Näin viimein Hexvesselin livenä ja huh, miten mykistävä keikka oli. Seitsemän henkeä ahtaalla Lepakkolavalla soittamassa occult folk psykedeliaa. Bändi muistutti myös, ettei aina tarvitse soittaa ”täysiä”. Lähestulkoon kyyneleet silmissä Kvohstin laulua kuunnellessa I Am The Ritualista tuli uusi suosikkibiisini bändin katalogista. Viimeisen kappaleen aikana jyristeltiin jo psykedeelisesti ja doomahtavasti junnaten niin, että kylmät väreet nousivat.
Islajan tuorein albumi, Keraaminen pää, on löytänyt tiensä levylautaselleni säännöllisesti ja sijoitinpa sen viime vuoden parhaiden albumien joukkoonkin. Hexvesselin jälkeen soolona esiintynyt artisti esitti sympaattisen ja hyväntuulisen setin. Dadahuulista olisin mielelläni kuullut pidemmän version, Yövalo puolestaan oli täydellinen päätös illalle. Itselle elektronisempi soolo-Islaja toimii hienosti, mutta illan soittojärjestys olisi voinut olla toinen. Toivottavasti näen Islajan pian myös duo- tai trio-kokoonpanona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti