Eilisessä blogissa käsiteltiin viime viikkojen keikkoja,
tässä postauksessa muutamat kuunteluvinkit. Osa mainituista tuoreista levyistä
on pieniä painoksia, joten kannattaa toimia pikaisesti, jos mielit saada
vinyyliä levylautaselle.
Sons of Otis julkaisi uuden Seismic-nimisen albumin juuri. Sitä ei vielä
hallussa ole, mutta Spotifystä löytyy sekin. Hitusen verran kovempi juttu on
kuitenkin se, että kanadalaisbändin kaksi parasta albumia julkaistiin samaan
hengenvetoon vinyylillä ensi kertaa. Spacejumbofudge (1996) sekä Temple Ball
(1999) edustavat Sons of Otista parhaimmillaan, helvetin raskaita riffejä
pudotellaan niin että maa tärisee ja avaruusefektit ujeltavat omaperäisen
lisänsä bändin stoner/doomiin.
Kolme uutta seiskaa pitää nostaa framille. Mesmerin bathorykantinen seiska on julkaistu Svartin toimesta ja biisit ovat reipaspoljentoista hypnorockia shoegaze-viballa höystettynä. Moon Duo / Psychic Ills splitti on vuoden parhaita seiskoja, loistavan psykedeeliset rock-kipaleet molemmilla puolilla! Dusty Skull on Earthless, Annihilation Time ja Witch -miekkosten uusi bändi, kun edellä mainitut orkesterit on lueteltu, lienee turha enää muuta suositusta tälle seiskalle keksiä!
Pelkäsin jo hieman, että Om on tullut kehityksensä päähän ja jää junnaamaan paikallaan. Advaitic Songs osoittaa pelkoni turhiksi ja levy kiikkuukin vuoden parhaiden julkaisuiden joukossa. Robert Lowe on saanut isompaa vastuuta levyllä ja se kuuluu piristävällä lailla soinnissa. Hypnoottinen drone rock paiskaa kättä psykedeelisen rockin, arabialaisen musiikin ja doomin kanssa saumattomasti, jättäen jälkeensä parhaan julkaisun koko Omin uralta.
Kolme uutta seiskaa pitää nostaa framille. Mesmerin bathorykantinen seiska on julkaistu Svartin toimesta ja biisit ovat reipaspoljentoista hypnorockia shoegaze-viballa höystettynä. Moon Duo / Psychic Ills splitti on vuoden parhaita seiskoja, loistavan psykedeeliset rock-kipaleet molemmilla puolilla! Dusty Skull on Earthless, Annihilation Time ja Witch -miekkosten uusi bändi, kun edellä mainitut orkesterit on lueteltu, lienee turha enää muuta suositusta tälle seiskalle keksiä!
Pelkäsin jo hieman, että Om on tullut kehityksensä päähän ja jää junnaamaan paikallaan. Advaitic Songs osoittaa pelkoni turhiksi ja levy kiikkuukin vuoden parhaiden julkaisuiden joukossa. Robert Lowe on saanut isompaa vastuuta levyllä ja se kuuluu piristävällä lailla soinnissa. Hypnoottinen drone rock paiskaa kättä psykedeelisen rockin, arabialaisen musiikin ja doomin kanssa saumattomasti, jättäen jälkeensä parhaan julkaisun koko Omin uralta.
