Top 5 top 5 -listaa

Kuluva vuosi on ollut huikea musiikillisesti: loistavia albumeita konkareilta, upeita debyyttejä tuoreilta artisteilta ja mahtavia arkistojen kaiveluita. Pitkällisten pohdintojen jälkeen olen saanut levyt järjestykseen, huikeita keikkoja on tullut nähtyä niin paljon, että hakkaan niiden kanssa edelleen päätä seinään.

Ensimmäisenä listana viisi vuoden parasta albumia. Om yllätti uusiutumalla rikkaan monipuoliseksi, säilyttäen silti mantramaisen alkulähteensä. Goat kasvoi salakavalasti kärkikahinoihin ja Swansin sijoitus tippui ennakoidusta oman massiivisuutensa johdosta. Grizzly Bearin levyltä löytyvät vuoden upeimmat popsävellykset.

Top 5 albumit: maailma
1. Om - Advaitic Songs
2. Goat - World Music
3. Bong - Mana-Yood-Sushai
4. Grizzly Bear - Shields
5. Swans - The Seer

Mr. Peter Haydenin uraa on tullut seurattua jo lähes kymmenen vuoden ajan ja Born A Trip osoittaa mitä varten bändi on kasvanut ja kypsynyt. Lehtisalon toinen soolo on todella virkistävän kuuloista metelöintiä. Ennen kaikkea tulen muistamaan vuoden 2012 myös siitä, että free jazz alkoi upota, kiitos Peter Brötzmannin keikan ja Mohelin pitkäsoiton.

Top 5 albumit: Suomi
1. Mr. Peter Hayden - Born A Trip
2. Jussi Lehtisalo - Interludes for Prepared Beast
3. Kuusumun Profeetta - Huutoja hiljaisesta huoneesta
4. Mohel - The Second Temple
5. Hexvessel - No Holier Temple

Debyyteissä White Manna lunastaa puhtaan psykerockin palkinnon. Earthless-kitaristin Golden Void kiilasi listoille loppuvuodesta ja Heads-kitaristin Kandodoa on fiilistelty iltaisin.

Top 5 debyytit: maailma
1. Goat - World Music
2. White Manna - White Manna
3. Golden Void - Golden Void
4. Conan - Monnos
5. Kandodo - Kandodo

Paras kotimainen debyyttilevy on ehdottomasti vaihtoehtokonkari Janne Westerlundin Oran. Yli 20 vuotta eri kokoonpanoissa musisoinut konkari on soololevyään varten riisunut ulosantinsa karuksi ja koskettavaksi.

Top 5 debyytit: Suomi
1. Janne Westerlund - Oran
2. Death Hawks - Death & Decay
3. Black Lizard - Black Lizard 10”
4. Seremonia - Seremonia
5. Semtex - Sex, Drugs & Sludgegore

Krautrock-legendojen arkistoista on kaivettu kolme tuntia ennenjulkaisematonta timanttista materiaalia bändin parhailta vuosilta! Can-boksi on heittämällä vuoden upein julkaisu ja cd-boksi oli pakko päivittää viiden vinyylin laatikkoon. Sons of Otisin ensimmäiset julkaisut tulivat ensi kertaa vinyylillä eri levy-yhtiöiden toimesta ja ansaitsevat paikkansa listalla.

Top 5 retro/reissue:
1. Can - The Lost Tapes
2. Witch - We Intend To Cause Havoc
3. Sons of Otis - Paid To Suffer / Spacejumbofudge / Temple Ball
4. Abhorrence - Completely Vulgar
5. Erkki Kurenniemi - Rules

Sell all you have / Give it to the kittens

Viime lauantaina Fleshpress soitti jälleen jäätävän intensiivisen keikan, tällä kertaa PRKL-klubilla. Kourallinen tuttuja oli paikalla, tuntemattomia spitaalisen yhden käden sormilla laskettu määrä. Pörinäjengi vierastaa PRKL:ttä ja ehkä ihan syystäkin, vaikka keikkapaikkana tuo ihan ookoo onkin. Odottelen Fleshpressin Roadburnin keikkaa erittäin suurella mielenkiinnolla! Green Room tulee olemaan täynnä.


PRKL:een nestetankkauksen johdosta, sunnuntaina olo oli mitä vastaanottavin Current 93:a varten. Savoy-teatteri oli kerrassaan toimiva David Tibetin apokalyptisen folkin esityspaikaksi. Boney M –intron ja ensimmäisen varsinaisen kappaleen jälkeen liikuttiin pitkälti kauniin, mutta erittäin melankolisen kappalemateriaalin parissa. Tibetillä oli yleisö pikkurilliinsä kiedottuna koko puolitoistatuntisen keikan ajan. Yksi oikein ajoitettu huokaus mikrofoniin laskeutui yleisön ylle koko maailman taakkana, eikä kyyneliltäkään vältytty. Parhaita keikkoja, joita olen ikinä todistanut.

Lopuksi vielä Metelin suuntaan linkkejä meikäläisen teksteihin: White Hills Frying on this Rock –arvio ja Garfield Steel Darkness Freedom –arvio sekä Jussi Lehtisalon “haastattelu”, jossa herra suosittelee musiikkia kommenttien kera. Tutustumisen arvoinen soittolista!

Lehtisalo x3

Tuotteliaana miehenä tunnettu miljoonan julkaisun ja tuhannen projektin Jussi Lehtisalo muisti allekirjoittanutta paketilla, joka sisälsi herran ensimmäisen soololevyn, Circlen uuden cd:n sekä Arkhamin Kirjaston seiskatuuman. Koska Circlenkin julkaisutahti sekä itsesensuuri ovat olleet vauhdikasta seurattavaa, päätin blogata ensikuuntelun fiilikset jokaisesta.



Circlen Rautatie oli laitettava ensimmäisiksi tulille. Kaksi kappaletta tästä olen aiemmin kuullut, joten ei tämä täysin ensikuuntelu ole. Kansilehden tuoksu tuo nostalgisia mielleyhtymiä. Vaellus, jestas miten hyvä biisi! Santtu tämän minulle ja muille Mega Therionissa olleille soitti syyskuun lopulla. Jumpe miten hyvä riffi! Ja Rättö, Rättö on kyllä täydellinen heavy-laulaja! Psykedeliaa, hemmetti soikoon! Tähet! Jotain tuttua tässä biisissä on, turvallista ei! Olisipa toi kappale kestänyt pidempään. Lääke ja Pelkkä meno olivat himmailun ja hämyilyn välillä tasapainottelevia kipaleita, Lautatarha silkkaa hämystelyä. Varauksetta suosittelen tätä levyä. Porin suuntaan vinkkiä, että vinyyliä vähän äkkiä.

Kokeillaanpa Arkhamin Kirjasto, eli Lehtisalon ja Samae Koskisen mystinen duo, seuraavaksi. Hui, onpas paljon staattista sähkö seiskatuumassa. Rajua menoa ja örinälaulua. Haha, b-puoli lähtee black metal -riffillä! No joo, hauskaa kohkausta, mutta totuuden nimissä on sanottava, että tuskin kovin usein tämä EP vierailee levylautasellani.

Jussi Lehtisalon Rotta viimeiseksi. Olen huono kuvailemaan tuoksuja, mutta tämä vinyyli tuoksuu kyllä virkistävältä. Kerrassaan miellyttävää. Putosinpa Rotan maailmaan välittömästi. Havahduin ensimmäisen, yhdeksänminuuttisen Veljeni-kappaleen loppumiseen. Rauhallista maalailua ja taisi siellä huuliharppuakin olla. Näköjään toimi, koska jossain muualla olin tuijottelemassa horisonttiin. Taustalla humiseva efekti ja rauhallinen, hypnoottinen maalailu. Näillä eväin matkustetaan koko vinyylinmitta. Onneksi ei ollut hellalla mitään, pohjaan olisi palanut. Hieman puskista tämä tuli kaiken NWOFHM-materiaalin jälkeen. Hieno albumi.

http://www.ektrorecords.com/