maanantai 30. elokuuta 2010

Pöytä rokkaa!

Kahdeksan kuukauden pöydättömyys on ohi, kun sunnuntaina reippaiden ystävien kanssa mukavalta kaverilta pöytä kämppääni kannettiin. Pyökki muuttui tänään liimalakan sekä hyvän seuran avustuksella julisteiden ja flyereiden päällystämäksi.



Viimeisten kuprujen oikominen ja lopullisen kerroksen sutiminen tapahtuu lähitulevaisuudessa, jahka askartelukaupasta lisää kyseistä tököttiä ehdin hakemaan. Svart Recordsin Reverend Bizarre -juliste näyttelee keskeistä osaa pöydän pinnalla, Mega Therion klubin julisteet puolestaan täyttävät suurimman pinta-alan ja omista kemuista on vain pieniä flyereitä siellä sun täällä. Kyllä nyt kelpaa juoda kahvia pöydän ääressä!

torstai 26. elokuuta 2010

Erään ihmisen matka Mr. Peter Haydenin rinnalla

”Kuka Peter Hayden on?” Tämän kysymyksen minulle esitti eräs keikkajärjestäjä kesäisellä terassilla Helsingissä Vaasankadun varrella. Tähän kysymykseen ei itsellenikään ole vielä täyttä selkeyttä, vaikka herran nimeä kantava orkesteri on ollut elämässäni läsnä jo lähes kahdeksan vuoden ajan.

Ensikosketukseni Mr. Peter Haydenin kokoonpanoon tapahtui 2003 talvella Riihimäen varuskunnassa, huomatessani, että eräällä leppoisalla ikätoverillani on mielenkiintoinen musiikkimaku ja hän olikin vähän väliä lainaamassa levyjä allekirjoittaneelta. Pian kävi ilmi, että hän soittaa bassoa orkesterissa nimeltä Mr. Peter Hayden ja pääsin kuuntelemaan omaa suuntaansa etsivän orkesterin cd-r-julkaisuita, joita ei ilmeisesti diskografiaan lasketa.

Vuonna 2005 julkaistua Nothing Compares to the Value of the Knowledge We Possess cd-r EP:tä muistelen lämmöllä, vaikka itsellä ei kyseistä julkaisusta ole tallella kuin kannet. Tällä julkaisulla MRPH oli tullut erään tien päähän ja astunut ulos lapsenkengistään. Bändi oli löytänyt oman sekoituksensa post-metalin maalailua, doomin synkkyyttä, vaikeaselkoista psykedeliaa sekä välillä progressiivista heittäytymistä. Näihin aikoihin tutustuin myös muuhun MRPH-miehistöön ja näiltä vuosilta on jäänyt muistikuvanrippeitä huuruisista keikoista sekä sekavista jatkoista.

First Cycle Complete seiskatuumalla Mr. Peter Hayden oli edellistä post-rockimpaa ja kuultiinpa tällä julkaisulla muun muassa saksofonia ja naislaulua. Planet Caravan klubillamme järjestetyllä Mr. Peter Hayden ja Galacticka keikalla päivänvalon näki edellä mainittujen yhtyeiden split 10”. MRPH:n puoli oli synkästi nytkähtelevää ja pahaenteistä instrumentaalimaalailua. Keikka klubilla puolestaan sisälsi arvaamattomia elementtejä, kitarankaulalla lävistettyjä vahvistimia ja paljaita takapuolia.

Näiden herrojen seurassa ei tylsiä hetkiä ole juurikaan tullut koettua, oli kyse keikoista Tampereen juottoloissa tai Ilosaarirockin leirintäalueesta, jossa sain maistiaiset Faster Than Speed pitkäsoitosta yli vuotta ennen varsinaista julkaisua. Hartaissa tunnelmissa suoritettu kuuntelutilaisuus päättyi hetkellisesti turvallisen junnausosuuden jälkeiseen oksentamiseen. Keikoilla on nähty stagedaivauksia, uhkaavaa käytöstä, soittimien lentelyä, korppeja, kusta ja vaikka mitä, jonka olen jo unohtanut tai sulkenut mielestäni. Ehkä hieman rauhallisempi, mutta sitäkin tiukempi keikka nähtiin Psychotropic Caravan Festival II:n lauteilla Nosturissa. Arvaamattomuutta oli ilmassa puolestaan taas hikisen Lepakkomiehen Dooomstockissa.

Winter Records on nyt julkaissut Mr. Peter Haydenin debyyttipitkäsoiton, josta itsellä on vasta cd-r-kappale. Mikäli synkkä ja raskas riffittely yhdistettynä psykedeeliseen maalailuun ja progressiivisen arvaamattomiin ratkaisuihin kiehtoo edes ajatuksen tasolla, suosittelen vilpittömästi tutustumaan orkesteriin.

Helsingissä Elokuussa 2010,
Jukka Hätinen

maanantai 23. elokuuta 2010

15 albumia

Facebookissa minua on tagattu kiertokirjeeseen (kiitoksia Tero, Annika, Allu ja Ilkka), jossa pyydetään listailemaan sen kummemmin miettimättä 15 albumia, jotka tulevat mitä luultavammin pysymään rinnallasi elämän loppuun asti. 15 on kyllä niin vähäinen määrä, että klassikko-osastolla on visusti pysyteltävä. Allekkain listattujen albumien määrän kasvaessa kymmenen hujakoille, hikipisarat alkoivat kertyä ohimoille, sillä eihän tähän tule mahtumaan tarpeeksi levyjä millään!



Kattauksesta tuli kohtalaisen monipuolinen, eli potentiaalisesti tällaista levypakettia voisi pitää mukana aina, esimerkiksi autiolle saarelle joutumisen pelossa. Eilen illalla koottua listaa nyt silmäillessä, loistaa poissaolollaan Napalm Deathin Scum, Darkthronen Transilvanian Hunger ja Cathedralin The Carnival Bizarre, jotka ehdottomasti pitäisi tuonne mahduttaa.

15 albumia, joiden soidessa ratsastan Valhallaan:

Black Sabbath - s/t
Depeche Mode - Violator
DJ Shadow - ...Entroducing
Dr. Octagon - Dr. Octagonecologyst
Funkadelic - s/t
Hawkwind - Space Ritual
Iron Maiden - Killers
Kyuss - Sky Valley
Led Zeppelin - II
Massive Attack - Mezzanine
Monster Magnet - Superjudge
Motörhead - Bomber
Pixies - Doolittle
Zeke - Death Alley
ZZ Top - Tres Hombres

ps. Meteli.netissä on meikäläisen kirjoittama raportti Flow Festivalilta. Lätinää muun muassa Tomi Leppäsen parhaudesta:

http://meteli.net/uutiset/4492

Muutoksia

Laiskan maanantain kunniaksi päätin tuulettaa blogini ulkoasua freesimpään suuntaan. Kyseessä on aika huoletta puuhasteltu pikatunkkaus, joten muutoksia ja hienosäätöä varmastikin vielä tulee. Kuvat ja tekstit taittuvat toistaiseksi epämiellyttävästi ja otsikkokuvassa näkyy otsikkoteksti, jonka kyllä pitäisi olla läpinäkyvä. Vinkkejä ja kommentteja otetaan mielellään vastaan.



Parin Black Sabbath -albumin lisäksi mainitussa otsikkokuvassa on Gnodin ja White Hillsin tuore kollaboraatiolevy. 11 hampuusia jamittelevat NEU!:n krautrockin ja Hawkwindin space rockin henkeen kahden vinyylinmitan verran, joten uskotte varmasti, että psykedeelinen trippi on luvassa. Useammin kuin kerran tai pari on tätä kuunnellessa ajantaju hämärtynyt ja huomaa jossain vaiheessa tuijottaneensa tyhjyyteen ties kuinka kauan. Gnod drop out with White Hills II on niitä äänitteitä, joiden nauhoitussessioissa toivoisi olleensa istumassa nurkassa sohvalla.

http://www.myspace.com/whitehills
http://www.myspace.com/gnodgnod

Uudella ilmeellä lähtee myös Club Mega Therion tähän syksyyn. Uusitun logon lisäksi ohjelmassa perinteisiä klubi-iltoja, muutama livekeikka ja ensimmäinen perjantaina järjestetty Mega Therion. Kyseisenä perjantaina Fridayssa esiintyvät aina huikea Dark Buddha Rising sekä Spiderpact ja levymusiikkia tarjoilevat paikalle kutsutut Psychotropic Caravan tiskijukat, eli muun muassa allekirjoittanut. Käykää tsekkailemassa syksyn Mega Therion ohjelma:

http://www.myspace.com/megatherionclub

perjantai 20. elokuuta 2010

Vuoden levy saattaa olla...

...aivan tolkuttoman kauan odotettu Solacen A.D., joka viimeinkin on pihalla myös vinyylinä! Täytyy todeta, että pientä fanipoika-asennettakin tässä saattaa piillä, mutta tämän rikollisen aliarvostetun newjerseyläisbändin kolmas pitkäsoitto ylittää kaikki kovat odotukset, joita sille olen vuosien saatossa kasannut.



A.D.:llä Solacen papat ovat räyheämpinä kuin koskaan! Avausraita The Disillusioned Prophet ottaa välittömästi riffijyrällään luulot pois ja pyyhkäisee jalat alta. Seuraava biisikään ei hengähdystaukoa anna, vasta Six Year Trainwreckillä ja Za Gammanilla rullataan letkeämmällä stonermenolla. Tosin Solacen yhteydessä puhuttaessa ”letkeästä stonermenosta”, tarkoittaa se silti jonkinasteista turpaanvetoa. Jos groovaaviin riffittelyihin ehtii tuudittautua, The Skull of the Head of a Man tulee ja potkii kylkiluut paskaksi.

Tunnin verran isojen karvaisten miesten kitaraselkäsaunaa, vihreän savun varjosta soivia sooloja, kaljanhuuruista mikrofoniin mouhoamista, vähintään viisiminuuttisia kappaleita, joita ei takuulla radioaalloilla kuulla. Näistä on A.D. tehty. Vuoden 2010 parhaimmistoa, ehdottomasti!

Solacen pulit ovat tietenkin niin vittumaisia jätkiä, ettei heidän MySpacessa ole yhtään uutta biisiä, mutta tutustukaa tähän bändiin, mikäli se ei vielä ole hallussa! LOW LIFE - DIE DRUNK!

http://www.myspace.com/solacedoom

Jex Thothin Witness EP:stäkin pitää muutama sananen kirjoittaa, kun se kerran tuohon samaan valokuvaan Solacen kanssa piti tunkea. Kaksi uutta biisiä taattua Jex Thothia ja Slapp Happy coveri Mr. Rainbow, jonka tunnelma on kerrassaan mystisen upea. Keikkaakin tulossa Suomeen ja Jessica on edelleen ihana jne jne äääääh, kuunnelkaa Solacea!!!

http://www.myspace.com/jexthoth

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Ufomammut - Eve

Paskaa tulee satamaan niskaan, mutta Ufomammutin Eve on tämän vuoden kovin pettymys levyrintamalla. Tuota italialaisten raskaan psykedelian murjojien uusinta on tullut nyt pyöriteltyä levysoittimessa, mutta hieman kylmäksi jättää. 45-minuuttinen kappale sisältää tunnistettavaa maalailua ja jurnutusta, mutta varsinaista Ufomammutia, eli kivitaloja pölyksi runnovia riffejä, pahaenteistä groovea sekä kosmisesta haudasta kaikuvaa laulua kuullaan vasta b-puolella.



A-puolen himmailun vaihtaisin empimättä “biiseihin” ja b-puolellakin olisi saksille töitä. Eihän tämä missään nimessä huono albumi ole. Ehkä odotukseni yhden suosikkitrioni tuotokseen olivat astraalitasolla ja täysin ulottumattomissa. Ehkä nämä helteet eivät ole optimaalisinta aikaa tälle musiikille. Ehkä olen vähän tyhmä ja teidän kannattaisi lukea esim. Imperiumista Shriken 10-/10 arvio levystä.

http://www.ufomammut.com/

Olin viime torstaina Lepakkomiehessä Tuliterä + The Torsors + Taphead –keikalla soittelemassa levyjä. Tapheadin ambient ei tehnyt suurta vaikutusta näissä olosuhteissa, ehkä enemmänkin himassa yksin kuunneltavaa surinaa. Tuliterä oli kovassa iskussa ja biisit kuulostavat livenä hevimmiltä kuin levyltä, bändin jokaisella keikalla tosin toivoisin näkeväni jonkin sortin visuaaleja. The Torsorsin hc/grind-kohkaus oli mukavaa seurattavaa! DJ-keikkaa varten pakkasin mukaan yhdeksän levyä, eli toivebiisejä oli kohtuullisen turha esittää. Soittolista meni kutakuinkin näin:

Gnod / White Hills – The Secret Society of Ants
Gnod / White Hills – Spaced Man
Gnod / White Hills – Per Sempre
Amon Düül II – Phallus Dei
Monster Magnet – 25
Wooden Shjips – We Ask You To Ride
The Heads – Legevan Satellite
Om – Pilgrimage
Litmus – Beyond The Sun
Liquid Visions – Nuclear War