Mutta tehän määräätte!

Muitakin suomalaisia (Loinen, Frogskin) julkaissut saksalainen Streaks Records pisti pihalle Caskets Openin debyyttipitkäsoiton hetki sitten. Hienon mustan gatefoldin ja kuuman julisteen lisäksi But You Rule kiinnostaa myös musiikilliselta anniltaan. Caskets Open on ottanut hurjan harppauksen demoltaan tietenkin soundillisesti, mutta myös biisimateriaaliltaan.



Musiikillisesti Caskets Open vuosimallia 2010 on vaikea lokeroida. Kappaleiden juuret ovat selkeästi doomissa, mutta soitosta ja asenteesta huokuu vahvasti punkin röyhkeys. Soundit erittäin raakaa ja rajua kuultavaa, kielisoitinten härski pörinä nostaa ainakin meikäläisen huulille hyväksyvän hymyn. Sanoituksiin harvemmin tartun, mutta nyt on sen verran ilkeää ja omaperäistä kamaa printattuna mukaan, että on tullut useamman kerran lukaistua läpi hykerrellen. Lyriikkaa tehostamassa on rouhean räkäinen huutolaulu.

Levyn ainoan ”hempeilykohdan” sisältävä SWBD? sekä vittumaisella asenteella jynkyttävä ja Black Sabbath -flirtin sisältävä Whore! ovat omat suosikkikipaleeni. Hieno debyytti, älkää nukkuko tämän julkaisun ohi!

http://www.myspace.com/casketsopen



Hieman enemmän materiaalia julkaisseen, mutta nyt vasta debyyttipitkäsoittoon edenneen doom-trio Garden of Wormin albumista kirjoittelin arvion, joka löytyy alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

http://meteli.net/uutiset/4425

Reverend Bizarre - Harbinger of Metal 2LP

”Levy olisi parempi, jos se ei olisi näin pitkä. Koska Reverendin musiikki ei kuitenkaan ole järin monipuolista, alkaa levy väistämättä puuduttamaan jo puolivälissä.” -Kimmo Jaramo, Imperiumi



”Mihin laitetaan sellainen bändi, jonka levyllä on peräkkäin 20- ja 18-minuuttiset biisit, jotka välttelevät vauhtia kuin kohti kuolemanselliä raahautuva murhaaja? Helvettiin. Kaikki nämä bändit joutavat helvettiin. Sinne samaan pätsiin, missä vanhat jäärät kuuntelevat doomia ja ihmettelevät ohikiitäviä freddursteja lippiksissään. Pistävät tupakaksi, ja kuuntelevat saman 20 minuutin siivun uudelleen.” -Antti Mattila, Soundi

Siinä muutama lainaus kuuden vuoden takaisista Harbinger of Metal arvioista. Jaramon kommentti oli harvoja negatiivisia lausahduksia, joita Reverend Bizarren ”EP” sai lähes täysiä pisteitä kerätessään. Mattilan romantisointi taas nostaa tapetille sanoman, jota saarnaamaan Saint Vitus ja Black Sabbath -paidoissaan tämä pastorisryhmä aikanaan perustettiin.



Omissa kirjoissani Harbinger of Metal lukeutuu modernien klassikoiden harvaan joukkoon ja sai vihdoin ansaitsemansa vinyylikäsittelyn turkulaisen Svart Recordsin toimesta. Strange Horizon ja The Wandering Jew kuulostavat yhtä rautaisilta, mutta huomattavasti merkittävimmiltä, kuin kuusi vuotta sitten. Julkaisu mustine kiekkoineen ja jykevine gatefoldeineen on vakuuttavaa ja Reverend Bizarren ansaitsemaa jälkeä Svartilta. Lafkan tulevien julkaisujen joukossa on paljon mielenkiintoista ja odottamisen arvoista kamaa, erittäin tervetullut lisä suomalaisten pienjulkaisijoiden kenttään!

http://www.svartrecords.com/

Karl Simonin viikset olutvaahdossa

Viime Roadburnin lukuisista päällekkäisyyksistä mieleen parhaiten jäi The Devil’s Bloodin katsominen ja White Hillsin missaaminen. The Devil’s Blood toki oli aivan mielettömän kova, mutta kun nyt on kuunnellut White Hillsin kyseisen keikan audiostreamin useaan otteeseen, harmittaa tämän jenkkibändin passaaminen.



White Hillsiin olin tutustunut Roadburniin mennessä vain kavereiden hehkutusten ja MySpace-biisien perusteella. Tein vihdoin ensimmäisen White Hills -hankintani, A Little Bliss Forever -vinyylin, joka oli ensi kuulemalta melkoinen shokki tiukasti soitetun psykerock-livestreamin luukuttamisen jälkeen. Little Bliss Forever sisältää kaksi pitkää biisiä, joissa bassoriffi kuljettaa kuulijaa eteenpäin, rumpujen kolistellessa mitä sattuu ja kitaristin haahuillessa surisevien efektien kanssa.

Parin pyörityskerran jälkeen tämä hämyilevä psykemaalailu iski kuitenkin tajuntaan, vaikka olin jo melkein luovuttanut sen suhteen. Tänään ilmestyvän White Hillsin 12”:n nimikkoraita Dead on MySpacessa kuunneltavissa ja on ns. perinteisempää materiaalia näiltä sälleiltä.

http://www.myspace.com/whitehills

Olin jo kieli pitkänä tilaamassa The Gates of Slumberin tuoretta Hymns of Blood and Thunderia Rise Abovelta, mutta lafkan postimaksusysteemi on jotain niin järjetöntä, että päätin odotella, jos joku suomalainen lafka tätä vinyyliä hyllyynsä ottaa. Tuplavinyylin normiversion hinta, 16 puntaa, on ihan passeli ja kahden die hard version 25/29 puntaa maksavat ne ketkä sellaisen tahtovat.

Hämmentävä epäkohta ilmeni kun klikkailin ostoskoriin eri versioita ja mietiskelin, mitä tilaisin. Yhdestä normiversiosta saa pulittaa Suomeen posteja reilut 10 puntaa, kun taas die hardin posti kantaa hieman yli kahdeksalla punnalla. Tästä ei tule mitään muuta mieleen, kuin Rise Aboven tahto ”kaventaa” hintaeroa noiden eri painosten välillä.

Vaikka Hymns of Blood and Thunder jäi toistaiseksi ostamatta, TGOS lukeutuu tämänhetkisiin suosikkibändeihini ja ilokseni bongasin juuri bändin uuden videon. Edellisen albumin Ice Worm -kappaleesta kuvattu video sisältää kaljanjuontia ja yleistä häröilyä Keep It True -festareilla.



http://www.myspace.com/thegatesofslumber

Järjetöntä listausta ja eeppisiä maistiaisia

Yksi parhaista mahtipontista eeppistä doomia soittista bändeistä, While Heaven Wept, on saanut vihdoin Vast Oceans Lachrymose -albuminsa valmiiksi. Vastahan sitä on viitisen vuotta siloteltu. MySpaceen bändi laittoi toissapäivänä kaksi ääninäytettä pitkäsoitolta. Seitsenminuuttinen The Furthest Shore tulee albumilla kellottamaan 16 minuuttia ja kuulostaa ehdalta WHW-matskulta, uusi laulajakin istuu pakettiin paremmin kuin hyvin. Popimpi kappale, Vessel, kuulostaa sekin hyvältä, vaikkei niin eeppisiin sfääreihin kipuakaan.

While Heaven Weptin Vast Oceans Lachrymose cd:n Euroopan julkaisupäivä on 11. marraskuuta, vinyylissä menee Tom Phillipsin mukaan pari viikkoa kauemmin. Tätä ikuisuusprojektia ei ole aikoihin aktiivisesti odotellut, mutta nyt se nousi kohisten loppuvuoden highlightien joukkoon!

http://www.myspace.com/whileheavenwept

Indienörttien suosima Pitchfork on viime päivien aikana julkaissut ”2000-luvun 200 parasta albumia” -listaansa käänteisessä järjestyksessä. Vaikka 200:n albumin laittaminen parhausjärjestykseen on jo ideatasolla täysin hölmöä ja Pitchforkin toimittajien musamaku välillä vielä älyttömämpää, totta kai tällainen listaus kiinnostaa.

51-200 sijoilla mätkäistyjä albumeita omasta hyllystä löytyy 12 kappaletta sekä useita tapauksia, joihin on pitänyt tutustua, joten en ehkä Pitchfork-skenenkään mielestä ole täysin menetetty tapaus. Sijoilta 21-50 ei sitten löydykään enää yhtään albumia eikä odotukset ole korkealla 1-20 sijoillekaan, joita ei vielä blogin kirjoitushetkellä ole julkaistu. Omaan hyllyyn päätyneet levyt löytyvät listan sijoilta 67, 71, 92, 126, 134, 135, 142, 152, 162, 180, 191 ja 198.

Sijat 200-151, Sijat 150-101, Sijat 100-51, Sijat 50-21

Synkkää buddhaa ja toisen aallon psykeprogea

Kaveripiirissäni Astraa hehkuteltiin jo hyvän aikaa, ennen kuin treidasin itselleni die hard -vinyylipainoksen heidän debyyttialbumistaan. Rise Aboven julkaisema gatefold sisältää itse albumin lisäksi julisteen sekä demo-seiskatuuman. The Weirdingin vaaleat vinyylit ovat pyörineet soittimessani reilusti, joten muutaman sanasen voisi tästäkin julkaisusta mainita.



70-luvun proge ei ole itselle niitä tutuimpia genrejä, mutta Astran kaltaisten uusien tuttavusten johdosta asiaa on suorastaan pakko alkaa korjaamaan. Nämä sandiegolaiset ovat taatusti kolunneet King Crimsonit, Pink Floydit ja Yesit puhki, eikä erään lehden mainitsema kuvaus ”filosofisella tuulella oleva Black Sabbath” ole kaukana kuvaamaan Astran musiikkia.

Kauniita kappaleita, tyylikästä soittoa, lämpimät soundit, paikoin 70-luvun alun Ozzyn mieleen tuova laulaja ja psykedeelisiksi maalailuiksi venyvät fiilistelyt tekevät The Weirdingistä erittäin vahvan kokonaisuuden. Parhaaksi kappaleeksi nousee albumin 15-minuuttinen nimikkobiisi ja mahtavin yksittäinen kohta on ehdottomasti levyn päättävän Beyond To Slight the Mazen lopun pitkä psykedeliahurmos.

http://www.myspace.com/astrasound



23.9. kello 23.59 Dark Buddha Risingin hulppean informatiiviset nettisivut uudistuivat ja sen syövereistä löytyi linkki uuteen 23:29 minuuttia kestävään kappaleeseen. Mustaa gatefoldia on toivottavasti tarjolla jo pian, sillä Entheomorphosis-levyltä lohkaistu Transcent nostaa odotuksia entistä korkeammalle.

Albumista tulee varmasti jonkinlaista levyarviota, kunhan sen hyppysiini saan. Transcent-kappaleesta tyydyn tässä vaiheessa toteamaan, että siinä on kaikki ne elementit läsnä, jotka Dark Buddha Risingistä tekevät tällä hetkellä Suomen mielenkiintoisimman bändin. Yli 20-minuuttinen teos kertoo tarinaa musiikillisin avuin, luottaen raskauteen, psykedeliaan sekä arvaamattomuuten. Pyhitä parikymmentä minuuttia päivästäsi Transcentin kuunteluun, se kolahtaa jos on kolahtaakseen, siihen ei meikäläisen tai kenenkään muun kehuja saati hypetystä tarvita.

http://varjotila.org/dbr/

Uudet lenkkarit ja Roadburn-spekulointia

Eipä viikko paljoa hurjemmilla uutisilla olisi voinut alkaa. Goatsnake ja YOB soittavat ensi vuoden Roadburnissa. Eikä Sons of Otiskaan huono lisä Roadburn-kattaukseen ole. Ensi kertaa Eurooppaan saapuva doom-akti YOB soittaa festareilla kaksi settiä ja alkuperäisessä kokoonpanossa esiintyvä Goatsnake on ensimmäisen festaripäivän pääesiintyjä. Koska Pinhas ja Rogers nyt Goatsnaken mukana Hollantiin saapuvat, ei pakkaan tarvitsisi heittää kuin Wino, niin The Obsessed reunion voisi olla totta... Jokavuotinen Roadburn-spekulointi ja huhumylly alkaa taas olla voimissaan.

http://www.roadburn.com/



Riikka-Liisa ja Josh kävivät Kaliforniasta asti kylässä eilen ja toivat tuliaiseksi Emerican Earthless-tennarit. Ja ei kun skeittaamaan, siis jos olisi lauta. Huhtikuussa 2008 nauhoitettua Earthlessin Live at Roadburn tuplavinyyliäkin on tullut viime aikoina fiilisteltyä, kyseessä on aivan mieletön 80-minuuttinen trippi. Nämä neljä yhteen putkeen jamitettua pitkää psykedeelistä biisiä muodostavat yhden 2000-luvun parhaista livelevyistä. Ensimmäiset 10 minuuttia menevät Earthlessilta lämmitellessä, mutta sen jälkeen tätä trioa ei pysäytä mikään. Jos kuuntelee oikein tarkkaan, voi kuulla meikäläisen tuhinan eturivissä.

http://www.myspace.com/earthless

Ettei päivän bloggaus olisi pelkkää Roadburn-jauhamista, heitetään loppuun linkki muutamaan allekirjoittaneen raapustamaan levy- ja kirja-arvioon. Tänään ilmestyneessä Meteli.netin levyarvioartikkelissa on luettavissa kirjoittamani ruodinnat Treblinkan Muistatko...?-kokoelmasta, Terveiden Käsien Ihmisen poika, pedon poika EP:stä sekä Hynysen uudesta äänikirjasta.

http://meteli.net/uutiset/4106

Tiedän mitä teet 16. ja 17. lokakuuta!

Ocean Chiefin kolmas pitkäsoitto, joka luonnollisesti kantaa nimeä Den Förste, on pyörinyt levarissa erittäin säännöllisesti jo useamman viikon ajan. Lukuisista kuuntelukerroista huolimatta, en ole saanut sanotuksi tästä 400 kappaleen vinyylipainoksena ilmestyneestä albumista muuta kuin: tämä on hyvä!

Levy sisältää 40 minuuttia erittäin raskailla soundeilla varustettua laahausta. A-puolella on kaksi biisiä ja albumin päättää b-puolen täyttävä 16-minuuttinen Sång. Raskaasti ruhjotut riffit kasvavat jokaisessa kolmessa kappaleessa psykedeelisiin korkeuksiin ja jokaisen biisin loppuessa toivoo, että junnaus olisi vain jatkunut ja jatkunut.



Eipä Den Förstestä juuri muuta kykene sanomaan vieläkään. Käykää poistamassa levy distroista, mistä sitä vielä löytyy, älkääkä missatko Ocean Chiefiä Amplifier Worship -festareilla!

http://www.myspace.com/oceanchief

Amplifier Worship IV on tosiaan jo neljän viikon päästä. Luvassa on jälleen kaksi päivää ankaraa pörinää TVO:n pimeissä syövereissä, jonka jälkeen korvat ja maksa varmasti muistuttelevat olemassaolostaan. Bändikattaus on jälleen äärimmäisen hyvä kattaus hidastelua ja murjontaa. Perjantain orkestereista odottelen eniten Semtexin näkemistä ensimmäistä kertaa. Heidän Bongzillan sielunmaisemissa rullaava sludge toimii mainiosti ainakin levyltä.



Lauantaina tietenkin Ocean Chief on homman nimi, mutta ainakin meikäläisen kovasti hypettämä, harvoin keikkaileva Dark Buddha Rising kiinnostaa myös hemmetisti. Kaikki festarivieraat ovat myös tervetulleita lauantaina Cosmic Comic Cafessa pidettävään Amplifier Worship Drink Up -päiväklubitapahtumaan valmistautumaan toisen illan rientoja varten. Kello 15:00 alkavasta levymusiikista vastaavat meikäläisen lisäksi Vekenator ja Jesusmikäkuosi. Sludgen lisäksi kuullaan varmasti stoneria, doom-hittejä ja ehkäpä hieman kevyempää psykedeliaakin.

http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

Levykatsaus vol. 1

Viikonlopun ratoksi vähän tekstiä tuoreista levyistä, jotka papukaijamerkkejä ansaitsevat.

Torche / Boris ja 9dw / Boris

Boriksen uudet splitit! Allekirjoittanut alkaa valua fanipoikakategoriaan tämän bändin kanssa. Cd-splitillä Torche korkkaa pelin viiden minuutin tribaalijumituksella. Boris fiilistelee päälle 10 minuuttia Smile-albumille sopivalla rauhallisella meiningillä, tosin Atsuo piiskaa blastbeatia lähes koko kappaleen keston. Roimasti mielenkiintoisempi tapaus on 12”, jonka sisällöstä vastaa Boriksen lisäksi 9dw. 9dw:n puoli on lähestulkoon kreisibailattavaa discofunkin ja elektron sekoitusta. Tähän aktiin pitää perehtyä enemmän, ei ollenkaan hullumpaa. Boriksen ensimmäinen kappale etenee huokailujen ja hypnoottisesti nakuttavien konerumpujen tahdissa, mainiota hämyilyä. Akirame Flower on melankolinen shoegaze-biisi, joka nojaa rosoiseen äänivalliin. 9dw-splitin biisit ovat jälleen osoitus siitä, että Boris ei jää paikalleen.

http://www.myspace.com/torche
http://www.myspace.com/borisdronevil
http://www.myspace.com/9dw

The Devil’s Blood – I’ll Be Your Ghost

Yhdessä yössä kulttiasemaan noussut hollantilaisbändi soitti ensimmäisen keikkansa Roadburnissa. Fenriz hehkutti bändin ensimmäistä seiskatuumaa Darkthronen kansivihossa. Come, Reap EP nosti odotuksia bändiä kohtaan entisestään. Nyt kätösissä on The Devil’s Bloodin tulevalta pitkäsoitolta lohkaistu 12” sinkku. A-puolen I’ll Be Your Ghost kappaleessa laulaja lupailee mm. ryömiä lasimurskassa vuokseni ja tehdä vaikka mitä muuta. Kitarat soivat heleän 70-lukuisesti ja biisi on tasan yhtä koukuttavaa kuin bändin aiempikin tuotanto. B-puolella Come, Reap EP:n b-puolen yli 10-minuuttinen Voodoo Dust, tällä kertaa liveäänityksenä studiosta. Hieman rosoisempi versio kappaleesta kuulostaa ehkä aavistuksen paremmalta kuin aiempi versio. Minkäs teet, The Devil’s Blood on saanut meikäläisen otteeseen ja jokainen suupala kolisee niin peevelisti. 50 euron tuplavinyyli on jo ennakkotilattu...

http://www.myspace.com/thedevilsblood

Mirror of Deception / Garden of Worm

Huh huh, karusti alkoi tämä splitti. Teutonipaatosta on Mirror of Deceptionin puolen ensimmäinen biisi, saksaksi lauletaan ja muutenkaan kappaleen alkupuoli ei ole kovin tyypillistä MoD:ia. Kakkosbiisissä kieli onneksi jo englanniksi vaihtuu. Tutuilla, turvallisilla ja laadukkailla melankolisen doomin synkillä vesillä seilataan. Saksalaisten puolen päättää tyylikäs Bathory-laina. Garden of Wormin puoli tarjoaa kaksi kappaletta doomia hitusen progehtavalla otteella sävellettynä ja viimeisenä akustisen folkahtavan tunnelmoinnin. Trio erottuu edelleen positiivisesti Suomi-doomia vaivaavasta Reverend Bizarre –apinointia harrastavasta massasta ja kulkee selkeästi omaa polkuaan.


http://www.myspace.com/mirrorofdeception
http://www.myspace.com/gardenofworm

Lord Vicar - Fear No Pain

Odotettu vinyylipaketti saapui vihdoin Saksasta. Enpä viitsi turista Lord Vicarin debyyttipitkäsoiton 2LP-kirjaversiosta sen enempää. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Church of Misery - Houses of the Unholy

Sarjamurhaajista laulavat japanilaiset julkaisivat Houses of the Unholy -pitkäsoiton huhtikuussa ja omiin näppeihin promolevy taisi päätyä jo maaliskuussa, joten tässä kirjoituksessa ei kovin ajankohtaisesta levystä ole kyse. Sain käsiini oman die hard tuplavinyylin kuitenkin vasta muutama viikko sitten, joten pakkohan tästä on jotain turista.

Ummikoille selvennettäköön, että Church of Misery soittaa äärimmäisen röyhkeää, mutta groovaavaa doom metalia ja kuten aiemmin jo todettu, kappaleet kertovat vain ja ainoastaan sarjamurhaajista. Houses of the Unholy menee omissa kirjoissa parhaimman CoM-albumin paikalle, yksittäisinä ässähetkinä mainittakoon Blood Sucking Freakin psykedeelinen jamikohta ja Badlandsin pahaenteiset ”Follow me! Follow me! Follow me!” -huudot. Edellä mainittujen lisäksi Richard Speckistä kertova Born to Raise Hell nousee ehdottomasti bändin uran tähänastisiin kohokohtiin.

Vaikka albumi on mitä mainion, Rise Aboven julkaisupolitiikka hieman närästää. Joka ikinen vinyylijulkaisu ja -painos on superrajoitettu ja niistä joutuu maksamaan maltaita. Noin neljänkympin hintaan heppoiset vinyylit ja lutero gatefold tuntuvat hieman asiakkaan aliarvioinnilta. Toisaalta, läpinäkyvät ruskeat levyt, Albert Fishin kuvalla koristeltu d-puoli sekä käsin numeroitu insertti, tyylikäs 8-sivuinen sisälehtinen ja laadukas hihamerkki saavat levyäijän naamalle hymyn.

Kaksi kertaa Roadburnissa orkesterin nähneenä uskallan sanoa, että Church of Misery on livenä jopa brutaalimpi ja röyhkeämpi kuin levyltä, joten suosittelen ehdottomasti katsastamaan bändin keikan, mikäli matkan varrelle sattuu.

http://www.myspace.com/churchofserialkiller