Maagiset arizonalaispapat ja Roadburn-raportti

Kun voi todeta, että Dark Buddha Rising oli illan vaisuin bändi, ollaan aika kovien asioiden äärellä. Keikassa ei ollut mitään vikaa, mutta ei se tällä kertaa temmannut aivan täydellä teholla transsiin. Temples, jonka keikkoja olen nähnyt ehkä liikaakin, oli eilen positiivinen yllätys kovuudellaan. Lauluissa oli kaikua aivan hemmetisti ja se toimi todella mainiosti. Rumpali oli myös täysin liekeissä.


Sun City Girlsin veljekset esiintyivät illan päätteeksi Brothers Unconnected nimellä. Ennen keikkaa kävin kaverin kanssa keskustelua ”seatin rockaamisesta”, eli siitä, kuinka paljon munaa, uskottavuutta ja karismaa täytyy olla, että saa homman toimimaan lavalla istualteen. Kellekään ei taatusti jäänyt epäselväksi, että Bishopin veljekset rockasivat seatinsa.

Hyväntuuliset papat soittivat akustisilla kitaroillaan Sun City Girlsiä, lausuivat beat-runoja, kertoivat vitsejä ja keskustelivat yleisön kanssa. Jokin maaginen aura säteili esiintymisestä. Sanat pelkistetty, hypnoottinen ja hauska tulivat ensimmäiseksi mieleen keikkaa kuvailemaan. Vuoden kohokohtia keikkarintamalla.

Roadburn-raporttini on luettavissa Metelin sivuilta: http://meteli.net/uutiset/4761

Mainio ja ensimmäinen Heliosphere juhlittu

Tulipas tehtyä ulkomaanreissu Euroopan kulttuuripääkaupunkiin, ”Etelä-Helsinkiin”. Psychotropic Caravan tiskijukat kutsuttiin Tallinnan Heliosphere-festivaaleille soittamaan levyjä perjantaiksi, jolloin festarien Suomi-edustus oli lauteilla muutenkin.


Festarin bändikattausta läpi käydessä heräsi mieleen epäilys, saisiko Suomessa tällaisille riennoille tukea. Kulttuurikaupunki Turun ohjelmakalenteria selaillessa epäilykseni sai myös totuuspohjaa. Elektronisen musiikin viikonloppu Turku Modern osui silmään, kattauksen muutoin ollessa oopperaa, kamarimusiikkia ja jazzia. Hatunnostoa noisea ja psykedeliaa sponssaavalle Tallinnalle!

Circle oli oma, mahtava itsenä. Vaellus kuului settilistaan ja on edelleen meikäläisen kirjoissa vuoden 2010 paras kappale. Dark Buddha Rising kärsi hieman todella myöhäisestä soittoajasta, mutta sai varmasti uusia faneja. Lauantai tuli kemutettua DBR-sällien kanssa ja keikoista jäi mieleen tunnelmallinen Ben Frost sekä täysin sekopäinen Horacio Pollard. Year of No Lightin soittama soundtrack Vampyr-elokuvalle sunnuntaina oli mainio päätös viikonlopulle.


Heliosphere oli hienosti organisoitu, järjestäjälle, työntekijöille ja talkoolaisille iso kiitos. Tallinnan vanhakaupunki tuli tutuksi ja kesällä lienee syytä tulla koluamaan mainiot ravintolat uudestaan. Festarin kotina toiminut Von Krahl baari ja teatteri oli aivan mielettömän upea paikka!

Soittolistaa en kykene enää muistelemaan, mutta alla oleva, Torvessa 4.3. soitettu biisilista antaa osviittaa, sillä levylaukkua ei oltu purettu välissä. Ainakin Shogun Kunitokia ja Kap Kapia tuli soitettua Tallinnassa, joita Torvessa ei kuultu.

Yllä olevat ja muita kuvia: Juho Hamari
Kuvia: Heikki Leis
http://www.heliospherefestival.com/

Playlist 4.3.2011 Torvi, Lahti – This is Sirius, Temples, Brimstones

Aqua Nebula Oscillator – Lost in Space
Assemble Head in Sunburst Sound – Occult Roots
Black Mountain – Old Fangs
Celtic Frost – Circle of the Tyrants
Dragontears – William
Farflung - The Day of St. Antony's Fire
Fleshpress – Spiral Filter
Galacticka – Orbit
Gnod / White Hills – Per Sempre
Hebosagil – Polku
Hector & Oscar – Savu
Jimmy Castor Bunch – It’s Just Begun
Kimmo Kuusniemi Band – Moottorilinnut
Monkey3 – Camhell
Semtex – Sin C Milla
Serpent Throne – Ride Satan Ride
The Temptations – Run Away Child, Running Wild
Uusi Fantasia feat. Freeman – Liian myöhään
Wigwam – Must Be The Devil
ZZ Top – Cheap Sunglasses

24.9.2010

Psykedeelistä rockia levyiltä aamuyöhön asti. Rikkinäisillä tuopeilla vuorattu lattia. Täpötäysi baari ja liian vähän henkilökuntaa. Kiitettävä määrä ystäviä. Kolossaalisen raskas Dark Buddha Rising. Mukava uusi tuttavuus Spiderpact. Mustetta ja verta. Pimeä valaistus ja leijuva savu. Näistä on hyvät kemut tehty. Oli kunnia olla osana.

Tämän viikon meno- ja kuunteluvinkit

Kohtuullisen harvoin naamaansa julkisesti näyttelevä Dark Buddha Rising saapuu perjantaina 24.9. Helsingin Friday Bariin keikalle. Tämän hetken mielenkiintoisimmista klubi-illoista vastaavan Club Mega Therionin ensimmäisessä Friday Night Livessä nähdään myös Spiderpact. Levymusiikista valomerkkiin, eli puoli kahteen asti, huolehtivat kutsuvieraina Psychotropic Caravan tiskijukat, pääosin allekirjoittanut sekä Astro.



Sisäänpääsy maksaa neljä euroa, eli yhden tuopin verran, joten tulkaapa tsekkaamaan meininki ja aina mahtava Dark Buddha Rising! Laitetaanpa vaihtelun ja ainaisten MySpace-linkkien vuoksi Mega Therionin Facebook-sivun linkki, josta Facebookilliset ihmiset voivat klikata ”Like” ja pysyä ajan tasalla tämän leirin kuulumisista.

http://www.facebook.com/clubmegatherion

Tämän hetken kovimpiin psykedeelisiin rock-orkestereihin lukeutuva White Hills on edelleen aika kuriositeettikamaa, joten bändin mainitseminen ilman mitään tähdellistä syytä silloin tällöin ei varmasti tee hallaa tämänkään blogin lukijoille. Törmäsin aiemmin tänään linkkiin, jonka jaan nyt teille. Alla olevan linkin takaa löytyy The Village Voicen Yes In My Backyard -juttusarjan tuore White Hills haastattelu sekä ladattavana yhtyeen mainio kahdeksanminuuttinen Three Quarters -biisi. Klikkaa, lataa, kuuntele, lue:

http://blogs.villagevoice.com/

Hikiset kinkerit lepakkoluolassa

Viime viikonlopun Helsingin helteille kontrastia tarjoili toista kertaa järjestetty Dooomstock. Alppipuiston ja Lepakkomiehen lämpötiloissa ei juuri kontrastia ollut, mutta kirkkaan kevätauringon ja pimeässä baarissa soitetun synkän musiikin välillä sitä löytyi.



Perjantaina kemut korkkasi Masteroid, joka on allekirjoittaneelle vain nimeltä tuttu. Bändin stoner rock kuulosti paikoin todella hyvältä, mutta sludgen kanssa flirttailut eivät oikein istuneet kokonaisuuteen. Puhtaat laulut miellyttivät korvaa, mutta sludge-kärinät jäivät hieman munattomiksi. Mukava uusi tuttavuus, jonka toivoisin pysyvän vahvemmin stonerin puolella.

Mr. Peter Haydenin kulmikas postrock/psykemetal kuulosti jälleen hyvältä ja arvaamattomalta. Teknisiltä kömmähdyksiltäkään ei vältytty, rumpalin crash lenteli miten sattuu ja basistin piuhat irtoilivat herran säntäillessä yleisön joukkoon. Hartaasti kasattua MRPH:n pitkäsoittoa sopii odottaa juhannukseksi.

Loppuilta menikin Alpparissa hankitun nestehukan korjailuun ja paskanjauhamiseen, joten kahdesta viimeisestä bändistä ei sanottavaa löydy. Aamulla oli jälleen könyttävä puistoon psykotrooppisessa ja peterhaydeenisessa seurassa valmistautumaan toisen illan doomeihin.

Lauantain lauteet lämmitteli Vinum Sabbatum, jonka Sabbath-rokkailu valitettavasti jäi itselle hieman taustamusiikiksi tuttujen moikkailulle. Sign of the Wolf -coveri sai kiinnitettyä huomion lavan suuntaan ja bändin EP on hankintalistalla.

Kahta samanlaista keikkaa en ole Templesiltä nähnyt, eikä myöskään Dooomstock tuonut tähän muutosta. Psykedeelisellä jamittelulla alkanut keikka tempaisi mukaansa välittömästi. Todella hikisessä Lepakkomiehessä tunnin mittainen setti alkoi loppua kohden tuntua todella raskaalta ja ehkä tällaisiin usean bändin iltamiin kolme varttiakin riittäisi. Templesin jamipotentiaali ja livetiukkuus ovat jo Suomen mittakaavassa huippuluokkaa.

Dark Buddha Risingin keikkaa odottelin vesi kielellä, sillä pikkulinnut lauloivat bändin soittavan vain ja ainoastaan uutta materiaalia. Viikon päästä studioon asteleva Buddha-jengi esitti täpötäydelle Lepakkomiehelle ilmeisesti tulevan pitkäsoittonsa alusta loppuun. Mitä tästä bändistä voi vielä sanoa? Transsiin lietsova synkkä psykedelia on näiden miesten hallussa paremmin kuin millään muulla orkesterilla. Älkää nukkuko Dark Buddha Risingin ohi, ostakaa levyt, käykää keikoilla.

Tornion doom-partio Fall of the Idols sai hieman epäkiitollisen tehtävän: soittaa Dark Buddha Risingin jälkeen. Illan päättänyt orkesteri kuulosti majesteetillisen raskaalta ja jylhältä, mutta omakin keskittymiskyky oli venytetty jo äärimmilleen tässä vaiheessa ja jo setin alkupuolella oli siirryttävä ulkopuolelle vilvoittelemaan.

Mukavat Dooomstockit, hyviä keikkoja, paljon tuttuja! Kiitoksia järkkääjille ja bändeille!

Vuoden 2009 parhaat albumit

Stonerrock.com pyytää lukijoitaan jälleen listaamaan vuoden parhaat albumit, tarjoten täkynä osallistujien kesken arvotun 290 taalan lahjakortin All That Is Heavy –levykauppaan. Pakkohan tähänkin kyselyyn on osallistua, joten tässä on meikäläisen kahden kahvikupin aikana sunnuntaiaamuna laadittu top 10 vuoden 2009 albumia -lista.



Church of Misery – Houses of the Unholy
Dark Buddha Rising – Entheomorphosis
Assemble Head in Sunburst Sound – When Sweet Sleep Returned
Shogun Kunitoki – Vinonaamakasio
Astra – The Weirding
Litmus – Aurora
The Gates of Slumber – Hymns of Blood and Thunder
Truckfighters – Mania
The Devil’s Blood – The Time of No Time Evermore
Superchrist – Defenders of the Filth

Näin pari päivää listan laatimisenkin jälkeen, allekirjoitan sen täydellisesti. Eli yllä oleva lista on meikäläisen vuoden 2009 suosikkialbumit. Osallistukaa omilla listoillanne ja kirjoittakaa tännekin ne!

http://www.stonerrock.com/contests/

Dark Buddha Rising - Entheomorphosis

Dark Buddha Risingin kakkosalbumi näki päivänvalon marraskuun lopussa, tasan vuosi Ritual IX tuplavinyylin ilmestymisestä. Debyyttialbumin jalanjälkiä seuraten myös Entheomorphosis on kääritty mattamustaan gatefoldiin ja sisältää kolme kappaletta, joista pisin on jaettu toisen vinyylilevyn molemmille puolille.



Droneilut ja efektihälyt on jätetty tällä kertaa unholaan, Transperson, Transcent ja Nog Uash’ Tem matkaavat raskaiden riffien ja hypnoottisen junnauksen siivittämänä kohti mustaa aukkoa. Vaikka Dark Buddha Rising käyttää toistoa aseena, ei musiikki edelleenkään ole pelkkää jumitusta, kappaleet kulkevat luonnollisesti eteenpäin transsimaisen varmasti ja välillä yllättävästikin.

Ensimmäiseltä levyltä tuttujen avaruusmaalailuiden, doomahtavien riffien ja krautrock-junnauksen lisäksi Transpersonin kakkososan taustakitaransahailut ja Transcentin psykedeeliseen blastaukseen yltyvä nostatus flirttailevat black metalin suuntaan. Tämä tekee Dark Buddha Risingin lokeroinnista vielä entistä vaikeampaa.

Vaikka Ritual IX oli mahtava debyytti, ei rima ollut näköjään Dark Buddha Risingille liian korkealla, Entheomorphosis on vähintään yhtä haastava ja palkitseva annos raskasta psykedeliaa. Pelottavan hyvä bändi, jonka musiikki saa kupolin jengalle ilman päihteitä.

http://varjotila.org/dbr/

Vahvistimia palvottu, korvissa soi

Voi hemmetti miten hauska viikonloppu! Kaksi päivää mahtavia keikkoja, vanhojen ja uusien kavereiden tapaamista Ruotsia myöden, hyvä meininki ja mainio pöhnä. Kiitokset Amplifier Worship nelosen järkkäyksestä Mattilalle ja Drink Up -päiväklubista Vekelle.



Semtex korkkasi kekkerit käyntiin Bongzilla-henkisellä sludgeilullaan ja pisti punttiin vipinää ja sukat pyörimään jaloissa. Aivan järjettömän kova keikka! Sex, drugs and sludgecore! Herrojen äärimmäisen tyylikäs cd-r on ollut kauppalapussa jo hetken aikaa, nyt se löysi tiensä taskuuni.

Templesin jamitukset ja Fleshpressin monipuolinen veto olivat myös viihdyttävää seurattavaa. Illan viimeisenä ollut Herem soitti myös hyvin, mutta väsyneiden juhlijoiden herpaantunut keskittymiskyky ei juuri tehnyt oikeutta keikalle.



Lauantaina korkattiin päivä Drink Up -päiväklubilla, jossa levyjä soittelemassa allekirjoittaneen lisäksi olivat tiskijukat Vekenator ja Jesusmikäkuosi. Ohjelmassa siis tuttujen kanssa hyvän musiikin ja oluen kera jutustelua Cosmic Comic Cafessa, kuusi tuntia meni kuin siivillä. Päivän soittolistat löytyvät tämän tekstin alta.

Throat rokkasi lauantain bändien puolesta käyntiin aivan järjettömän hyvin rullaavalla setillään. Orkesterin ulosannista itselle tuli jossain määrin mieleen Godflesh rokkailemassa Albinin noiserokkien tahtiin. Lauantain kovin keikka!



Dark Buddha Rising tuli fiilisteltyä sellaisella hartaudella, että silmät taisivat pysyä kiinni koko keikan. Sinkin äärimmäisen sekava, hikinen, kaoottinen ja kaameita vainoja lietsova keikka jätti takin niin tyhjäksi, että vaikka Ocean Chiefiä oli odotettu, ei keikkaan enää pystynyt keskittymään täysin rinnoin. Meripäällikkö aloitti soittamalla uusimman albuminsa alusta loppuun ja tämän jälkeen tuli jauhettua paskaa pihalla TVO:n sulkeutumiseen asti.

Toivottavasti järjestäjätaho löytää sopivan luukun järjestää tulevaisuuden Amplifier Worshipit TVO:n sulkeutumisen jälkeen. AW on pörinägenren ehdottomia kohokohtia Suomessa.

Amplifier Worship Drink Up soittolistat:

--Jugh--
Fu Manchu: Godzilla
Hypnos 69: Vendetta
Assemble Head in Sunburst Sound: Ekranoplan
Wino: Secret Realm Devotion
Astra: The Weirding

--Jesusmikäkuosi--
Cavity: Supercollider
Iron Monkey: Dukes of Nothing
High on Fire: Hung, Drawn & Quartered
Sabbah Navahthani: Warfangs
Sally: Neu

--Vekenator--
Circle: Nopeuskuningas
Black Sabbath: Into the Void
Leaf Hound: Stagnant Pool
Danava: Emerald Snow of Sleep
Viisikko: Sopimus

--Jugh--
Trouble: Assassin
Witchfinder General: Burning a Sinner
Saint Vitus: White Magic / Black Magic
Serpent Throne: Veil of the Black Witch
Solace: Khan (World of Fire)

--Jesusmikäkuosi--
EyeHateGod: Sister Fucker (part 1)
Nightstick: United Snakes
Unsane: Only Pain
TAD: Throat Locust
Unearthly Trance: Wandering Winter Winds

--Vekenator--
Black Flag: My War
Unida: Black Woman
Scorpions: Can't Get Enough
The Stooges: TV Eye
Causa Sui: Lotus

--Jugh--
ZZ Top: Beer Drinkers and Hellraisers
Sir Lord Baltimore: Master Heartache
Blue Cheer: Summertime Blues
Monster Magnet: Nod Scene
Liquid Visions: Phantom Child
Kyuss: Gardenia

--Jesusmikäkuosi--
Black Cobra: One Nine
Ministry: Filth Pig
Sourvein: Sea Merchant
Halo: 20.000 Tonnes of Machinery to Smash Matter
Autopsy: Twisted Mass of Burnt Decay / In the Grip of Winter

--Vekenator--
Celtic Frost: The Usurper
Amebix: Drink and Be Merry
Cathedral: Oro The Manslayer
Thin Lizzy: Sha-La-La
Angel Witch: Angel Witch

--Jugh--
Midnight: Black Rock'n'Roll
Church of Misery: Murder Company
Rättö ja Lehtisalo: Valonnopeus
Dungen: Fredag
Om: Bedouin's Vigil

--Vekenator--
Annihilation Time: Imaginary Mirror

--Jesusmikäkuosi--
Weedeater: God Luck and Good Speed
Cavity: Set in Cinders
Ramesses: Ramesses II
Godflesh: Jesu
Darkthrone: The Hordes of Nebulah

--Vekenator--
Voivod: Ravenous Medicine
Zeke: God of GSXR
Bongzilla: Greenthumb
Rollerball: Lost in Space
Riot: Fire Down Under
Entombed: Out of Hand

Synkkää buddhaa ja toisen aallon psykeprogea

Kaveripiirissäni Astraa hehkuteltiin jo hyvän aikaa, ennen kuin treidasin itselleni die hard -vinyylipainoksen heidän debyyttialbumistaan. Rise Aboven julkaisema gatefold sisältää itse albumin lisäksi julisteen sekä demo-seiskatuuman. The Weirdingin vaaleat vinyylit ovat pyörineet soittimessani reilusti, joten muutaman sanasen voisi tästäkin julkaisusta mainita.



70-luvun proge ei ole itselle niitä tutuimpia genrejä, mutta Astran kaltaisten uusien tuttavusten johdosta asiaa on suorastaan pakko alkaa korjaamaan. Nämä sandiegolaiset ovat taatusti kolunneet King Crimsonit, Pink Floydit ja Yesit puhki, eikä erään lehden mainitsema kuvaus ”filosofisella tuulella oleva Black Sabbath” ole kaukana kuvaamaan Astran musiikkia.

Kauniita kappaleita, tyylikästä soittoa, lämpimät soundit, paikoin 70-luvun alun Ozzyn mieleen tuova laulaja ja psykedeelisiksi maalailuiksi venyvät fiilistelyt tekevät The Weirdingistä erittäin vahvan kokonaisuuden. Parhaaksi kappaleeksi nousee albumin 15-minuuttinen nimikkobiisi ja mahtavin yksittäinen kohta on ehdottomasti levyn päättävän Beyond To Slight the Mazen lopun pitkä psykedeliahurmos.

http://www.myspace.com/astrasound



23.9. kello 23.59 Dark Buddha Risingin hulppean informatiiviset nettisivut uudistuivat ja sen syövereistä löytyi linkki uuteen 23:29 minuuttia kestävään kappaleeseen. Mustaa gatefoldia on toivottavasti tarjolla jo pian, sillä Entheomorphosis-levyltä lohkaistu Transcent nostaa odotuksia entistä korkeammalle.

Albumista tulee varmasti jonkinlaista levyarviota, kunhan sen hyppysiini saan. Transcent-kappaleesta tyydyn tässä vaiheessa toteamaan, että siinä on kaikki ne elementit läsnä, jotka Dark Buddha Risingistä tekevät tällä hetkellä Suomen mielenkiintoisimman bändin. Yli 20-minuuttinen teos kertoo tarinaa musiikillisin avuin, luottaen raskauteen, psykedeliaan sekä arvaamattomuuten. Pyhitä parikymmentä minuuttia päivästäsi Transcentin kuunteluun, se kolahtaa jos on kolahtaakseen, siihen ei meikäläisen tai kenenkään muun kehuja saati hypetystä tarvita.

http://varjotila.org/dbr/

Tiedän mitä teet 16. ja 17. lokakuuta!

Ocean Chiefin kolmas pitkäsoitto, joka luonnollisesti kantaa nimeä Den Förste, on pyörinyt levarissa erittäin säännöllisesti jo useamman viikon ajan. Lukuisista kuuntelukerroista huolimatta, en ole saanut sanotuksi tästä 400 kappaleen vinyylipainoksena ilmestyneestä albumista muuta kuin: tämä on hyvä!

Levy sisältää 40 minuuttia erittäin raskailla soundeilla varustettua laahausta. A-puolella on kaksi biisiä ja albumin päättää b-puolen täyttävä 16-minuuttinen Sång. Raskaasti ruhjotut riffit kasvavat jokaisessa kolmessa kappaleessa psykedeelisiin korkeuksiin ja jokaisen biisin loppuessa toivoo, että junnaus olisi vain jatkunut ja jatkunut.



Eipä Den Förstestä juuri muuta kykene sanomaan vieläkään. Käykää poistamassa levy distroista, mistä sitä vielä löytyy, älkääkä missatko Ocean Chiefiä Amplifier Worship -festareilla!

http://www.myspace.com/oceanchief

Amplifier Worship IV on tosiaan jo neljän viikon päästä. Luvassa on jälleen kaksi päivää ankaraa pörinää TVO:n pimeissä syövereissä, jonka jälkeen korvat ja maksa varmasti muistuttelevat olemassaolostaan. Bändikattaus on jälleen äärimmäisen hyvä kattaus hidastelua ja murjontaa. Perjantain orkestereista odottelen eniten Semtexin näkemistä ensimmäistä kertaa. Heidän Bongzillan sielunmaisemissa rullaava sludge toimii mainiosti ainakin levyltä.



Lauantaina tietenkin Ocean Chief on homman nimi, mutta ainakin meikäläisen kovasti hypettämä, harvoin keikkaileva Dark Buddha Rising kiinnostaa myös hemmetisti. Kaikki festarivieraat ovat myös tervetulleita lauantaina Cosmic Comic Cafessa pidettävään Amplifier Worship Drink Up -päiväklubitapahtumaan valmistautumaan toisen illan rientoja varten. Kello 15:00 alkavasta levymusiikista vastaavat meikäläisen lisäksi Vekenator ja Jesusmikäkuosi. Sludgen lisäksi kuullaan varmasti stoneria, doom-hittejä ja ehkäpä hieman kevyempää psykedeliaakin.

http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

Seiskoja, uutisia, huhuja

Fanien taloutta rasittava japanilaistrio Boris julkaisee uudet seiskatuumat syys-, loka- ja marraskuussa. Southern Lordilta kaikki kerrallaan tilaaville on luvassa marraskuun sinkun mukana ylimääräinen yksipuolinen seiska. Arvaatte varmaan missä päin nettiä meikäläinen aamulla klikkaili.

http://www.southernlord.com/

Maailman tämänhetkinen ekonominen tilanne näyttää kyntensä myös underground-musiikin saralla. Roadburnin Walter raportoi, että heillä on hieman vaikeuksia saada bändejä varmistettua ensi vuoden festareille. Orkesterit joutuvat miettimään, onko heillä mahdollisuuksia lähteä one-off-keikalle tai kiertueelle. Walter ja Jürgen lupailevat kuitenkin, että vuoden 2010 kattaus tulee olemaan vähintään yhtä hyvä aikaisempinakin vuosina ja mielenkiintoisia bändijulkistuksia seuraa pian.

Roadburnin MySpace-blogi



Clutch ja Kylesa tulevat marraskuussa Suomeen! Pari vuotta sitten, myös Nosturissa nähty, Clutchin keikka on edelleen erittäin korkealla ”parhaat klubikeikat” -listallani, joten tänään myyntiin tulevat liput menevät välittömästi hankintaan. Suosittelen myös varauksetta bändin Full Fathom Five -dvd:tä. Live-energia ja paatos ei paljoa paremmin voi välittyä olohuoneeseen.

http://meteli.net/uutiset/4095

Viime vuoden parhaan kotimaisen debyyttilevyn julkaissut, psykedeelistä doomia soittava, Dark Buddha Rising on korviini kantautuneiden huhujen mukaan valmistautumassa seuraavan tuplavinyylin julkaisuun. Jatkan paidalleni kuolaamista maistiaisia odotellessa.

http://www.varjotila.org/dbr/