7:55 elämästäsi

...voisit käyttää huonomminkin, kuin katsomalla nämä videot. Hexvesselin biisi on yksi koko vuoden suosikkikappaleitani, K-X-P:n kipaleesta en vielä osaa sanoa muuta, kuin että uusi 12" menee hankintaan. Molemmat musavideot ovat upeita!

”Not your kind of music”

Jos tykkäät 90-luvun noise rockista, rujosta in-your-face ulosannista, kitaran kierrosta ja muutenkin vittumaisesta musasta, niin tutustupa Throatiin. Good Times kasetti oli hyvä pelinavaus ja Adult Situations seiskatuuma jätti kuolaamaan uusien biisien perään. Tuore Licked Inch Fur EP on mainio annos turkulaisen vitutuksen purkautumista.


Stampeden riffi jyrää heti jalkoihinsa, Wake Down tiputtaa vauhtia ja on ainoa biisi, josta hieman liejublues-viboja irtoaa. Toisella puolella Piggie ja Poolpisser tarjoilevat lisää kitaroiden pahoinpitelyä. Good Timesin heikoin lenkki, Mattilan ärjymät laulut, ovat koko EP:n keston ajan tikissä. Poolpisserin lopun kitaran kiertoa voisi kuunnella vielä pidempään!

Lepakkomiehen pääsiäisen loppuunmyyty, aggressiivinen ja energinen keikka ja Licked Inch Fur 12” nostavat Throatin omaperäisten Suomi-bändien kärkikastiin.

Mustan vuoren purkaus

Ruotsin Hultsfred Festivalin mennessä nurin viikkoa ennen festaria, Fullsteam oli silmät auki ja kädet pois taskuista ja saivat kiikutettua Black Mountainin Tavastialle. Viikon varoitusajalla järkätylle arkikeikalle väkeä oli kiitettävästi.

In The Futurelta raskaalla kädellä rokatut Evil Ways, Angels ja Wucan toimivat mainiosti nostamaan fiilikset kattoon heti keikan alkupuolella ja uudet biisit lisäsivät odotuksia tulevaa albumia kohtaan. Välillä olisin kaivannut pidempiä psykefiilistelymaalailuita, mutta Black Mountainin stoner rock -otteella tiukasti tuutatuissa kipaleissa ei valittamiselle sijaa jäänyt.

Pitemmittä puheitta: kova keikka. Katsokaa alta uuden sinkkubiisi Old Fangsin tyylikäs video.

Karl Simonin viikset olutvaahdossa

Viime Roadburnin lukuisista päällekkäisyyksistä mieleen parhaiten jäi The Devil’s Bloodin katsominen ja White Hillsin missaaminen. The Devil’s Blood toki oli aivan mielettömän kova, mutta kun nyt on kuunnellut White Hillsin kyseisen keikan audiostreamin useaan otteeseen, harmittaa tämän jenkkibändin passaaminen.



White Hillsiin olin tutustunut Roadburniin mennessä vain kavereiden hehkutusten ja MySpace-biisien perusteella. Tein vihdoin ensimmäisen White Hills -hankintani, A Little Bliss Forever -vinyylin, joka oli ensi kuulemalta melkoinen shokki tiukasti soitetun psykerock-livestreamin luukuttamisen jälkeen. Little Bliss Forever sisältää kaksi pitkää biisiä, joissa bassoriffi kuljettaa kuulijaa eteenpäin, rumpujen kolistellessa mitä sattuu ja kitaristin haahuillessa surisevien efektien kanssa.

Parin pyörityskerran jälkeen tämä hämyilevä psykemaalailu iski kuitenkin tajuntaan, vaikka olin jo melkein luovuttanut sen suhteen. Tänään ilmestyvän White Hillsin 12”:n nimikkoraita Dead on MySpacessa kuunneltavissa ja on ns. perinteisempää materiaalia näiltä sälleiltä.

http://www.myspace.com/whitehills

Olin jo kieli pitkänä tilaamassa The Gates of Slumberin tuoretta Hymns of Blood and Thunderia Rise Abovelta, mutta lafkan postimaksusysteemi on jotain niin järjetöntä, että päätin odotella, jos joku suomalainen lafka tätä vinyyliä hyllyynsä ottaa. Tuplavinyylin normiversion hinta, 16 puntaa, on ihan passeli ja kahden die hard version 25/29 puntaa maksavat ne ketkä sellaisen tahtovat.

Hämmentävä epäkohta ilmeni kun klikkailin ostoskoriin eri versioita ja mietiskelin, mitä tilaisin. Yhdestä normiversiosta saa pulittaa Suomeen posteja reilut 10 puntaa, kun taas die hardin posti kantaa hieman yli kahdeksalla punnalla. Tästä ei tule mitään muuta mieleen, kuin Rise Aboven tahto ”kaventaa” hintaeroa noiden eri painosten välillä.

Vaikka Hymns of Blood and Thunder jäi toistaiseksi ostamatta, TGOS lukeutuu tämänhetkisiin suosikkibändeihini ja ilokseni bongasin juuri bändin uuden videon. Edellisen albumin Ice Worm -kappaleesta kuvattu video sisältää kaljanjuontia ja yleistä häröilyä Keep It True -festareilla.



http://www.myspace.com/thegatesofslumber