ”täysiä”. Lähestulkoon kyyneleet silmissä Kvohstin laulua kuunnellessa I Am The Ritualista tuli uusi suosikkibiisini bändin katalogista. Viimeisen kappaleen aikana jyristeltiin jo psykedeelisesti ja doomahtavasti junnaten niin, että kylmät väreet nousivat.

Islajan tuorein albumi, Keraaminen pää, on löytänyt tiensä levylautaselleni säännöllisesti ja sijoitinpa sen viime vuoden parhaiden albumien joukkoonkin. Hexvesselin jälkeen soolona esiintynyt artisti esitti sympaattisen ja hyväntuulisen setin. Dadahuulista olisin mielelläni kuullut pidemmän version, Yövalo puolestaan oli täydellinen päätös illalle. Itselle elektronisempi soolo-Islaja toimii hienosti, mutta illan soittojärjestys olisi voinut olla toinen. Toivottavasti näen Islajan pian myös duo- tai trio-kokoonpanona!

Kiehtova folk-matka Hexvesselin kyydissä

Sain Hexvesselin debyytistä mp3-promon käsiini jo hyvän tovin ennen julkaisua. Ykköset ja nollat muodostivat tunnin mittaisen occult folk –pläjäyksen, joka sisälsi hienoja kappaleita, mutta tuntui uuvuttavalta kokonaisuudelta.


Digipak-cd:n saatuani 15 kappaletta tuntui edelleen turhan pitkältä, vaikken osannutkaan sanoa, mitä kappaleita albumilta olisi pitänyt jättää pois. Eräs ilta kaikessa rauhassa kansitaiteeseen ja mielenkiintoiseen –vihkoseen uppoutuessani kokonaisuus avautui. Jokaisen kappaleen paikka oli perusteltu ja palaset loksahtelivat paikoilleen. Matka ei tuntunutkaan enää liian pitkältä.

Vaikka cd-versionkin kannet saa monet muut julkaisut kalpenemaan, gatefold-vinyylissä taide ja huolella valittu sisältö pääsevät todella oikeuksiinsa. Alkupuhe, sanoitukset, lainauksia, Albert Witchfinderin kuvitusta arvokkaan oloiselle mattapaperille painettuna.

Akustisiin soittimiin, kuulaaseen lauluun sekä intiimiin ja mystiseen tunnelmaan luottava Dawnbearer on kaunis matka, johon käytetty aika on sen arvoista. Keitä iso kuppi teetä, ota miellyttävä asento nojatuolista, syvenny musiikkiin ja kansiin. Anna Hexvesselin kuljettaa. Dawnbearer on alkuvuoden mielenkiintoisin albumi.

http://www.facebook.com/hexvessel