Synkkää buddhaa ja toisen aallon psykeprogea

Kaveripiirissäni Astraa hehkuteltiin jo hyvän aikaa, ennen kuin treidasin itselleni die hard -vinyylipainoksen heidän debyyttialbumistaan. Rise Aboven julkaisema gatefold sisältää itse albumin lisäksi julisteen sekä demo-seiskatuuman. The Weirdingin vaaleat vinyylit ovat pyörineet soittimessani reilusti, joten muutaman sanasen voisi tästäkin julkaisusta mainita.



70-luvun proge ei ole itselle niitä tutuimpia genrejä, mutta Astran kaltaisten uusien tuttavusten johdosta asiaa on suorastaan pakko alkaa korjaamaan. Nämä sandiegolaiset ovat taatusti kolunneet King Crimsonit, Pink Floydit ja Yesit puhki, eikä erään lehden mainitsema kuvaus ”filosofisella tuulella oleva Black Sabbath” ole kaukana kuvaamaan Astran musiikkia.

Kauniita kappaleita, tyylikästä soittoa, lämpimät soundit, paikoin 70-luvun alun Ozzyn mieleen tuova laulaja ja psykedeelisiksi maalailuiksi venyvät fiilistelyt tekevät The Weirdingistä erittäin vahvan kokonaisuuden. Parhaaksi kappaleeksi nousee albumin 15-minuuttinen nimikkobiisi ja mahtavin yksittäinen kohta on ehdottomasti levyn päättävän Beyond To Slight the Mazen lopun pitkä psykedeliahurmos.

http://www.myspace.com/astrasound



23.9. kello 23.59 Dark Buddha Risingin hulppean informatiiviset nettisivut uudistuivat ja sen syövereistä löytyi linkki uuteen 23:29 minuuttia kestävään kappaleeseen. Mustaa gatefoldia on toivottavasti tarjolla jo pian, sillä Entheomorphosis-levyltä lohkaistu Transcent nostaa odotuksia entistä korkeammalle.

Albumista tulee varmasti jonkinlaista levyarviota, kunhan sen hyppysiini saan. Transcent-kappaleesta tyydyn tässä vaiheessa toteamaan, että siinä on kaikki ne elementit läsnä, jotka Dark Buddha Risingistä tekevät tällä hetkellä Suomen mielenkiintoisimman bändin. Yli 20-minuuttinen teos kertoo tarinaa musiikillisin avuin, luottaen raskauteen, psykedeliaan sekä arvaamattomuuten. Pyhitä parikymmentä minuuttia päivästäsi Transcentin kuunteluun, se kolahtaa jos on kolahtaakseen, siihen ei meikäläisen tai kenenkään muun kehuja saati hypetystä tarvita.

http://varjotila.org/dbr/

Mihin järjestykseen seiskatuumat?

Vaikka cd- ja vinyylihyllyni ovatkin särmästi aakkosjärjestyksessä, seiskatuumahylly on ollut kaoottisen sattumanvaraisessa epäjärjestyksessä. Paria uutta sinkkua sinne tänään laittaessa hermostuin tähän järjestelyyn ja päätin järjestää seiskatuumatkin.



Koska seiskoja meikäläisellä on vain alle 200, päätin järjestellä hyllyni jonkun aakkosjärjestystä hauskemman kaavan mukaan, joka olisi cd-levyjen ja vinyylipitkäsoittojen kohdalla hiukset harmaannuttava urakka. Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli genreittäin järjestäminen, mutta turhauduin tähän, kun genrerajoja rikkovia split-julkaisuita oli useita. Seuraavaksi päätin järjestää seiskat bändien kotimaan mukaan, mutta törmäsin periaatteessa samaan seinään: splitit, joiden bändit ovat eri maista.

Sohvalle ja jalkarahille levitetyt sinkut oli kuitenkin jossain järjestyksessä saatava takaisin hyllyyn, joten päädyin järjestelyyn, joka ei täysin miellytä. Nyt seiskat on jaettu seitsemään ryhmään, joista kuusi on genrejä johdannaisineen ja viimeisenä on splitit. Ensimmäisenä on doom-seiskat aakkosjärjestyksessä, sitten death/black, stoner/psyke, punk/grind, pop/rock, viimeisenä tyylinä funk, jonka jälkeen splitit ja kokoelmat.

Otan mielelläni vastaan vaihtoehtoisia levyhyllyn organisointi-ideoita. Olisi erittäin mukavaa saada nämä splittiongelmat lutviutumaan jollakin tapaa. Ja vaikka niihin ei olisikaan vastausta tarjota, jätä ihmeessä kommentti omasta ehdotuksestasi, oli se kuinka absurdi tahansa!

Uudet lenkkarit ja Roadburn-spekulointia

Eipä viikko paljoa hurjemmilla uutisilla olisi voinut alkaa. Goatsnake ja YOB soittavat ensi vuoden Roadburnissa. Eikä Sons of Otiskaan huono lisä Roadburn-kattaukseen ole. Ensi kertaa Eurooppaan saapuva doom-akti YOB soittaa festareilla kaksi settiä ja alkuperäisessä kokoonpanossa esiintyvä Goatsnake on ensimmäisen festaripäivän pääesiintyjä. Koska Pinhas ja Rogers nyt Goatsnaken mukana Hollantiin saapuvat, ei pakkaan tarvitsisi heittää kuin Wino, niin The Obsessed reunion voisi olla totta... Jokavuotinen Roadburn-spekulointi ja huhumylly alkaa taas olla voimissaan.

http://www.roadburn.com/



Riikka-Liisa ja Josh kävivät Kaliforniasta asti kylässä eilen ja toivat tuliaiseksi Emerican Earthless-tennarit. Ja ei kun skeittaamaan, siis jos olisi lauta. Huhtikuussa 2008 nauhoitettua Earthlessin Live at Roadburn tuplavinyyliäkin on tullut viime aikoina fiilisteltyä, kyseessä on aivan mieletön 80-minuuttinen trippi. Nämä neljä yhteen putkeen jamitettua pitkää psykedeelistä biisiä muodostavat yhden 2000-luvun parhaista livelevyistä. Ensimmäiset 10 minuuttia menevät Earthlessilta lämmitellessä, mutta sen jälkeen tätä trioa ei pysäytä mikään. Jos kuuntelee oikein tarkkaan, voi kuulla meikäläisen tuhinan eturivissä.

http://www.myspace.com/earthless

Ettei päivän bloggaus olisi pelkkää Roadburn-jauhamista, heitetään loppuun linkki muutamaan allekirjoittaneen raapustamaan levy- ja kirja-arvioon. Tänään ilmestyneessä Meteli.netin levyarvioartikkelissa on luettavissa kirjoittamani ruodinnat Treblinkan Muistatko...?-kokoelmasta, Terveiden Käsien Ihmisen poika, pedon poika EP:stä sekä Hynysen uudesta äänikirjasta.

http://meteli.net/uutiset/4106

Tiedän mitä teet 16. ja 17. lokakuuta!

Ocean Chiefin kolmas pitkäsoitto, joka luonnollisesti kantaa nimeä Den Förste, on pyörinyt levarissa erittäin säännöllisesti jo useamman viikon ajan. Lukuisista kuuntelukerroista huolimatta, en ole saanut sanotuksi tästä 400 kappaleen vinyylipainoksena ilmestyneestä albumista muuta kuin: tämä on hyvä!

Levy sisältää 40 minuuttia erittäin raskailla soundeilla varustettua laahausta. A-puolella on kaksi biisiä ja albumin päättää b-puolen täyttävä 16-minuuttinen Sång. Raskaasti ruhjotut riffit kasvavat jokaisessa kolmessa kappaleessa psykedeelisiin korkeuksiin ja jokaisen biisin loppuessa toivoo, että junnaus olisi vain jatkunut ja jatkunut.



Eipä Den Förstestä juuri muuta kykene sanomaan vieläkään. Käykää poistamassa levy distroista, mistä sitä vielä löytyy, älkääkä missatko Ocean Chiefiä Amplifier Worship -festareilla!

http://www.myspace.com/oceanchief

Amplifier Worship IV on tosiaan jo neljän viikon päästä. Luvassa on jälleen kaksi päivää ankaraa pörinää TVO:n pimeissä syövereissä, jonka jälkeen korvat ja maksa varmasti muistuttelevat olemassaolostaan. Bändikattaus on jälleen äärimmäisen hyvä kattaus hidastelua ja murjontaa. Perjantain orkestereista odottelen eniten Semtexin näkemistä ensimmäistä kertaa. Heidän Bongzillan sielunmaisemissa rullaava sludge toimii mainiosti ainakin levyltä.



Lauantaina tietenkin Ocean Chief on homman nimi, mutta ainakin meikäläisen kovasti hypettämä, harvoin keikkaileva Dark Buddha Rising kiinnostaa myös hemmetisti. Kaikki festarivieraat ovat myös tervetulleita lauantaina Cosmic Comic Cafessa pidettävään Amplifier Worship Drink Up -päiväklubitapahtumaan valmistautumaan toisen illan rientoja varten. Kello 15:00 alkavasta levymusiikista vastaavat meikäläisen lisäksi Vekenator ja Jesusmikäkuosi. Sludgen lisäksi kuullaan varmasti stoneria, doom-hittejä ja ehkäpä hieman kevyempää psykedeliaakin.

http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

Seiskoja, uutisia, huhuja

Fanien taloutta rasittava japanilaistrio Boris julkaisee uudet seiskatuumat syys-, loka- ja marraskuussa. Southern Lordilta kaikki kerrallaan tilaaville on luvassa marraskuun sinkun mukana ylimääräinen yksipuolinen seiska. Arvaatte varmaan missä päin nettiä meikäläinen aamulla klikkaili.

http://www.southernlord.com/

Maailman tämänhetkinen ekonominen tilanne näyttää kyntensä myös underground-musiikin saralla. Roadburnin Walter raportoi, että heillä on hieman vaikeuksia saada bändejä varmistettua ensi vuoden festareille. Orkesterit joutuvat miettimään, onko heillä mahdollisuuksia lähteä one-off-keikalle tai kiertueelle. Walter ja Jürgen lupailevat kuitenkin, että vuoden 2010 kattaus tulee olemaan vähintään yhtä hyvä aikaisempinakin vuosina ja mielenkiintoisia bändijulkistuksia seuraa pian.

Roadburnin MySpace-blogi



Clutch ja Kylesa tulevat marraskuussa Suomeen! Pari vuotta sitten, myös Nosturissa nähty, Clutchin keikka on edelleen erittäin korkealla ”parhaat klubikeikat” -listallani, joten tänään myyntiin tulevat liput menevät välittömästi hankintaan. Suosittelen myös varauksetta bändin Full Fathom Five -dvd:tä. Live-energia ja paatos ei paljoa paremmin voi välittyä olohuoneeseen.

http://meteli.net/uutiset/4095

Viime vuoden parhaan kotimaisen debyyttilevyn julkaissut, psykedeelistä doomia soittava, Dark Buddha Rising on korviini kantautuneiden huhujen mukaan valmistautumassa seuraavan tuplavinyylin julkaisuun. Jatkan paidalleni kuolaamista maistiaisia odotellessa.

http://www.varjotila.org/dbr/

Purple rain, purple rain...

Enpä antanut kurkkukivun ja orastavan flunssan häiritä tämänpäiväistä kirppariekskursiota, vaan sormet syyhyten painuin vinyylilaatikoita pläräilemään. Eipä ollut hurraamista Riihimäen Suurkirppiksen tarjonnassa, vaikka yhtään vapaata pöytää ei hallissa ollutkaan. Muutamia yksittäisiä Kisu Jernström -levyjä ja satunnaisia klasarikiekkoja lukuun ottamatta kirpputorilta ei meinannut löytyä yhtään vinyyliä.



Viimeisestä nurkkauksesta kuitenkin löytyi kahdelta myyjältä muutamat laatikot levyjä. Ensimmäisellä oli erittäin hyväkuntoisena Elvistä ja rockabillyä parinkympin pintaan per levy. Jälkimmäisellä oli satakunta poppilevyä ja nippu sinkkuja viidestäkymmenestä sentistä muutamaan euroon. Vitosella mukaan tarttui Princen Purple Rain ja Diamonds and Pearls pitkäsoitot sekä David Bowie & Mick Jagger - Dancing in the Street ja Samantha Fox - Touch Me (I Want Your Body) seiskat. Taattua TukkaTorstai-deejiimatskua, vaikka hetken jouduin miettimään, kehtaako näistä netissä huudella!

Riksun levymessujen satoa

Eilen ajoissa kaverin synttäreiltä karanneena olin jo heti kymmeneltä pläräämässä vinyylilaareja Riihimäen levymessuilla. Mitään ennakko-odotuksia pienessä kerhotalossa pidettyjä messuja kohtaan ei ollut, joten parin tunnin selailun, viiden ostetun albumin ja yhden sinkun jälkeen voi sanoa, että kannatti herätä. Muutaman myyjän hintataso oli sellaista luokkaa, että ei viitsinyt laareja loppuun asti selata, mutta esimerkiksi eräällä ruotsalaismummelilla oli hyväkuntoista peruslevyä erittäin sopuisaan hintaan.

Uuden kodin meikäläisen levyhyllystä löysivät Black Sabbathin Paranoidin Vertigo-painos, Motörheadin Bomberin ykköspainos, Dead Kennedysin Frankenchrist, Depeche Moden Violator sekä Music for the Masses ja Funkadelicin The Electric Spanking of War Babies sinkku. Sir Lord Baltimoren Kingdom Comen jätin laariin lojumaan ja tällä hetkellä harmittaa jonkin verran.

EDIT: Kävin hakemassa Sir Lord Baltimoren talteen...