Pöytä rokkaa!

Kahdeksan kuukauden pöydättömyys on ohi, kun sunnuntaina reippaiden ystävien kanssa mukavalta kaverilta pöytä kämppääni kannettiin. Pyökki muuttui tänään liimalakan sekä hyvän seuran avustuksella julisteiden ja flyereiden päällystämäksi.



Viimeisten kuprujen oikominen ja lopullisen kerroksen sutiminen tapahtuu lähitulevaisuudessa, jahka askartelukaupasta lisää kyseistä tököttiä ehdin hakemaan. Svart Recordsin Reverend Bizarre -juliste näyttelee keskeistä osaa pöydän pinnalla, Mega Therion klubin julisteet puolestaan täyttävät suurimman pinta-alan ja omista kemuista on vain pieniä flyereitä siellä sun täällä. Kyllä nyt kelpaa juoda kahvia pöydän ääressä!

Magick still happens

Eilen töistä kotiin päästyäni eteisessä odotti ilmoitus, että postista on noudettavissa paketti. Sinänsä tässä ei mitään ihmeellistä vielä ole, mutta saatuani paketin käteen ja huomattuani, että lähettäjän kohdalla lukee Chile, pulssi kohosi ja kasvoille nousi tyrmistynyt ilme. Kotimatkalla joutui keräämään parin tuopin verran rohkeutta, että paketin viimein uskalsin avata. Sisältä paljastui kuin paljastuikin kolme kappaletta Reverend Bizarren Magick With Tears die hard vinyyliä sekä kolme KLV:n Niin musta on maa cd:tä.



Mitä ihmeellistä tässä sitten on? Magick With Tearsin julkaisusta vastasi chileläinen pikkulafka, joka keräsi helmikuussa 2008 ennakkotilauksilla helpot rahat pois RB-faneilta ja katosi kuin tuhka tuuleen. Tuohtuneet tilaajat ovat purkaneet tuntojaan RB:n keskustelufoorumilla jo 72 sivun verran aiheesta ja itse olin hyväksynyt rahojeni menetyksen. Voitte siis varmaankin uskoa hämmästykseni, kun lähes 2,5 vuotta paypalin vinkumisen jälkeen tilaamani levyt saapuvat.

Ja ennen kuin joku neropatti kommentoi kolmen levyn tilaamista, kyseessä on kimppatilaus postien jakamiseksi, eikä näitä levyjä tulla ebayssa näkemään.

Vuosikymmenen Top 10 albumit

Roadburn-miekkoset Walter ja Jurgen pyysivät eilisessä bloggauksessaan ihmisiä listaamaan kymmenen 2000-luvun parasta albumia. Ehtona oli, että musiikkityylin tulee liipata Roadburnia, eli listojen tulisi sisältää lähinnä doomia, stoneria, dronea, psykedeliaa, space rockia ja sludgea. Sinkut ja EP:t eivät kelpaa, yhdeltä bändiltä saa olla vain yksi levy ja albumien tulee olla ilmestynyt välillä 2000-2009.

Eilisillan ja tämän päivän olen pähkäillyt listaani ja tuossa alla se nyt möllöttää. Tämä ei ole mikään absoluuttinen vuosikymmenen Top 10, vaan Roadburn-henkisistä albumeista kovin paljoa pohtimatta laadittu lista.

Sleepin Dopesmoker on julkaistu virallisesti vasta 2003, eli kuuluisi ehdottomasti listaan, mutta jollain kummallisella tekosyyllä perustelin sen poisjättämisen itselleni, koska se on nauhoitettu tukevasti ysärin puolella. Solacen Further (2000), Farflungin A Wound in Eternity (2008), Truckfightersin Gravity X (2005), Church of Miseryn Houses of the Unholy (2009) sekä Dozerin In the Tail of a Comet (2000) roikkuivat listallani lähes loppuun asti, mutta joutuivat top kympin ulkopuolelle viimeisessä karsinnassa.



Ufomammutin Snailkingin tilalla voisi olla yhtälailla Idolum. Fu Manchun parhaat levyt jäävät 90-luvun puolelle, mutta California Crossing on silti kovimpia kesälevyjä. QOTSA:n debyytti jää myös 90-luvulle, mutta myös Rated R tuli kuunneltua lähes puhki vuosituhannen vaihteen jälkeen. Listan kaksi viimeistä paikkaa voisivat olla päivästä riippuen mitä tahansa edellisessä kappaleessa mainittuja.

1. Electric Wizard - Dopethrone (2000)
2. Reverend Bizarre - In the Rectory of the Bizarre Reverend (2002)
3. Warning - Watching From a Distance (2006)
4. Ufomammut - Snailking (2004)
5. Fu Manchu - California Crossing (2001)
6. Queens of the Stone Age - Rated R (2000)
7. Warhorse - As Heaven Turns To Ash (2001)
8. Bongzilla - Gateway (2002)
9. Assemble Head in Sunburst Sound - Ekranoplan (2007)
10. Jex Thoth - Jex Thoth (2008)

http://www.roadburn.com/2009/12/we-want-your-top-10-albums-of-the-decade/

Reverend Bizarre - Harbinger of Metal 2LP

”Levy olisi parempi, jos se ei olisi näin pitkä. Koska Reverendin musiikki ei kuitenkaan ole järin monipuolista, alkaa levy väistämättä puuduttamaan jo puolivälissä.” -Kimmo Jaramo, Imperiumi



”Mihin laitetaan sellainen bändi, jonka levyllä on peräkkäin 20- ja 18-minuuttiset biisit, jotka välttelevät vauhtia kuin kohti kuolemanselliä raahautuva murhaaja? Helvettiin. Kaikki nämä bändit joutavat helvettiin. Sinne samaan pätsiin, missä vanhat jäärät kuuntelevat doomia ja ihmettelevät ohikiitäviä freddursteja lippiksissään. Pistävät tupakaksi, ja kuuntelevat saman 20 minuutin siivun uudelleen.” -Antti Mattila, Soundi

Siinä muutama lainaus kuuden vuoden takaisista Harbinger of Metal arvioista. Jaramon kommentti oli harvoja negatiivisia lausahduksia, joita Reverend Bizarren ”EP” sai lähes täysiä pisteitä kerätessään. Mattilan romantisointi taas nostaa tapetille sanoman, jota saarnaamaan Saint Vitus ja Black Sabbath -paidoissaan tämä pastorisryhmä aikanaan perustettiin.



Omissa kirjoissani Harbinger of Metal lukeutuu modernien klassikoiden harvaan joukkoon ja sai vihdoin ansaitsemansa vinyylikäsittelyn turkulaisen Svart Recordsin toimesta. Strange Horizon ja The Wandering Jew kuulostavat yhtä rautaisilta, mutta huomattavasti merkittävimmiltä, kuin kuusi vuotta sitten. Julkaisu mustine kiekkoineen ja jykevine gatefoldeineen on vakuuttavaa ja Reverend Bizarren ansaitsemaa jälkeä Svartilta. Lafkan tulevien julkaisujen joukossa on paljon mielenkiintoista ja odottamisen arvoista kamaa, erittäin tervetullut lisä suomalaisten pienjulkaisijoiden kenttään!

http://www.svartrecords.com/