tiistai 15. joulukuuta 2009

Stonerlegenda ja raskas tuplavinyyli


Kun en enää enempää festivaalilta toivo, pudotetaan Roadburnista pommi nimeltä John Garcia, joka sattumoisin tulee esittämään keikan verran Kyussia. Hetken aikaa elättelin toivoa, että Brant olisi kannuissa, mutta mitä ilmeisimmin soittajat ovat jotain hollantilaisia rivimuusikoita. Vaikka kyseessä ei ole missään nimessä Kyuss, odottelen malttamattomasti tätä keikkaa. Huh huh!

http://www.roadburn.com/

Tällä hetkellä levysoittimessa pyörii albumi, josta on jo pitemmän aikaa pitänyt muutama sana kirjoittaa, The Gates of Slumberin syyskuussa ilmestynyt Hymns of Blood and Thunder. Rise Aboven ökyhintaisia vinyyleitä rantautui viime kuussa Suomeenkin, joten sellaisen tohti hankkia hyllyyn. Normiversiokin on kolmessa eri värissä, joista jokainen on rajattu kolmeensataan kappaleeseen. Ymmärrän kyllä die hard –versioiden kauppaamisen vannoutuneille faneille, mutta perusdiggareille voisi olla perusmustaa perusversiota, jonka hinta pysyisi alle parin kympin!



TGOS on parantanut tasoaan huimasti albumi albumilta, mutta ainakin omissa kirjoissa uutukainen ei enää yllä edeltäjänsä, Conquerorin, tasolle. Conquerorin ainoa heikko lenkki olivat jokseenkin heppoiset soundit, Hymns of Blood and Thunderilla on jälleen jämäkät heavysoundit ja Karl Simon laulaa paremmin kuin koskaan, mutta kappalemateriaali ei aivan yllä edellä mainitun albumin tasolle. Eipä tälläkään albumilla ole varsinaisesti huonoja biisejä, vain Beneath the Eyes of Marsin synaosuudet ärsyttävät ja mukaan on mahtunut pari mitäänsanomattomampaa kipaletta.

Räyheästi jolkotteleva Death Dealer on albumin paras suoraviivainen TGOS-ralli, mutta rotevat herrasmiehet ovat edelleen parhaimmillaan eeppisiin mittoihin kasvavissa, nyrkit pystyssä puitavissa kymmenminuuttisissa, jotka tällä albumilla ovat The Doom of Aceldama sekä Descent into Madness. Molemmat kappaleet nousevat TGOS-biisien kärkikastiin. Jälkimmäisessä synaosuudet ovat huomattavasti tyylikkäämmät kuin Beneath the Eyes of Marsissa ja Iron Bob Foutsin rumpufillit ovat upeaa tribuuttia Bill Wardille.

Ei mitään turhaa kikkailua eikä hienostelua, tämä rehellistä doomia ja heavy metalia. Jos jotain muuta etsit, jatka etsimistä.

http://www.myspace.com/thegatesofslumber

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti