Kaveripiirissäni
Astraa hehkuteltiin jo hyvän aikaa, ennen kuin treidasin itselleni die hard -vinyylipainoksen heidän debyyttialbumistaan. Rise Aboven julkaisema gatefold sisältää itse albumin lisäksi julisteen sekä demo-seiskatuuman.
The Weirdingin vaaleat vinyylit ovat pyörineet soittimessani reilusti, joten muutaman sanasen voisi tästäkin julkaisusta mainita.
70-luvun proge ei ole itselle niitä tutuimpia genrejä, mutta Astran kaltaisten uusien tuttavusten johdosta asiaa on suorastaan pakko alkaa korjaamaan. Nämä sandiegolaiset ovat taatusti kolunneet
King Crimsonit,
Pink Floydit ja
Yesit puhki, eikä erään lehden mainitsema kuvaus ”filosofisella tuulella oleva
Black Sabbath” ole kaukana kuvaamaan Astran musiikkia.
Kauniita kappaleita, tyylikästä soittoa, lämpimät soundit, paikoin 70-luvun alun
Ozzyn mieleen tuova laulaja ja psykedeelisiksi maalailuiksi venyvät fiilistelyt tekevät The Weirdingistä erittäin vahvan kokonaisuuden. Parhaaksi kappaleeksi nousee albumin 15-minuuttinen nimikkobiisi ja mahtavin yksittäinen kohta on ehdottomasti levyn päättävän
Beyond To Slight the Mazen lopun pitkä psykedeliahurmos.
http://www.myspace.com/astrasound
23.9. kello 23.59
Dark Buddha Risingin hulppean informatiiviset nettisivut uudistuivat ja sen syövereistä löytyi linkki uuteen 23:29 minuuttia kestävään kappaleeseen. Mustaa gatefoldia on toivottavasti tarjolla jo pian, sillä
Entheomorphosis-levyltä lohkaistu
Transcent nostaa odotuksia entistä korkeammalle.
Albumista tulee varmasti jonkinlaista levyarviota, kunhan sen hyppysiini saan. Transcent-kappaleesta tyydyn tässä vaiheessa toteamaan, että siinä on kaikki ne elementit läsnä, jotka Dark Buddha Risingistä tekevät tällä hetkellä Suomen mielenkiintoisimman bändin. Yli 20-minuuttinen teos kertoo tarinaa musiikillisin avuin, luottaen raskauteen, psykedeliaan sekä arvaamattomuuten. Pyhitä parikymmentä minuuttia päivästäsi Transcentin kuunteluun, se kolahtaa jos on kolahtaakseen, siihen ei meikäläisen tai kenenkään muun kehuja saati hypetystä tarvita.
http://varjotila.org/dbr/
