Promo- ja demopikakatsaus

Alla muutamalla lauseella ruodittuna näppeihini päätyneitä omakustanteita, demoja ja promoja. Ei syväanalyysejä, vaan tutustumisen arvoisia bändejä kuuntelulinkkien kera.


Masteroid / Slugstain (split)
Livenäkin taisin kehua Masteroidia joskus blogissani. Bändi pyöräyttää splitin käyntiin mallikkaasti stonerilla ja laulajasta lähtee mukavat John Garcia –vibat! Jälkimmäinen biisi jää hieman tylsästi junnaaman paikalleen, mutta ensimmäisenä oleva Corpses of My Mind on splitin paras. Slugstain on enemmän doomin päin kallellaan, riffit on hyvän kuuloisia, mutta laulajan todella monotoninen ulosanti onnistuu puuduttamaan korvat.
http://masteroid.net/
http://www.myspace.com/slugstain


Spirits of the Dead – The Great God Pan
Norjalaisen stoner-psych-folk-bändin kakkoslevyn alkupuolisko jää vähän mitäänsanomattomaksi ja stoneria saa levyltä hakemalla hakea. Alun himmailun ylipääseminen palkitsee, sillä levyn viimeinen biisi, Goldberry, on aivan huikea ja eeppinen psych-folk-maalailu.
http://www.thespiritsofthedead.com/

Boar – Demo 2010
Tätä on tullut luukuteltua kiitettävästi, muttei näköjään blogista vielä mainintaa löydy. Vahvoja Bongzilla-vaikutteita on kuultavissa, mutta myös puhtaat laulut toimivat ja psykeflirttiäkin on kuultavissa sludgen seasta. Jos yhden biisin jaksat tsekata, kuuntele Old Nick. Toistaiseksi ainoa todistamani Boar-keikka on Lahden Pitkäpubista, joka ei keikkapaikkana häävi ole.
http://boar.bandcamp.com/

Ääriö – Demo 2011
Kahdesta instrumentaalista yli kymmenminuuttisesta kappaleesta muodostuva demo maalailee ensin post-jotain maisemia, toisessa kappaleessa laahataan sludgemman ilmaisun parissa, välillä droneillenkin. Soundit ovat hieman käppäiset, mutta hidastelumusan ystäville ei liian.
http://www.aeaerioe.net/

Eleven Sun – Absinthe Sky
Eleven Sun soittaa metallisen raskasta stoneria, jossa on kuuluu hieman grungehtavaakin meininkiä. Soundit on mukavan tuhdit, laulussa on munaa ja soitto groovaa pääosin hyvin, mutta metallisimmat osuudet eivät oikein kolise allekirjoittaneelle.
http://www.myspace.com/elevensun

EYELOVEYOU EYEHATEGOD

Siis voi jumalauta mikä keikka. Eyehategod YK-klubilla. Olinhan minä tämän sludgelegendan kahteen otteeseen jo livenä nähnyt, mutta helteen sekoittamat suomalaiset tekivät Helsingin keikasta ikimuistoisen.


Soundit yökerhossa sopivat hienosti tämänkaltaiselle musiikillekin, alapäät murjoivat miehekkäästi ja kitarankierrot viilsivät korvia. Bändi oli liekeissä, kun yleisö sekosi jo Blankin feedback-introssa täysin. Täyteen ahdetussa klubissa oli törkeän kuuma, stagedaivaajia lenteli ilmassa jokaisen biisin aikana, joku sai kyynärpäästä, joku sai nyrkistä, jotkut yrittivät repiä katon peilipalloja alas.

Tunti turpaan ja helvettiin sieltä. Ennen keikkaa cooleilta ja itsevarmoilta vaikuttaneet yökerhopoket tuijottivat nyt täydelliseltä keikalta poistuvaa hiessä uitettua, tatuoitua ja karvaista yleisöjoukkoa epäuskoisin katsein: ”Mitä tuolla tapahtui?”

Eyehategod kävi keikalla. Sitä tapahtui.

Alla aakkosjärjestyksessä dj-kioskissa ennen EHG-keikkaa soittamani southern rockit ja Black Flagit. Ja yllä oleva kuva pöllitty Facebookista joltain ilman lupaa, sori.

ps. Sludgesta puheen ollen, tsekatkaapas Woodrue. Eka demo ulkona, asiallista junttausta ja erikoismaininta massasta erottuvista karjumisista. http://woodrue.bandcamp.com/

Jugh playlist 9.7.2011 Eyehategod, YK-klubi

Black Flag - Police Story
Black Flag - Rise Above
Black Flag - Six Pack
Black Flag – T.V. Party
Black Flag - Thirsty and Miserable
Black Flag - What I See
Black Oak Arkansas - Uncle Lijiah
Blackfoot - Highway Song
CCR - I Put a Spell on You
Highwaymen - Highwayman
Lynyrd Skynyrd - Free Bird
Molly Hatchet – Flirtin’ With Disaster
Outlaws - Green Grass & High Tides
Pat Travers – Snortin’ Whiskey
The Allman Brothers Band - Black Hearted Woman
ZZ Top - Beer Drinkers & Hell Raisers

White Hills – H-p1

White Hills saattaa tulla jo joillain blogini lukijoilla korvista. Siinä tapauksessa lienee syytä siirtyä muihin blogeihin, sillä White Hillsin suitsutus jatkuu uudenkin pitkäsoiton myötä. Vaihteeksi sellainen levy, josta jaksaa kohkata, kuin pikkupojan innostuksella. Nostan mainiolta albumikokonaisuudelta kolme biisiä levyllä esiintyvässä järjestyksessä:


1. No Other Way on kymmenminuuttinen psykedeelinen trippi, joka hypnotisoi pauloihinsa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Efektein kuorrutettu, ilmavasti, mutta junnaavasti nostattava huikea kappale.

2. Upon Arrival tykitetään The Headsin False Heavya muistuttavalla riffillä. Riffin samankaltaisuus ei haittaa, sillä onhan kyseessä aivan törkeän kova riffi. Dave W:n laulut lähtevät todella rähjäisesti ja muutenkin kappale rokkaa vahvassa takakenossa.

3. H-p1, albumin 17-minuuttinen nimikkobiisi. Hawkwindmaisesti lähtevä eepos on tyylipuhdasta space rockia, kunnes alkaa Dave W –show. Aivan mieletöntä fiilistelykitarointia, jota voisi kuunnella loputtomasti. Vuoden orgastisin kipale tähän mennessä.

Levy löytyy myös Spotifystä: White Hills – H-p1

Katsotaanpa, jos blogin päivitystahti taas kiihtyisi. Levyhyllyyn nojaa aika paksu nippu vinyyliä, jota tekee mieli hehkutella.

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta jokaiselle, oli se sitten rauhallinen tai riehakas. Täällä juhannus on startannut psykedeelisesti Dragontearsin aivan älyttömän Roadburn-keikan merkeissä. Huikean psykedeelinen keikka on kuunneltavissa alla olevasta linkistä, suosittelen tsekkaamaan vaikka et olisi paikalla ollutkaan.

Dragontears @ Roadburn 2011

Terveiset maailmalta!

Kuukausi ehti vierähtää edellisestä blogipostauksesta. Väliin on mahtunut Barcelonan, Pariisin ja Brysselin reissut. Festareita juhlittu, levykauppoja koluttu, paikallisia rokkibaareja ihmetelty. Suomeen palattuani edessä oli levylaukun pakkaus ja suoraan Tavastialle ihmettelemään Circleä ja Goatsnakea.

Barcelonassa olin toista kertaa Primavera-festareilla, jotka olivat jälleen aivan huikeat. Nyt useamman viikon asiaa puituani voin todeta ääneen: Swansin keikka oli paras koskaan näkemäni. Meteliin kirjoitin kattavamman raportin ja Peten kanssa päästiin poseeraamaan Planet Notionin sivuille.

Primavera-raportti
Suomituristit Planet Notionissa

Pariisissa tuli pyörähdettyä muutamassa levykaupassa sekä kuppilassa. Best Ouest divaria suosittelen, jos parinkymmenen neliön koppi aivan täynnä vinyyliä täysin satunnaisessa järjestyksessä kuulostaa mieleiseltä ajanvietteeltä. Baareista voisi mainita La Mécanique Ondulatoiren, jossa tuoppi oli Pariisin hintoihin edullinen ja dj:t soittivat groovaavaa rockia seiskatuumilta. Point Ephémèren kulttuurikeskuksessa kannattaa ehdottomasti myös piipahtaa!


Brysselin Juke Box –levykaupasta tekee taatusti kuka tahansa löytöjä, valikoima oli sen verran kattava ja harvinaisuuksia pullisteleva. Myyjäkin oli mitä asiallisin tyyppi.

Tavastialla Circle soitti ilmeisesti yhden loistavan uuden biisin heti kärkeen ja saatan kuulostaa rikkinäiseltä levyltä, mutta joudun taas hehkuttamaa, että keikan loppupuolella kuultu Vaellus on yksi parhaita biisejä ikinä. Toista kertaa nähty Goatsnake oli edelleen Goatsnake. Aivan julmetun kovia biisejä. Aivan julmetun tuhdit soundit. Aivan julmetun kova meno lavalla.

Erikoisfacepalmmaininta Tavastian legendaariselle Poklalle, joka tuli rähjäämään Goatsnaken jälkeen, että soitan levyiltä musiikkia liian kovaa. Goatsnaken jälkeen. Liian kovaa. Terve. Ei tainnut olla paras päivä Poklalla. Alla kuitenkin illan mittaan soittamani kappaleet soittojärjestyksessä.

Jugh playlist 15.6.2011 Goatsnake + Circle, Tavastia

Can – Halleluwah
Ancestors – The Ambrose Law
Loop – The Nail Will Burn
Omnia Opera – Space Bastard
White Hills – Oceans of Sound
The Heads – False Heavy
Aqua Nebula Oscillator – Lost in Space
--
Fleshpress – Omega Monolith
Throat – Wake Down
Naissance – A Bientôt!
--
Fu Manchu – Ojo Rojo
Unida – Stray
Monster Magnet – Spine of God
Cuzo – Coche Imaginario
Aphrodite’s Child – You Always Stand In My Way
Wigwam – Must Be The Devil
UFO – Boogie
Vibravoid – Keep on Falling
The Obsessed – Iron & Stone
Trouble – Scuse Me
Church of Misery – Badlands

Ulkomaankatsaus

Roadburnin lisäksi ”alan menoa” kannattaa käydä muuallakin ihmettelemässä, koska a) matkailu avartaa, b) Suomen festarit ovat lähestulkoon poikkeuksetta perseestä. Jos et vielä allekirjoita kohtaa b), veikkaan ettet ole käynyt ulkomailla festareilla.


Itse olen lähdössä toista kertaa Barcelonan Primavera-festareille. Tämä indiemusan Mekka bailataan jo ensi viikolla, joten vinkkinä tämä on hieman myöhäinen. Jos kisakunto kestää kolme päivää aamukuuteen bailaamista ja hermo kestää hassut aurinkolasit ja ruutupaidat (mieluummin nämä, kuin corpse-maskit ja erikoishousut), suosittelen vilpittömästi lähtemistä. Tänä vuonna line upissa mm. Battles, Damo Suzuki, Einstürzende Neubauten, Explosions in the Sky, John Cale, Mogwai, Moon Duo, Shellac, Suicide, Swans, The Black Angels ja älytön määrä muitakin!
http://www.primaverasound.com/

Jos USAn itärannikko kiinnostaa, reissu kannattaa ajoittaa kesäkuun loppupuoliskolle. Terminal 5:ssä 22. kesäkuuta esiintyy kolme trioa, jotka ei blogini lukijoille esittelyjä kaipaa. Sleep. Winter. White Hills. Liput maksavat hurjat 25 dollaria.
http://www.terminal5nyc.com/

Portisheadin kuratoima ATP alkaa näyttää omaan makuun aika huikealta. Heinäkuussa Tuska-viikonloppuna Lontoossa juhlittavilla festareilla soittaa tietysti Portishead sekä mm. Company Flow, Beak>, GY!BE ja Swans.
http://www.atpfestival.com/


Elokuussa Jalometalli-viikonloppuna Belgiassa olisi tarjolla eurostoneria ja –psykerockia. Yellowstockin esiintyjäkaartissa on tällä hetkellä mm. Colour Haze, Hypnos 69, Gentlemans Pistols, Zone Six ja Electric Moon.
http://www.yellowstock.be/

Lokakuun 21. – 23. päivä Sabbath Cityssä juhlitaan Supersonic Festivalin muodossa. Bändirosterissa tarjolla mm. Zu93 (Zu ja David Tibet), Electric Wizard, Monarch, White Hills ja Zombi.
http://www.supersonicfestival.com/

Siinä parit matkavinkit, ei muuta kuin lentoja buukkailemaan! Lisäsin eilen Facebookin “Like”-nappulan postauksien alle. Siitä vaan klikkailemaan, jos siltä tuntuu.

”Not your kind of music”

Jos tykkäät 90-luvun noise rockista, rujosta in-your-face ulosannista, kitaran kierrosta ja muutenkin vittumaisesta musasta, niin tutustupa Throatiin. Good Times kasetti oli hyvä pelinavaus ja Adult Situations seiskatuuma jätti kuolaamaan uusien biisien perään. Tuore Licked Inch Fur EP on mainio annos turkulaisen vitutuksen purkautumista.


Stampeden riffi jyrää heti jalkoihinsa, Wake Down tiputtaa vauhtia ja on ainoa biisi, josta hieman liejublues-viboja irtoaa. Toisella puolella Piggie ja Poolpisser tarjoilevat lisää kitaroiden pahoinpitelyä. Good Timesin heikoin lenkki, Mattilan ärjymät laulut, ovat koko EP:n keston ajan tikissä. Poolpisserin lopun kitaran kiertoa voisi kuunnella vielä pidempään!

Lepakkomiehen pääsiäisen loppuunmyyty, aggressiivinen ja energinen keikka ja Licked Inch Fur 12” nostavat Throatin omaperäisten Suomi-bändien kärkikastiin.