Magick still happens

Eilen töistä kotiin päästyäni eteisessä odotti ilmoitus, että postista on noudettavissa paketti. Sinänsä tässä ei mitään ihmeellistä vielä ole, mutta saatuani paketin käteen ja huomattuani, että lähettäjän kohdalla lukee Chile, pulssi kohosi ja kasvoille nousi tyrmistynyt ilme. Kotimatkalla joutui keräämään parin tuopin verran rohkeutta, että paketin viimein uskalsin avata. Sisältä paljastui kuin paljastuikin kolme kappaletta Reverend Bizarren Magick With Tears die hard vinyyliä sekä kolme KLV:n Niin musta on maa cd:tä.



Mitä ihmeellistä tässä sitten on? Magick With Tearsin julkaisusta vastasi chileläinen pikkulafka, joka keräsi helmikuussa 2008 ennakkotilauksilla helpot rahat pois RB-faneilta ja katosi kuin tuhka tuuleen. Tuohtuneet tilaajat ovat purkaneet tuntojaan RB:n keskustelufoorumilla jo 72 sivun verran aiheesta ja itse olin hyväksynyt rahojeni menetyksen. Voitte siis varmaankin uskoa hämmästykseni, kun lähes 2,5 vuotta paypalin vinkumisen jälkeen tilaamani levyt saapuvat.

Ja ennen kuin joku neropatti kommentoi kolmen levyn tilaamista, kyseessä on kimppatilaus postien jakamiseksi, eikä näitä levyjä tulla ebayssa näkemään.

Hikiset kinkerit lepakkoluolassa

Viime viikonlopun Helsingin helteille kontrastia tarjoili toista kertaa järjestetty Dooomstock. Alppipuiston ja Lepakkomiehen lämpötiloissa ei juuri kontrastia ollut, mutta kirkkaan kevätauringon ja pimeässä baarissa soitetun synkän musiikin välillä sitä löytyi.



Perjantaina kemut korkkasi Masteroid, joka on allekirjoittaneelle vain nimeltä tuttu. Bändin stoner rock kuulosti paikoin todella hyvältä, mutta sludgen kanssa flirttailut eivät oikein istuneet kokonaisuuteen. Puhtaat laulut miellyttivät korvaa, mutta sludge-kärinät jäivät hieman munattomiksi. Mukava uusi tuttavuus, jonka toivoisin pysyvän vahvemmin stonerin puolella.

Mr. Peter Haydenin kulmikas postrock/psykemetal kuulosti jälleen hyvältä ja arvaamattomalta. Teknisiltä kömmähdyksiltäkään ei vältytty, rumpalin crash lenteli miten sattuu ja basistin piuhat irtoilivat herran säntäillessä yleisön joukkoon. Hartaasti kasattua MRPH:n pitkäsoittoa sopii odottaa juhannukseksi.

Loppuilta menikin Alpparissa hankitun nestehukan korjailuun ja paskanjauhamiseen, joten kahdesta viimeisestä bändistä ei sanottavaa löydy. Aamulla oli jälleen könyttävä puistoon psykotrooppisessa ja peterhaydeenisessa seurassa valmistautumaan toisen illan doomeihin.

Lauantain lauteet lämmitteli Vinum Sabbatum, jonka Sabbath-rokkailu valitettavasti jäi itselle hieman taustamusiikiksi tuttujen moikkailulle. Sign of the Wolf -coveri sai kiinnitettyä huomion lavan suuntaan ja bändin EP on hankintalistalla.

Kahta samanlaista keikkaa en ole Templesiltä nähnyt, eikä myöskään Dooomstock tuonut tähän muutosta. Psykedeelisellä jamittelulla alkanut keikka tempaisi mukaansa välittömästi. Todella hikisessä Lepakkomiehessä tunnin mittainen setti alkoi loppua kohden tuntua todella raskaalta ja ehkä tällaisiin usean bändin iltamiin kolme varttiakin riittäisi. Templesin jamipotentiaali ja livetiukkuus ovat jo Suomen mittakaavassa huippuluokkaa.

Dark Buddha Risingin keikkaa odottelin vesi kielellä, sillä pikkulinnut lauloivat bändin soittavan vain ja ainoastaan uutta materiaalia. Viikon päästä studioon asteleva Buddha-jengi esitti täpötäydelle Lepakkomiehelle ilmeisesti tulevan pitkäsoittonsa alusta loppuun. Mitä tästä bändistä voi vielä sanoa? Transsiin lietsova synkkä psykedelia on näiden miesten hallussa paremmin kuin millään muulla orkesterilla. Älkää nukkuko Dark Buddha Risingin ohi, ostakaa levyt, käykää keikoilla.

Tornion doom-partio Fall of the Idols sai hieman epäkiitollisen tehtävän: soittaa Dark Buddha Risingin jälkeen. Illan päättänyt orkesteri kuulosti majesteetillisen raskaalta ja jylhältä, mutta omakin keskittymiskyky oli venytetty jo äärimmilleen tässä vaiheessa ja jo setin alkupuolella oli siirryttävä ulkopuolelle vilvoittelemaan.

Mukavat Dooomstockit, hyviä keikkoja, paljon tuttuja! Kiitoksia järkkääjille ja bändeille!

Lepää rauhassa, Ronnie James Dio!

Ronnie James Dio 1942 - 2010

np:

Hauskaa Vappua!

Roadburn on jälleen takanapäin. Uskomattomia keikkoja ja taistelua tulivuorta vastaan. Neljä kaljapolettia jäi taskuun, joten ensi vuonna on mentävä uudestaan... Meikäläisen ja Shriken festariraportin voit lukea alla olevasta linkistä.

http://meteli.net/uutiset/4374

Vappusuunnitelmiin kuuluu Loosessa hengailua kahden päivän ajan, sillä tänään loppuunmyydyllä keikalla kuppilassa esiintyy Brant Bjork & the Bros ja huomenna noitahatut päässä kuunnellaan Mega Therion tiskijukkien psykedeelisiä levyvalintoja. Kouvolan, Tampereen ja Turun Brant-keikoilta on kiirinyt sana, että orkesteri on aivan uskomattomassa vedossa. Roadburnissa keikka oli hyvä, mutta uskoisin letkeän rokkailun toimivan vielä paremmin intiimimmässä kapakassa. Uudesta Gods & Goddesses albumista allekirjoittaneen arvio löytyy alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

http://meteli.net/uutiset/4379

Teatteri IlmiÖ:n tiloissa oli eilen uuden Kemialliset Ystävät pitkäsoiton ennakkokuuntelutilaisuus. Elokuussa ilmestyvä Ullakkopalo soitettiin alusta loppuun täysin pimennetyssä teatterissa ja kokemus oli aika päräyttävä. Kemiallisten Ystävien tyylisestä avantgarde-tajunnanräjäyttelystä on aika vaikea mitään järkevää yrittää kirjoittaa yhden kuuntelukerran perusteella, sanottakoon vain, että aika mielenkiintoisissa maisemissa mieli vaelsi tämän reilun puolen tunnin aikana.

http://www.myspace.com/valojuopot

Laitetaan loppuun ystäväni, ex-kollegani ja sosiaalisten medioiden profeetan, herra Vassisen Digitaalinen jalanjälki -kirjan hauska puffivideo. Check it out!

Helavalkeat

Mega Therion klubin toista podcastia kuunnellessa oli pakko keskeyttää työpäivä ja tulla kirjoittamaan muutama sananen tänne pitkästä aikaa. Club Mega Therion on joka torstaisin Helsingin Fridayssä järjestettävä klubi-ilta, jossa dj:t seikkailevat avarakatseisesti aina psykedeelisistä hippirokeista kylmään black metaliin kyseisen illan teeman mukaan. Meikäläinen on kuluttanut Fridayn penkkejä kymmenisen kertaa Mega Therionin merkeissä, joten rehellisesti voin sanoa viihtyväni Kvohstin sekä muiden tiskijukkien levyvalintojen parissa. Jokaisena iltana on tullut leuat auki loksauttavia biisejä täysin tuntemattomilta artisteilta ja Kvohstin tietämys näistä obscureista ja ”yhden sinkun 30 vuotta sitten julkaisseista” artisteista saa tuntemaan itsensä olevan vielä melko lailla lapsen kengissä.

Vappuna Mega Therion siirtyy tilapäisesti Looseen. Luvassa on ainakin psykedeelistä rockia ja soulia 60- ja 70-luvuilta visuaalien sävyttämänä. Mikäli mitään yllättäviä esteitä ei ilmaannu, allekirjoittanut on jälleen paikalla laajentamassa omaa musiikillista tajuntaa.

Mega Therionin blogista löytyy kaksi podcastia, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata. Tällä hetkellä soiva Lemmy Kautionin kokoama tunnin mittainen ”Eternal Music for Eternal People” sisältää muutaman todella päräyttävän kappaleen, Purple Sunin Doomsday ja podcastin päättävä Top Drawerin A Song for the Sinner pysäyttivät ympäröivän maailman täydellisesti.

http://clubmegatherion.blogspot.com/
http://www.myspace.com/megatherionclub

No Fear, Only Bailando

Olipahan viikonloppu Hyvinkäällä. Lauantaina Zoomin snadille lavalle kapusi ensimmäisenä Frogskin, jonka möyrivää sludgea väritti kaoottinen noisevalli laulaja Teron mukana raahaamasta efektilaudasta. Olisin voinut kuunnella tuota sirinää ja kirskunaa lopun iltaa, mutta Frogskinin jälkeen vuorossa oli Seal of Beleth, josta tiesin entuudestaan vain pari tuttua naamaa.



Onneksi ei tarvitse turhaan taputella kavereita selkään, Seal of Belethin ensimmäinen keikka sujui hienosti ja muutamasta ensimmäisestä biisistä tuli vahvoja Solace-viboja, joka ainakin meikäläiselle on ehdoton plussa. Jossain groovaavan stonerin ja doomin välimaastossa orkesteri runnoi. Keikkojen jälkeen omat levyjen pyörittelyt menivät sellaisessa hurmoksessa, että farkut repesivät haaroista aina nilkkaan asti.

Hyvä, että vaihtofarkut tulivat mukaan, sillä sunnuntain keikoilla ei enää paita pysynyt päällä. Kyseisen illan bändit olivat niin kovia, että sääliksi käy kaikkia hyvinkääläisiä raskaamman musiikin ystäviä, jotka paikalle eivät tulleet. Porukkaa paikan päällä oli kuitenkin kiitettävästi! Ja bändit soittivat lujaa, niin kuin asiaan kuuluu.



Throat korkkasi illan energisellä paahdolla, vaikkei tässä vaiheessa vielä kovin moni lavan edustalle uskaltautunutkaan. Allekirjoittaneen suosikkibiisi Patty Hitler oli säästetty setin viimeiseksi ja tässä vaiheessa paita taisi livetä ensi kertaa pois päältä. Toiseksi viimeisenä tullut uusi kipale rokkasi myös aivan helvetisti! Throat saisi kyllä pian julkaista uutta ja/tai vanhaa materiaalia vinyylinä tai cd:nä tai digitaalisena, että ihmiset pääsisivät paremmin tutustumaan tähän bändiin.



Temples-kitaristi Pekkarisen pääsiäistunnelmiin sopivaksi koristeltu efektilauta ansaitsee täydet tyylipisteet. Tällä kertaa helsinkiläisbändi ei laittanut täyttä jamivaihdetta silmään, vaan tyytyi soittamaan melko kurinalaisesti settinsä. Hyvältä se kuulosti joka tapauksessa, mutta ei parhaita Temples-vetoja, mitä meikäläinen on todistanut.



Illan viimeisenä aktina oli mukavat nuoret klopit Oulusta. Hebosagil runnoi väkivaltaisesti death-sludgeaan (lanseerasin juuri uuden termin) ja sai lavan edustalle vähän vipinää. Kävipä Throatin Mattila jopa daivaamassa kokonaiset 30 senttiä korkealta lavalta ilman paitaa. Muutama vuosi takaperin kuulin hieman soraääniä Hebosagilin live-esiintymisistä, mutta kehottaisin näiden laukojia tsekkaamaan bändin nyt. Saattaa takki kääntyä.

Loppuilta menikin paidan pyörittelyksi, sillä olivathan biisivalinnat ennen pilkkua Princen Cream sekä Samantha Foxin Touch Me. Illan orkestereiden ja muun eliittijoukon jatkojen soittolistalta löytyi muun muassa Paradisiota, Drömhusia ja Culture Clubia, joten paitojen pyöritys jatkui aamuun asti. Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen bailando-viikonloppu.

Kuvat: Ilpo "ILIPOOO" Heikkinen

Pääsiäisrienaus

Allekirjoittanut ottaa jo tänään suunnaksi Hyvinkään. Ohjelmassa on muutama päivä porukoiden jääkaapin luona chillailua ja valmistautumista lauantaista maanantaiaamuun kestävää via dolorosaa varten.



Lauantaina Zoomissa runnoo Karhunkorven sludge-ylpeys Frogskin sekä tuoreempi, ilmeisesti jotain doominsuuntaista soittava Seal of Beleth. Sunnuntaina tarjoillaan kattaus A-luokan pörinää, kun saman katon alla soittavat sludgeensa death metalia sotkeva oululainen Hebosagil, noise rockia ja reipasta sludgea yhdistelevä turkulainen Throat sekä psykedeelisiin doom-jameihin yltyvä helsinkiläinen Temples. Molempina iltoina levareiden takana tukka silmillä patsastelee DJ Jugh.

Levylaukku on pakattu niin täyteen vinyyliä, että Black Sabbathit ja monet muut ”peruslevyt” jäivät rannalle ruikuttamaan. Parit todella härskit biisivalinnat on jo suunniteltuna sunnuntain lopuksi.

Alla vielä bändien linkkejä, tsekkailkaa ja saapukaa paikalle höpönassut:

http://www.myspace.com/frogskin
http://www.myspace.com/hebosagil
http://www.myspace.com/templesofdoom
http://ihatethroat.com/