Katsoin äsken pari suosikkivetoa vuoden 1970 Pariisin keikalta. Päätin, että en mene keikalle, mikäli vanhat herrat Suomeen tulevat. Black Sabbath jääköön pyhäksi lehmäksi.
tiistai 16. elokuuta 2011
Black Sabbath re-union
Eilen jo kantautui korviini uutisia Black Sabbathin alkuperäiskokoonpanon re-unionista. Tänään aihe on ollut tapetilla monessa osoitteessa.
Katsoin äsken pari suosikkivetoa vuoden 1970 Pariisin keikalta. Päätin, että en mene keikalle, mikäli vanhat herrat Suomeen tulevat. Black Sabbath jääköön pyhäksi lehmäksi.
Katsoin äsken pari suosikkivetoa vuoden 1970 Pariisin keikalta. Päätin, että en mene keikalle, mikäli vanhat herrat Suomeen tulevat. Black Sabbath jääköön pyhäksi lehmäksi.
perjantai 5. elokuuta 2011
Uncle Acid and the Deadbeats
Tämä bändi käveli vastaan jokunen aika sitten, mutta vasta tänään muistin tutustua Uncle Acid and the Deadbeatsin musiikkiin. Levy lähti tilaukseen välittömästi, sillä eipä ole hetkeen kolahtanut uusi tuttavuus kertaheitolla näin kovasti! Sen kummemmin hehkuttelematta kehotan erittäin vahvasti kuuntelemaan ja katselemaan alla olevan videon.
Lisää psykedeelistä happogaragea löytyy linkeistä:
http://www.facebook.com/uncleacid
http://www.myspace.com/uncleacid
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Tuoreet ØSC-lätyt
Øresund Space Collectivelta ilmestyi kaksi vinyyliä lähes samanaikaisesti ja ilmeisesti kolmaskin on tulossa piakkoin. ØSC on siis space rockia improvisoiden soittava kollektiivi, jonka miehistö vaihtelee keikka- ja levykohtaisesti. Bändin olen nähnyt kolme kertaa livenä, eikä amerikkalais-tanskalais-ruotsalais-poppoo ole koskaan kylmäksi jättänyt.
Live at Roadburn 2010 tuplavinyyli sisältää nimensä mukaisesti ØSCin keikan festareilta. Nauhoitusongelman takia ensimmäinen jami pätkii hieman ja gatefold-kannessa on graafikolle käynyt ilmeisesti kämmäys väriprofiilien kanssa tai muuta vastaavaa. Itse keikan missasin ’burnissa liian aikaisen aloitusajankohdan takia, mutta moni paikalla ollut sitä hehkutti.
Livelevy jää totaalisesti tämän toisen julkaisun, Entering into the Space Country, jalkoihin. Albumilla on kitaran varressa vanhojen tanskalaisten progebändien, Hurdy Gurdyn ja Secret Oysterin, Claus Bohling. Vinyyli sisältää kolme aivan mainiota psych-jamia ja albumi on parasta julkaistua ØSCia tähän päivään mennessä. Vahvat suosittelut! Bändin Bandcamp-sivulla pääsee ilmeisesti kuuntelemaan koko levyn läpi:
http://oresundspacecollective.bandcamp.com/
Live at Roadburn 2010 tuplavinyyli sisältää nimensä mukaisesti ØSCin keikan festareilta. Nauhoitusongelman takia ensimmäinen jami pätkii hieman ja gatefold-kannessa on graafikolle käynyt ilmeisesti kämmäys väriprofiilien kanssa tai muuta vastaavaa. Itse keikan missasin ’burnissa liian aikaisen aloitusajankohdan takia, mutta moni paikalla ollut sitä hehkutti.
Livelevy jää totaalisesti tämän toisen julkaisun, Entering into the Space Country, jalkoihin. Albumilla on kitaran varressa vanhojen tanskalaisten progebändien, Hurdy Gurdyn ja Secret Oysterin, Claus Bohling. Vinyyli sisältää kolme aivan mainiota psych-jamia ja albumi on parasta julkaistua ØSCia tähän päivään mennessä. Vahvat suosittelut! Bändin Bandcamp-sivulla pääsee ilmeisesti kuuntelemaan koko levyn läpi:
http://oresundspacecollective.bandcamp.com/
tiistai 2. elokuuta 2011
Vasara, Tikari, Tuska
Parit festarit takana ja vielä yksi olisi edessä. Hammer Open Airista kirjoittelin Meteliin Hannan kanssa, Suvilahteen muuttaneesta Tuskasta Hannan ja Shriken kanssa. Jalometalliin pitäisi vielä lähteä ensi viikolla katsastamaan Cathedralin viimeinen Suomen keikka.
Hammer Open Air: http://meteli.net/uutiset/4832
Tuska - http://meteli.net/uutiset/4839
Eilen olin Kutosella todistamassa, kun Death With A Dagger luuttusi lattiat illan pääesiintyjillä. Hardcore/metalli/crossover-kohkaus pisti sukat pyörimään jaloissa intensiteetillään. Tombsin keikan alkupuolisko oli tylsä, mutta loppupuolella oli hetkensä. The Secretin nopeat osuudet kolisivat hyvin, hidastelut olisi voinut jättää paremmin osaaville. Alla aakkosjärjestyksessä biisit, jotka soitin dj-kioskista.
Jugh playlist 1.8.2011 The Secret + Tombs + Death With A Dagger, Kuudes Linja
Acid Witch – Witchtanic Hallucinations
Autopsy – Dead
Blood Farmers – Orgy of Rats
Bongzilla – Melovespot
Cathedral – Ebony Tears
Cavity – Scalpel
Darkthrone – The Hordes of Nebulah
Eternal – Magickal Childe
Gospel of the Horns – Sinners
Grief – Ostrich
Hebosagil – Tämä mies
Hellhammer – Satanic Rites
Ramesses – Baptism of the Walking Dead
Swans – No Words / No Thoughts
Thee Plague of Gentlemen – The Ocean Has No Sides
Unearthly Trance – God is a Beast
Warhorse – Doom’s Bride
Wolves in the Throne Room – Vastness and Sorrow
Von – Von
Hammer Open Air: http://meteli.net/uutiset/4832
Tuska - http://meteli.net/uutiset/4839
Eilen olin Kutosella todistamassa, kun Death With A Dagger luuttusi lattiat illan pääesiintyjillä. Hardcore/metalli/crossover-kohkaus pisti sukat pyörimään jaloissa intensiteetillään. Tombsin keikan alkupuolisko oli tylsä, mutta loppupuolella oli hetkensä. The Secretin nopeat osuudet kolisivat hyvin, hidastelut olisi voinut jättää paremmin osaaville. Alla aakkosjärjestyksessä biisit, jotka soitin dj-kioskista.
Jugh playlist 1.8.2011 The Secret + Tombs + Death With A Dagger, Kuudes Linja
Acid Witch – Witchtanic Hallucinations
Autopsy – Dead
Blood Farmers – Orgy of Rats
Bongzilla – Melovespot
Cathedral – Ebony Tears
Cavity – Scalpel
Darkthrone – The Hordes of Nebulah
Eternal – Magickal Childe
Gospel of the Horns – Sinners
Grief – Ostrich
Hebosagil – Tämä mies
Hellhammer – Satanic Rites
Ramesses – Baptism of the Walking Dead
Swans – No Words / No Thoughts
Thee Plague of Gentlemen – The Ocean Has No Sides
Unearthly Trance – God is a Beast
Warhorse – Doom’s Bride
Wolves in the Throne Room – Vastness and Sorrow
Von – Von
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Promo- ja demopikakatsaus
Alla muutamalla lauseella ruodittuna näppeihini päätyneitä omakustanteita, demoja ja promoja. Ei syväanalyysejä, vaan tutustumisen arvoisia bändejä kuuntelulinkkien kera.
Masteroid / Slugstain (split)
Livenäkin taisin kehua Masteroidia joskus blogissani. Bändi pyöräyttää splitin käyntiin mallikkaasti stonerilla ja laulajasta lähtee mukavat John Garcia –vibat! Jälkimmäinen biisi jää hieman tylsästi junnaaman paikalleen, mutta ensimmäisenä oleva Corpses of My Mind on splitin paras. Slugstain on enemmän doomin päin kallellaan, riffit on hyvän kuuloisia, mutta laulajan todella monotoninen ulosanti onnistuu puuduttamaan korvat.
http://masteroid.net/
http://www.myspace.com/slugstain
Spirits of the Dead – The Great God Pan
Norjalaisen stoner-psych-folk-bändin kakkoslevyn alkupuolisko jää vähän mitäänsanomattomaksi ja stoneria saa levyltä hakemalla hakea. Alun himmailun ylipääseminen palkitsee, sillä levyn viimeinen biisi, Goldberry, on aivan huikea ja eeppinen psych-folk-maalailu.
http://www.thespiritsofthedead.com/
Boar – Demo 2010
Tätä on tullut luukuteltua kiitettävästi, muttei näköjään blogista vielä mainintaa löydy. Vahvoja Bongzilla-vaikutteita on kuultavissa, mutta myös puhtaat laulut toimivat ja psykeflirttiäkin on kuultavissa sludgen seasta. Jos yhden biisin jaksat tsekata, kuuntele Old Nick. Toistaiseksi ainoa todistamani Boar-keikka on Lahden Pitkäpubista, joka ei keikkapaikkana häävi ole.
http://boar.bandcamp.com/
Ääriö – Demo 2011
Kahdesta instrumentaalista yli kymmenminuuttisesta kappaleesta muodostuva demo maalailee ensin post-jotain maisemia, toisessa kappaleessa laahataan sludgemman ilmaisun parissa, välillä droneillenkin. Soundit ovat hieman käppäiset, mutta hidastelumusan ystäville ei liian.
http://www.aeaerioe.net/
Eleven Sun – Absinthe Sky
Eleven Sun soittaa metallisen raskasta stoneria, jossa on kuuluu hieman grungehtavaakin meininkiä. Soundit on mukavan tuhdit, laulussa on munaa ja soitto groovaa pääosin hyvin, mutta metallisimmat osuudet eivät oikein kolise allekirjoittaneelle.
http://www.myspace.com/elevensun
Masteroid / Slugstain (split)
Livenäkin taisin kehua Masteroidia joskus blogissani. Bändi pyöräyttää splitin käyntiin mallikkaasti stonerilla ja laulajasta lähtee mukavat John Garcia –vibat! Jälkimmäinen biisi jää hieman tylsästi junnaaman paikalleen, mutta ensimmäisenä oleva Corpses of My Mind on splitin paras. Slugstain on enemmän doomin päin kallellaan, riffit on hyvän kuuloisia, mutta laulajan todella monotoninen ulosanti onnistuu puuduttamaan korvat.
http://masteroid.net/
http://www.myspace.com/slugstain
Spirits of the Dead – The Great God Pan
Norjalaisen stoner-psych-folk-bändin kakkoslevyn alkupuolisko jää vähän mitäänsanomattomaksi ja stoneria saa levyltä hakemalla hakea. Alun himmailun ylipääseminen palkitsee, sillä levyn viimeinen biisi, Goldberry, on aivan huikea ja eeppinen psych-folk-maalailu.
http://www.thespiritsofthedead.com/
Boar – Demo 2010
Tätä on tullut luukuteltua kiitettävästi, muttei näköjään blogista vielä mainintaa löydy. Vahvoja Bongzilla-vaikutteita on kuultavissa, mutta myös puhtaat laulut toimivat ja psykeflirttiäkin on kuultavissa sludgen seasta. Jos yhden biisin jaksat tsekata, kuuntele Old Nick. Toistaiseksi ainoa todistamani Boar-keikka on Lahden Pitkäpubista, joka ei keikkapaikkana häävi ole.
http://boar.bandcamp.com/
Ääriö – Demo 2011
Kahdesta instrumentaalista yli kymmenminuuttisesta kappaleesta muodostuva demo maalailee ensin post-jotain maisemia, toisessa kappaleessa laahataan sludgemman ilmaisun parissa, välillä droneillenkin. Soundit ovat hieman käppäiset, mutta hidastelumusan ystäville ei liian.
http://www.aeaerioe.net/
Eleven Sun – Absinthe Sky
Eleven Sun soittaa metallisen raskasta stoneria, jossa on kuuluu hieman grungehtavaakin meininkiä. Soundit on mukavan tuhdit, laulussa on munaa ja soitto groovaa pääosin hyvin, mutta metallisimmat osuudet eivät oikein kolise allekirjoittaneelle.
http://www.myspace.com/elevensun
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
EYELOVEYOU EYEHATEGOD
Siis voi jumalauta mikä keikka. Eyehategod YK-klubilla. Olinhan minä tämän sludgelegendan kahteen otteeseen jo livenä nähnyt, mutta helteen sekoittamat suomalaiset tekivät Helsingin keikasta ikimuistoisen.
Soundit yökerhossa sopivat hienosti tämänkaltaiselle musiikillekin, alapäät murjoivat miehekkäästi ja kitarankierrot viilsivät korvia. Bändi oli liekeissä, kun yleisö sekosi jo Blankin feedback-introssa täysin. Täyteen ahdetussa klubissa oli törkeän kuuma, stagedaivaajia lenteli ilmassa jokaisen biisin aikana, joku sai kyynärpäästä, joku sai nyrkistä, jotkut yrittivät repiä katon peilipalloja alas.
Tunti turpaan ja helvettiin sieltä. Ennen keikkaa cooleilta ja itsevarmoilta vaikuttaneet yökerhopoket tuijottivat nyt täydelliseltä keikalta poistuvaa hiessä uitettua, tatuoitua ja karvaista yleisöjoukkoa epäuskoisin katsein: ”Mitä tuolla tapahtui?”
Eyehategod kävi keikalla. Sitä tapahtui.
Alla aakkosjärjestyksessä dj-kioskissa ennen EHG-keikkaa soittamani southern rockit ja Black Flagit. Ja yllä oleva kuva pöllitty Facebookista joltain ilman lupaa, sori.
ps. Sludgesta puheen ollen, tsekatkaapas Woodrue. Eka demo ulkona, asiallista junttausta ja erikoismaininta massasta erottuvista karjumisista. http://woodrue.bandcamp.com/
Jugh playlist 9.7.2011 Eyehategod, YK-klubi
Black Flag - Police Story
Black Flag - Rise Above
Black Flag - Six Pack
Black Flag – T.V. Party
Black Flag - Thirsty and Miserable
Black Flag - What I See
Black Oak Arkansas - Uncle Lijiah
Blackfoot - Highway Song
CCR - I Put a Spell on You
Highwaymen - Highwayman
Lynyrd Skynyrd - Free Bird
Molly Hatchet – Flirtin’ With Disaster
Outlaws - Green Grass & High Tides
Pat Travers – Snortin’ Whiskey
The Allman Brothers Band - Black Hearted Woman
ZZ Top - Beer Drinkers & Hell Raisers
Soundit yökerhossa sopivat hienosti tämänkaltaiselle musiikillekin, alapäät murjoivat miehekkäästi ja kitarankierrot viilsivät korvia. Bändi oli liekeissä, kun yleisö sekosi jo Blankin feedback-introssa täysin. Täyteen ahdetussa klubissa oli törkeän kuuma, stagedaivaajia lenteli ilmassa jokaisen biisin aikana, joku sai kyynärpäästä, joku sai nyrkistä, jotkut yrittivät repiä katon peilipalloja alas.
Tunti turpaan ja helvettiin sieltä. Ennen keikkaa cooleilta ja itsevarmoilta vaikuttaneet yökerhopoket tuijottivat nyt täydelliseltä keikalta poistuvaa hiessä uitettua, tatuoitua ja karvaista yleisöjoukkoa epäuskoisin katsein: ”Mitä tuolla tapahtui?”
Eyehategod kävi keikalla. Sitä tapahtui.
Alla aakkosjärjestyksessä dj-kioskissa ennen EHG-keikkaa soittamani southern rockit ja Black Flagit. Ja yllä oleva kuva pöllitty Facebookista joltain ilman lupaa, sori.
ps. Sludgesta puheen ollen, tsekatkaapas Woodrue. Eka demo ulkona, asiallista junttausta ja erikoismaininta massasta erottuvista karjumisista. http://woodrue.bandcamp.com/
Jugh playlist 9.7.2011 Eyehategod, YK-klubi
Black Flag - Police Story
Black Flag - Rise Above
Black Flag - Six Pack
Black Flag – T.V. Party
Black Flag - Thirsty and Miserable
Black Flag - What I See
Black Oak Arkansas - Uncle Lijiah
Blackfoot - Highway Song
CCR - I Put a Spell on You
Highwaymen - Highwayman
Lynyrd Skynyrd - Free Bird
Molly Hatchet – Flirtin’ With Disaster
Outlaws - Green Grass & High Tides
Pat Travers – Snortin’ Whiskey
The Allman Brothers Band - Black Hearted Woman
ZZ Top - Beer Drinkers & Hell Raisers
tiistai 5. heinäkuuta 2011
White Hills – H-p1
White Hills saattaa tulla jo joillain blogini lukijoilla korvista. Siinä tapauksessa lienee syytä siirtyä muihin blogeihin, sillä White Hillsin suitsutus jatkuu uudenkin pitkäsoiton myötä. Vaihteeksi sellainen levy, josta jaksaa kohkata, kuin pikkupojan innostuksella. Nostan mainiolta albumikokonaisuudelta kolme biisiä levyllä esiintyvässä järjestyksessä:
1. No Other Way on kymmenminuuttinen psykedeelinen trippi, joka hypnotisoi pauloihinsa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Efektein kuorrutettu, ilmavasti, mutta junnaavasti nostattava huikea kappale.
2. Upon Arrival tykitetään The Headsin False Heavya muistuttavalla riffillä. Riffin samankaltaisuus ei haittaa, sillä onhan kyseessä aivan törkeän kova riffi. Dave W:n laulut lähtevät todella rähjäisesti ja muutenkin kappale rokkaa vahvassa takakenossa.
3. H-p1, albumin 17-minuuttinen nimikkobiisi. Hawkwindmaisesti lähtevä eepos on tyylipuhdasta space rockia, kunnes alkaa Dave W –show. Aivan mieletöntä fiilistelykitarointia, jota voisi kuunnella loputtomasti. Vuoden orgastisin kipale tähän mennessä.
Levy löytyy myös Spotifystä: White Hills – H-p1
Katsotaanpa, jos blogin päivitystahti taas kiihtyisi. Levyhyllyyn nojaa aika paksu nippu vinyyliä, jota tekee mieli hehkutella.
1. No Other Way on kymmenminuuttinen psykedeelinen trippi, joka hypnotisoi pauloihinsa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Efektein kuorrutettu, ilmavasti, mutta junnaavasti nostattava huikea kappale.
2. Upon Arrival tykitetään The Headsin False Heavya muistuttavalla riffillä. Riffin samankaltaisuus ei haittaa, sillä onhan kyseessä aivan törkeän kova riffi. Dave W:n laulut lähtevät todella rähjäisesti ja muutenkin kappale rokkaa vahvassa takakenossa.
3. H-p1, albumin 17-minuuttinen nimikkobiisi. Hawkwindmaisesti lähtevä eepos on tyylipuhdasta space rockia, kunnes alkaa Dave W –show. Aivan mieletöntä fiilistelykitarointia, jota voisi kuunnella loputtomasti. Vuoden orgastisin kipale tähän mennessä.
Levy löytyy myös Spotifystä: White Hills – H-p1
Katsotaanpa, jos blogin päivitystahti taas kiihtyisi. Levyhyllyyn nojaa aika paksu nippu vinyyliä, jota tekee mieli hehkutella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)