Top 5 top 5 -listaa

Kuluva vuosi on ollut huikea musiikillisesti: loistavia albumeita konkareilta, upeita debyyttejä tuoreilta artisteilta ja mahtavia arkistojen kaiveluita. Pitkällisten pohdintojen jälkeen olen saanut levyt järjestykseen, huikeita keikkoja on tullut nähtyä niin paljon, että hakkaan niiden kanssa edelleen päätä seinään.

Ensimmäisenä listana viisi vuoden parasta albumia. Om yllätti uusiutumalla rikkaan monipuoliseksi, säilyttäen silti mantramaisen alkulähteensä. Goat kasvoi salakavalasti kärkikahinoihin ja Swansin sijoitus tippui ennakoidusta oman massiivisuutensa johdosta. Grizzly Bearin levyltä löytyvät vuoden upeimmat popsävellykset.

Top 5 albumit: maailma
1. Om - Advaitic Songs
2. Goat - World Music
3. Bong - Mana-Yood-Sushai
4. Grizzly Bear - Shields
5. Swans - The Seer

Mr. Peter Haydenin uraa on tullut seurattua jo lähes kymmenen vuoden ajan ja Born A Trip osoittaa mitä varten bändi on kasvanut ja kypsynyt. Lehtisalon toinen soolo on todella virkistävän kuuloista metelöintiä. Ennen kaikkea tulen muistamaan vuoden 2012 myös siitä, että free jazz alkoi upota, kiitos Peter Brötzmannin keikan ja Mohelin pitkäsoiton.

Top 5 albumit: Suomi
1. Mr. Peter Hayden - Born A Trip
2. Jussi Lehtisalo - Interludes for Prepared Beast
3. Kuusumun Profeetta - Huutoja hiljaisesta huoneesta
4. Mohel - The Second Temple
5. Hexvessel - No Holier Temple

Debyyteissä White Manna lunastaa puhtaan psykerockin palkinnon. Earthless-kitaristin Golden Void kiilasi listoille loppuvuodesta ja Heads-kitaristin Kandodoa on fiilistelty iltaisin.

Top 5 debyytit: maailma
1. Goat - World Music
2. White Manna - White Manna
3. Golden Void - Golden Void
4. Conan - Monnos
5. Kandodo - Kandodo

Paras kotimainen debyyttilevy on ehdottomasti vaihtoehtokonkari Janne Westerlundin Oran. Yli 20 vuotta eri kokoonpanoissa musisoinut konkari on soololevyään varten riisunut ulosantinsa karuksi ja koskettavaksi.

Top 5 debyytit: Suomi
1. Janne Westerlund - Oran
2. Death Hawks - Death & Decay
3. Black Lizard - Black Lizard 10”
4. Seremonia - Seremonia
5. Semtex - Sex, Drugs & Sludgegore

Krautrock-legendojen arkistoista on kaivettu kolme tuntia ennenjulkaisematonta timanttista materiaalia bändin parhailta vuosilta! Can-boksi on heittämällä vuoden upein julkaisu ja cd-boksi oli pakko päivittää viiden vinyylin laatikkoon. Sons of Otisin ensimmäiset julkaisut tulivat ensi kertaa vinyylillä eri levy-yhtiöiden toimesta ja ansaitsevat paikkansa listalla.

Top 5 retro/reissue:
1. Can - The Lost Tapes
2. Witch - We Intend To Cause Havoc
3. Sons of Otis - Paid To Suffer / Spacejumbofudge / Temple Ball
4. Abhorrence - Completely Vulgar
5. Erkki Kurenniemi - Rules

Electric Wizard +2

Electric Wizard soittaa lauantaina Nosturissa ja Tombstoned lämppää. Usvaisesta kristallibongistani näen, että Seremonia toimii illan toisena kotimaisena bändinä!

Yhden käden sormet eivät taida enää riittää laskemaan näkemieni EW-keikkojen määrää, joten ei tässä aivan uskomattomissa fiiliksissä keikkaa ole tullut odotettua. Kunnes vähän spoilailin itseltäni Wizardin settilistaa, jossa on todella mainio ylläri luvassa!

Electric Wizard + Seremonia + Tombstoned
La 24.11. Nosturi
Liput 27 €

Huutoja hiljaisesta huoneesta lauantaina

Ikäviltä päällekkäisyyksiltä ei vältytä Helsingin viikonlopuissa nykyään: Kuusumun Profeetta ja Hexvessel soittavat eri osoitteissa lauantaina. Itsehän missaan molemmat, sillä olen reissussa viikonlopun. Ensiksi mainittu on harvinaisempi näky Helsingissä ja kun lämppärinä on upean soololevyn julkaissut Janne Westerlund, joten itse ainakin kääntyisin Korjaamon suuntaan.

Kirjoitin Kuusumun Profeetan tuoreesta levystä toisaalle:

Parin vuoden välein pitkäsoittoja julkaissut Kuusumun Profeetta antoi odottaa uutukaistaan neljä vuotta. Edeltäjä Lyhtykuja sisälsi synkkää ja myrskyistä musiikkia, Huutoja hiljaisesta huoneesta palaa tutummille uomille. Teatraalista, kaunista, melankolista, lohdullista, runollista, progressiivista musiikkia kuin vain Kuusumun Profeetta sen osaa. Isännätön jättiläinen, Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain sekä Ilonruhtinaita naurunviitoissaan lukeutuvat vuoden hienoimpien kappaleiden joukkoon.

Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain:

Psychedelia Destroys Minds and Reaps Souls

Tänään luvassa reissu Tampereelle todella pitkästä aikaa. Minut kutsuttiin soittamaan levyjä Ravintola 931:ssä järjestettävälle Psychedelia Destroys Minds and Reaps Souls -klubille ja klubin meininkiin tutustuneena otin kutsun ilomielin vastaan!

Toivottavasti tamperelaiset kaverit ja tutut löytävät paikalle. Levyt on pakattu!

Acid Mothers Love Records

Ensi tiistai on toimintaa täynnä! Acid Mothers Temple saapuu pitkästä aikaa Suomeen ja aloittaa Korjaamolta, josta sitten jatkaa Tampereelle ja Jyväskylään. Viimeksi olen Kawabataa ja kumppaneita nähnyt Roadburnissa 2008, joten odottelen vesi kielellä psykedeelistä freak-out sessiota.

Moni on kysellyt, mistä kannattaa bändiin tutustuminen aloittaa. Japanilaisbändi on ollut urallaan yhtä aktiivinen kuin Circle, joten vastausta on vaikea antaa noin 70 levyn joukosta. Jos yksittäistä biisiä pitää suositella, niin kuunnelkaa tästä, kuinka Acid Mothers Temple tuhoaa Hawkwindin Brainstormin. Huikea malliesimerkki raiteilta syöksyvästä junasta!



Mutta paras tapa tutustua bändiin on ilman muuta saapua keikalle:
ti 30.10. Korjaamo, Helsinki
ke 31.10. Klubi, Tampere
to 1.12. Lutakko, Jyväskylä

Tiistain ohjelma alkaa kuitenkin jo kuudelta illalla, kun Kirjasto 10:ssä on LoveRadio Reunion. Tapahtumassa muistellaan 2006 vuoden Love Recordsin 40-vuotisjuhlaradiota ja livemusiikista vastaa Eero Koivistoinen ja Alexi Tuomarila, Ellipsi sekä Freeman. Ehdottomasti alkulämmöt täältä!

Kaksi normista poikkeavaa soittolistaa

Olin viime lauantaina Space Force Onen järkkääjän synttäreillä soittamassa levyjä. Tiskijukkina häärivät myös pari muuta Psychotropic-veijaria Astro ja Shrike. Meikäläinen keskittyi normista poiketen funkkiseiskojen soitteluun ja sehän upposi Space Force -väkeen kuin häkä.

Eilen noiselegenda Merzbow kävi tuuttaamassa 50 minuuttia itse rakennetulla banjolla ja nipulla efektejä. Melkoista kyytiä oli ja meikäläinenkin turvautui korvatulppiin. Death Trip lämppäsi ja oli lauteilla ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun alun. Läjä oli sukkahousut päässä ja täydessä elementissään. Samaa ei voi sanoa muista muusikoista, parhaimmillaan oli parasta, mutta välillä valitettavan tönkköä meininkiä. Toivottavasti vetristyvät! Meikäläinen ehti soittaa vain muutaman kappaleen ja myöskin hieman normaalista kamasta poikkeavaa, ottaen huomioon illan luonteen.

Alla soittolistat molemmista illoista. Space Force Onesta aakkosjärjestyksessä ja eiliseltä soittojärjestyksessä.

DJ Jugh playlist @ 13.10.2012 Club Space Force One: Avasaxa + This is Sirius
Average White Band - Work To Do
Baby Charles - Back of My Hand
Betty Davis - If I’m In Luck I Might Get Picked Up
Dusty Skull - Tossed & Lost
Dyke and the Blazers - We Got More Soul
Ernie Hawks - Soulful Trip Part 1
Lyn Collins - Ain’t No Sunshine
Moon Duo - Zoned
New Birth - The Mighty Army
Psychic Ills - Take Me With You
Purple Image - Why
The Brothers - Brothers Groove
The Equals - Black Skin Blue Eyed Boys
The Fabulous Capris - Stagger Walk
The Highlighters Band - The Funky 16 Corners Pt. I
Weston Prim and Backlash - Spider Web
Willie Hutch - Brothers Gonna Work It Out

DJ Jugh playlist @ 18.10.2012 Merzbow + Death Trip, Kuudes Linja
Ghost - Change The World
Jussi Lehtisalo - Caterpillars
Null - Heavy Water I
Pekka Airaksinen - Fos 2
Erkki Kurenniemi - Saharan uni I
The Silver - Do You Wanna Dance
Mohel - Religious Drone
Acid Mothers Temple & The Melting Paraiso U.F.O. - In E
The Sperm - Heinäsirkat I

1 uusi levy, 2 vanhaa ja 3 pientä

Eilisessä blogissa käsiteltiin viime viikkojen keikkoja, tässä postauksessa muutamat kuunteluvinkit. Osa mainituista tuoreista levyistä on pieniä painoksia, joten kannattaa toimia pikaisesti, jos mielit saada vinyyliä levylautaselle.

Sons of Otis julkaisi uuden Seismic-nimisen albumin juuri. Sitä ei vielä hallussa ole, mutta Spotifystä löytyy sekin. Hitusen verran kovempi juttu on kuitenkin se, että kanadalaisbändin kaksi parasta albumia julkaistiin samaan hengenvetoon vinyylillä ensi kertaa. Spacejumbofudge (1996) sekä Temple Ball (1999) edustavat Sons of Otista parhaimmillaan, helvetin raskaita riffejä pudotellaan niin että maa tärisee ja avaruusefektit ujeltavat omaperäisen lisänsä bändin stoner/doomiin.

Kolme uutta seiskaa pitää nostaa framille. Mesmerin bathorykantinen seiska on julkaistu Svartin toimesta ja biisit ovat reipaspoljentoista hypnorockia shoegaze-viballa höystettynä. Moon Duo / Psychic Ills splitti on vuoden parhaita seiskoja, loistavan psykedeeliset rock-kipaleet molemmilla puolilla! Dusty Skull on Earthless, Annihilation Time ja Witch -miekkosten uusi bändi, kun edellä mainitut orkesterit on lueteltu, lienee turha enää muuta suositusta tälle seiskalle keksiä!

Pelkäsin jo hieman, että Om on tullut kehityksensä päähän ja jää junnaamaan paikallaan. Advaitic Songs osoittaa pelkoni turhiksi ja levy kiikkuukin vuoden parhaiden julkaisuiden joukossa. Robert Lowe on saanut isompaa vastuuta levyllä ja se kuuluu piristävällä lailla soinnissa. Hypnoottinen drone rock paiskaa kättä psykedeelisen rockin, arabialaisen musiikin ja doomin kanssa saumattomasti, jättäen jälkeensä parhaan julkaisun koko Omin uralta.