Space Force 1

Perjantaina Lahdessa korkataan Space Force 1 tanskalais-ruotsalais-amerikkalaisen Øresund Space Collectiven johdolla. Tunnelmallinen Torvi sopii näihin kemuihin, jossa ØSCin lisäksi lauteille ylihuomenna astelevat Temples sekä This is Sirius, vallan mainiosti.



Lauantaiaamun krapulaa loivennellaan klo 16 alkaen Pitkä Pubissa Club Planet Caravan tiskijukkien johdolla, joten tervetuloa tuopilliselle tai parille kuuntelemaan meikäläisten vinyyleiden rahinaa. Torvessa kekkerit jatkuvat Circlen ja Mr. Peter Haydenin keikoilla, mutta itse suuntaan kohti Kouvolaa ja Manilla Roadia.



Täysin improvisoitua space rockia tuuttaava Øresund Space Collective puolestaan vetää lauantaina Helsingin Lepakkomiehessä, joten jos viikonloppua meinaa maamme pääkaupungissa viettää, kannattaa osoitteeksi ottaa Psychotropic Zone -klubi.



Soittoaikaa lauantain Space Breakfast sessioissa tulee vain reilu tunti per dj, joten kamalia määriä vinyyliä ei tällä kertaa jaksa alkaa roudailemaan. Kelailin jopa, että voisi suunnitella suurin pirtein oman settinsä kuosiin ja kantaa vain ne levyt matkassa. Tällä hetkellä ajatus on pitää homma psykenä, mutta flirttailla hieman funkin kanssa.

http://www.myspace.com/spaceforceone
http://www.myspace.com/psychotropiczone

Hittiputkea Riksussa

Krapulapäivän ratoksi voisi taas naputella tänne soittolistoja. Olin perjantaina Bar Escapessa Saattueen ja Dead in the Waterin keikalla soittelemassa cd-levyjä, koska kuppilassa ei teknareita ole. Keikat menivät valitettavasti molemmat vähän sivu suun, sillä nämä olivat illan ainoat hengähdys- ja seurustelutauot itselle, joten niistä ei juuri sanottavaa löydy.



Escapessa soi normaalisti iskelmä ja ysärihitit, joten ei ollut ihme, että aloittaessani Khanatella, keski-ikäinen baariemäntä kiersi epäuskoinen ilme kasvoillaan tuijottelemassa kapakkansa kaiuttimia. Janille pahoittelut, että 0 X í S T –levyä en ”ehtinyt” soittamaan ollessani niin oman hittiputken huumassa, Saattueen sälleille kiitoksia dj:n nesteyttämisestä ja erityismaininta sille kaverille, joka sai meikäläisenkin hyvälle tuulelle tullessaan niin fiiliksiin Blood Farmersista.

Saattue + Dead in the Water, Bar Escape, DJ Jugh soittolista:

Khanate – Too Close Enough To Touch
Temples – Plutonian
Warhorse – Black Acid Prophecy
Bongzilla – Amerijuanican
Semtex – Sin C Milla
Goatsnake – Innocence
Las Cruces – Cascades of Phantoms
The Obsessed – Back To Zero
Fall of the Idols – Keep Wandering the Night
Warning – The Face That Never Dies
Reverend Bizarre – Doomsower
Cathedral – Midnight Mountain
Black Sabbath – Hole in the Sky
Blood Farmers – Bullet in My Head
Church of Misery – Badlands
The Gates of Slumber – The Doom of Aceldama
Napalm Death – The Kill
--
Bathory – Blood Fire Death
Celtic Frost – Circle of the Tyrants
Autopsy – Charred Remains
Entombed – Left Hand Path
--
Jex Thoth – Nothing Left To Die
The Devil’s Blood – The Yonder Beckons
Current 93 – Lucifer Over London
Darkthrone – Hiking Metal Punks
Midnight – White Hot Fire
Tank – T.A.N.K.
Superchrist – Still Not Drunk Enough
Angel Witch – Angel Witch
Iron Maiden – Killers
Pentagram – Sign of the Wolf
Orange Goblin – Magic Carpet
Saint Vitus – Born Too Late
Trouble – Pictures of Life
White Zombie – Thunder Kiss ´65
Black Sabbath – Planet Caravan
Napalm Death – Siege of Power

Omakustannekatsaus vol. 1

Amplifier Worship oli siitäkin hyvä viikonloppu, että taskunpohjalle päätyi peräti kolme mainitsemisen arvoista omakustannetta, joita kuuntelemalla on vesiselvää, että pörinäskene elää ja voi hyvin. Tai no, kaksi, koska Throatista jouduin tilaamaan jälkikäteen limited poser editionin (sis. cd-r), sillä toimivaa kassudekkiä ei ole hetkeen löytynyt meikäläisen hallusta.

Throatin Good Times sisältää viisi tiukkaa biisiä sludgehtavaa noiserokkailua muun muassa Fudge Tunnelin hengessä ja aloitusraidasta tulee ainakin itselle Godflesh-assosiaatioita. Patty Hitler kolahti livenä tajuntaan ja on tätä julkaisua kuunnellessa edelleen oma suosikki. Muutamassa kappaleessa, muutamassa kohdassa Mattilan laulusuoritukset aiheuttavat pientä närästystä, mutta muuten Good Times on mitä mainion minijulkaisu.

http://www.ihatethroat.com/

Templesin kakkosdemo pitää sisällään ykkösdemon biisit ja muutaman tuoreemman vedon tyylikkäästi piirrettyihin kansiin paketoituina ja masterointiprosessin läpikäyneenä. Bändin jonkinasteiseen lähipiiriin kuuluvana olen kuunnellut treeninauhoja, jameja ja raakaversioita kappaleista, joten ”valmiin tuotteen” luukuttaminen on erittäin mieluisaa vaihtelua. Sleep tulee Templesistä paikoin vahvasti mieleen, mutta mikään ”dragonautcoren” edustaja orkesteri ei ole. Jamivaihteen Temples löytää silmään ilahduttavan usein ja nämä osuudet ovat miellyttävintä antia. Lauluista voisin motkottaa hieman tämänkin bändin kohdalla. Ultranörteistä kotisivuista ja tämän genren seksikkäimmästä kitaristista erikoismaininnat!

http://temples.fi/

Semtex saa allekirjoittaneen äärimmäisen hyvälle tuulelle! Pot Secret sisältää huvittavia huumesampleja, Bongzillan ja Iron Monkeyn hengessä tuutattua sludgea sekä tietysti paksussa vihreässä pöhnässä kirjoitettuja sanoituksia, onpa mukaan eksynyt lyhyt dub-jammailukin. Myös Semtexin omakustanteen kansia askarrellessa on käytetty rutkasti mielikuvitusta. Bändillä ilmeisesti olisi liuta biisejä nauhoitusvalmiina, mutta näitä stonereita odotellessa ei kannata pidätellä henkeä.

http://www.myspace.com/semtexposse

Vahvistimia palvottu, korvissa soi

Voi hemmetti miten hauska viikonloppu! Kaksi päivää mahtavia keikkoja, vanhojen ja uusien kavereiden tapaamista Ruotsia myöden, hyvä meininki ja mainio pöhnä. Kiitokset Amplifier Worship nelosen järkkäyksestä Mattilalle ja Drink Up -päiväklubista Vekelle.



Semtex korkkasi kekkerit käyntiin Bongzilla-henkisellä sludgeilullaan ja pisti punttiin vipinää ja sukat pyörimään jaloissa. Aivan järjettömän kova keikka! Sex, drugs and sludgecore! Herrojen äärimmäisen tyylikäs cd-r on ollut kauppalapussa jo hetken aikaa, nyt se löysi tiensä taskuuni.

Templesin jamitukset ja Fleshpressin monipuolinen veto olivat myös viihdyttävää seurattavaa. Illan viimeisenä ollut Herem soitti myös hyvin, mutta väsyneiden juhlijoiden herpaantunut keskittymiskyky ei juuri tehnyt oikeutta keikalle.



Lauantaina korkattiin päivä Drink Up -päiväklubilla, jossa levyjä soittelemassa allekirjoittaneen lisäksi olivat tiskijukat Vekenator ja Jesusmikäkuosi. Ohjelmassa siis tuttujen kanssa hyvän musiikin ja oluen kera jutustelua Cosmic Comic Cafessa, kuusi tuntia meni kuin siivillä. Päivän soittolistat löytyvät tämän tekstin alta.

Throat rokkasi lauantain bändien puolesta käyntiin aivan järjettömän hyvin rullaavalla setillään. Orkesterin ulosannista itselle tuli jossain määrin mieleen Godflesh rokkailemassa Albinin noiserokkien tahtiin. Lauantain kovin keikka!



Dark Buddha Rising tuli fiilisteltyä sellaisella hartaudella, että silmät taisivat pysyä kiinni koko keikan. Sinkin äärimmäisen sekava, hikinen, kaoottinen ja kaameita vainoja lietsova keikka jätti takin niin tyhjäksi, että vaikka Ocean Chiefiä oli odotettu, ei keikkaan enää pystynyt keskittymään täysin rinnoin. Meripäällikkö aloitti soittamalla uusimman albuminsa alusta loppuun ja tämän jälkeen tuli jauhettua paskaa pihalla TVO:n sulkeutumiseen asti.

Toivottavasti järjestäjätaho löytää sopivan luukun järjestää tulevaisuuden Amplifier Worshipit TVO:n sulkeutumisen jälkeen. AW on pörinägenren ehdottomia kohokohtia Suomessa.

Amplifier Worship Drink Up soittolistat:

--Jugh--
Fu Manchu: Godzilla
Hypnos 69: Vendetta
Assemble Head in Sunburst Sound: Ekranoplan
Wino: Secret Realm Devotion
Astra: The Weirding

--Jesusmikäkuosi--
Cavity: Supercollider
Iron Monkey: Dukes of Nothing
High on Fire: Hung, Drawn & Quartered
Sabbah Navahthani: Warfangs
Sally: Neu

--Vekenator--
Circle: Nopeuskuningas
Black Sabbath: Into the Void
Leaf Hound: Stagnant Pool
Danava: Emerald Snow of Sleep
Viisikko: Sopimus

--Jugh--
Trouble: Assassin
Witchfinder General: Burning a Sinner
Saint Vitus: White Magic / Black Magic
Serpent Throne: Veil of the Black Witch
Solace: Khan (World of Fire)

--Jesusmikäkuosi--
EyeHateGod: Sister Fucker (part 1)
Nightstick: United Snakes
Unsane: Only Pain
TAD: Throat Locust
Unearthly Trance: Wandering Winter Winds

--Vekenator--
Black Flag: My War
Unida: Black Woman
Scorpions: Can't Get Enough
The Stooges: TV Eye
Causa Sui: Lotus

--Jugh--
ZZ Top: Beer Drinkers and Hellraisers
Sir Lord Baltimore: Master Heartache
Blue Cheer: Summertime Blues
Monster Magnet: Nod Scene
Liquid Visions: Phantom Child
Kyuss: Gardenia

--Jesusmikäkuosi--
Black Cobra: One Nine
Ministry: Filth Pig
Sourvein: Sea Merchant
Halo: 20.000 Tonnes of Machinery to Smash Matter
Autopsy: Twisted Mass of Burnt Decay / In the Grip of Winter

--Vekenator--
Celtic Frost: The Usurper
Amebix: Drink and Be Merry
Cathedral: Oro The Manslayer
Thin Lizzy: Sha-La-La
Angel Witch: Angel Witch

--Jugh--
Midnight: Black Rock'n'Roll
Church of Misery: Murder Company
Rättö ja Lehtisalo: Valonnopeus
Dungen: Fredag
Om: Bedouin's Vigil

--Vekenator--
Annihilation Time: Imaginary Mirror

--Jesusmikäkuosi--
Weedeater: God Luck and Good Speed
Cavity: Set in Cinders
Ramesses: Ramesses II
Godflesh: Jesu
Darkthrone: The Hordes of Nebulah

--Vekenator--
Voivod: Ravenous Medicine
Zeke: God of GSXR
Bongzilla: Greenthumb
Rollerball: Lost in Space
Riot: Fire Down Under
Entombed: Out of Hand

Amplifier Worship Drink Up -päiväklubi

Amplifier Worship -festari on jo tulevana viikonloppuna ja itse alan olemaan jo aika fiiliksissä. Tapahtuman esiintyjälistaahan jo aiemmin hehkuttelin, kahden päivän aikana soittavista kahdeksasta bändistä jokainen kiinnostaa nähdä, erityisesti Ocean Chief, Throat sekä Semtex, joita en vielä ole livenä kokenut.



Tällä kertaa kutsu kävi lauantaina klo 15 alkavalle Drink Up -päiväklubille soittelemaan vinyyliä, tämä aspekti mukavoittaa festarisekoiluani entisestään. Itse ajattelin pyöritellä stonerimpaa osastoa höystettynä muutamalla doom-klassikolla, DJ Jesusmikäkuosi lupaili tarjoilla rankempaa sludgeräimettä ja päivän isäntä Vekenator lupasi tsekkailla hyllystään puuttuvia linkkejä musiikillisen annin täydentämiseen.

Teloin olkapääni ja eilen kortisonipiikin siihen saaneena makailen nyt toipilaana himassa, joten aloin jo keräilemään levylaukkuun lättyjä lauantaita varten. Tällä hetkellä kassin syövereihin on menossa musiikkia seuraavilta artisteilta: Acrimony, Assemble Head in Sunburst Sound, Astra, Black Sabbath, Blue Cheer, Bongzilla, Boris, Church of Misery, Dozer, Dungen, Fu Manchu, Hypnos 69, Kyuss, Liquid Visions, Monster Magnet, Om, Rättö ja Lehtisalo, Saint Vitus, Serpent Throne, Sir Lord Baltimore, Solace, Trouble, Truckfighters ja Witchfinder General sekä pari ylläriä, joita en etukäteen suostu paljastamaan.



Koska nyt on vasta tiistai, ehtii sisältöä hinkkailemaan vaikka kuinka moneen otteeseen ja toiveitakin saa jättää esimerkiksi kommentin muodossa tänne.

Amplifier Worship Drink Up -päiväklubi
Cosmic Comic Café, Kauppiaskatu 4, Turku
lauantaina 17.10. klo 15-20
DJ:t Vekenator, Jugh, Jesusmikäkuosi
ilmainen sisäänpääsy!

http://www.myspace.com/amplifierworshipfestival

Too Drunk To Fuck ja luostariolutta

Hyvinkään levymessut taas tulivat ja menivät. Uusi Technicsin keltainen levylaukkuni oli tulikasteessaan, mutta valitettavasti laukuntäytettä ei kauheasti mukaan messuilta lähtenyt. Messujen jälkeen istahtamispaikkana toiminut Olutravintola Joutsen sen sijaan ansaitsee kiitettävän arvosanan upealla olutvalikoimallaan.



Vinyyliä Wanhan Villatehtaan sisuksiin oli jälleen kannettu niin paljon, etteivät kovimmatkaan levyfanaatikot taatusti päivän aikana koko tarjontaa saisi läpi plärättyä. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana sain selailtua hevi-, psyke- ja progelaatikot noin puolilta messuständeiltä. Kun tässä vaiheessa levylaukkuun oli realisoitunut vain Brant Bjork and the Brosin Somera Sol, alkoi turhautuminen iskeä tosissaan. Tämän jälkeen selailin vain satunnaisia laareja, keskittyen tuttujen kanssa turisemiseen.

Viimeisenä vastaan tulleelta ruotsalaismyyjältä lähti mukaan kuitenkin edulliseen pakettihintaan Wooden Shjipsin eka, ZZ Topin Tres Hombres sekä Dead Kennedysin Too Drunk To Fuck seiskatuuma. Harmaantunut myyjä kertoi tohkeissaan olleensa kirjeenvaihdossa 80-luvulla useamman vuoden ajan Jello Biafran kanssa. Näiden ostosten jälkeen olikin aika paketoida messut omalta osalta ja painua luostarioluiden ja tummien tsekkiläisten ääreen ihmettelemään muutamaa uutta levyäni.

Hyvinkään levymessujen myyjät ovat niin ammattimaisia, että tietävät taatusti levyjensä hinnat, joten muutaman euron löytöjä tästä tapahtumasta ei ole enää vuosiin tehnyt. Tarjontaa on kuitenkin niin valtava määrä, että etsimäsi levyt löytyvät mitä todennäköisimmin, mikäli olet valmis maksamaan.

Viidenkympin vinyyli

Kuten jossain aiemmassa blogipostauksessa totesin, en voinut vastustaa kiusausta, vaan tilasin The Devil’s Bloodin ensimmäisestä pitkäsoitosta 50 euroa maksavan die hard -version. Karismaattisen naislaulajan luotsaama hollantilaisbändi on aiheuttanut erinäisillä keskustelufoorumeilla niin paljon porua, että jotain se tekee taatusti oikein.



Vaikka foorumipuristit ja rokkipoliisit mollaavat bändiä rystyset valkoisina ja näppäimistöt sauhuten, edustaa The Devil’s Blood itselle yhtä mielenkiintoisimmista orkestereista tällä hetkellä. Bändi ei yritäkään keksiä pyörää uudestaan, vaan tyytyy lainailemaan artisteilta aina 60-luvun lopulta nykypäivään asti. Häikäilemättömän popahtavat koukut, tuplakitaraleadit, kevyt ripaus psykedeliaa ja sopivan lämmin soundimaailma fuusioituvat saumattomasti seireenimäisen naislaulajan laulamiin okkultismiteemoihin.

The Time of No Time Evermore on loistava paketti yllä luetellun kaavan mukaan soitettua musiikkia. Mukana pari demoilta tuttua kappaletta uudelleennauhoitettuna, pari uutta erittäin radioystävällistä kappaletta ja hämympi osastokin on hyvin edustettuna 13th Floor Elevators psykeineen ja Pentagramin suuntaan tervehtivine riffeineen.

Onko tämä paksuihin, kankaalla verhoiltuihin kansiin kääritty tuplavinyyli viidenkympin arvioinen? Hienon paketoinnin ja mustien levyjen lisäksi rajoitettuun painoksen kuuluu hihamerkki, juliste sekä cd-versio albumista. Kipukynnyksen päällä hypitään, mutta koska itse musiikillinen sisältö on niin hyvä kuin olin odottanut, jopa piirun verran parempi, näin kalliin hinnan maksaminen tälle orkesterille ei kirvele pätkän vertaa.

http://www.myspace.com/thedevilsblood

Reverend Bizarre - Harbinger of Metal 2LP

”Levy olisi parempi, jos se ei olisi näin pitkä. Koska Reverendin musiikki ei kuitenkaan ole järin monipuolista, alkaa levy väistämättä puuduttamaan jo puolivälissä.” -Kimmo Jaramo, Imperiumi



”Mihin laitetaan sellainen bändi, jonka levyllä on peräkkäin 20- ja 18-minuuttiset biisit, jotka välttelevät vauhtia kuin kohti kuolemanselliä raahautuva murhaaja? Helvettiin. Kaikki nämä bändit joutavat helvettiin. Sinne samaan pätsiin, missä vanhat jäärät kuuntelevat doomia ja ihmettelevät ohikiitäviä freddursteja lippiksissään. Pistävät tupakaksi, ja kuuntelevat saman 20 minuutin siivun uudelleen.” -Antti Mattila, Soundi

Siinä muutama lainaus kuuden vuoden takaisista Harbinger of Metal arvioista. Jaramon kommentti oli harvoja negatiivisia lausahduksia, joita Reverend Bizarren ”EP” sai lähes täysiä pisteitä kerätessään. Mattilan romantisointi taas nostaa tapetille sanoman, jota saarnaamaan Saint Vitus ja Black Sabbath -paidoissaan tämä pastorisryhmä aikanaan perustettiin.



Omissa kirjoissani Harbinger of Metal lukeutuu modernien klassikoiden harvaan joukkoon ja sai vihdoin ansaitsemansa vinyylikäsittelyn turkulaisen Svart Recordsin toimesta. Strange Horizon ja The Wandering Jew kuulostavat yhtä rautaisilta, mutta huomattavasti merkittävimmiltä, kuin kuusi vuotta sitten. Julkaisu mustine kiekkoineen ja jykevine gatefoldeineen on vakuuttavaa ja Reverend Bizarren ansaitsemaa jälkeä Svartilta. Lafkan tulevien julkaisujen joukossa on paljon mielenkiintoista ja odottamisen arvoista kamaa, erittäin tervetullut lisä suomalaisten pienjulkaisijoiden kenttään!

http://www.svartrecords.com/

Karl Simonin viikset olutvaahdossa

Viime Roadburnin lukuisista päällekkäisyyksistä mieleen parhaiten jäi The Devil’s Bloodin katsominen ja White Hillsin missaaminen. The Devil’s Blood toki oli aivan mielettömän kova, mutta kun nyt on kuunnellut White Hillsin kyseisen keikan audiostreamin useaan otteeseen, harmittaa tämän jenkkibändin passaaminen.



White Hillsiin olin tutustunut Roadburniin mennessä vain kavereiden hehkutusten ja MySpace-biisien perusteella. Tein vihdoin ensimmäisen White Hills -hankintani, A Little Bliss Forever -vinyylin, joka oli ensi kuulemalta melkoinen shokki tiukasti soitetun psykerock-livestreamin luukuttamisen jälkeen. Little Bliss Forever sisältää kaksi pitkää biisiä, joissa bassoriffi kuljettaa kuulijaa eteenpäin, rumpujen kolistellessa mitä sattuu ja kitaristin haahuillessa surisevien efektien kanssa.

Parin pyörityskerran jälkeen tämä hämyilevä psykemaalailu iski kuitenkin tajuntaan, vaikka olin jo melkein luovuttanut sen suhteen. Tänään ilmestyvän White Hillsin 12”:n nimikkoraita Dead on MySpacessa kuunneltavissa ja on ns. perinteisempää materiaalia näiltä sälleiltä.

http://www.myspace.com/whitehills

Olin jo kieli pitkänä tilaamassa The Gates of Slumberin tuoretta Hymns of Blood and Thunderia Rise Abovelta, mutta lafkan postimaksusysteemi on jotain niin järjetöntä, että päätin odotella, jos joku suomalainen lafka tätä vinyyliä hyllyynsä ottaa. Tuplavinyylin normiversion hinta, 16 puntaa, on ihan passeli ja kahden die hard version 25/29 puntaa maksavat ne ketkä sellaisen tahtovat.

Hämmentävä epäkohta ilmeni kun klikkailin ostoskoriin eri versioita ja mietiskelin, mitä tilaisin. Yhdestä normiversiosta saa pulittaa Suomeen posteja reilut 10 puntaa, kun taas die hardin posti kantaa hieman yli kahdeksalla punnalla. Tästä ei tule mitään muuta mieleen, kuin Rise Aboven tahto ”kaventaa” hintaeroa noiden eri painosten välillä.

Vaikka Hymns of Blood and Thunder jäi toistaiseksi ostamatta, TGOS lukeutuu tämänhetkisiin suosikkibändeihini ja ilokseni bongasin juuri bändin uuden videon. Edellisen albumin Ice Worm -kappaleesta kuvattu video sisältää kaljanjuontia ja yleistä häröilyä Keep It True -festareilla.



http://www.myspace.com/thegatesofslumber

Järjetöntä listausta ja eeppisiä maistiaisia

Yksi parhaista mahtipontista eeppistä doomia soittista bändeistä, While Heaven Wept, on saanut vihdoin Vast Oceans Lachrymose -albuminsa valmiiksi. Vastahan sitä on viitisen vuotta siloteltu. MySpaceen bändi laittoi toissapäivänä kaksi ääninäytettä pitkäsoitolta. Seitsenminuuttinen The Furthest Shore tulee albumilla kellottamaan 16 minuuttia ja kuulostaa ehdalta WHW-matskulta, uusi laulajakin istuu pakettiin paremmin kuin hyvin. Popimpi kappale, Vessel, kuulostaa sekin hyvältä, vaikkei niin eeppisiin sfääreihin kipuakaan.

While Heaven Weptin Vast Oceans Lachrymose cd:n Euroopan julkaisupäivä on 11. marraskuuta, vinyylissä menee Tom Phillipsin mukaan pari viikkoa kauemmin. Tätä ikuisuusprojektia ei ole aikoihin aktiivisesti odotellut, mutta nyt se nousi kohisten loppuvuoden highlightien joukkoon!

http://www.myspace.com/whileheavenwept

Indienörttien suosima Pitchfork on viime päivien aikana julkaissut ”2000-luvun 200 parasta albumia” -listaansa käänteisessä järjestyksessä. Vaikka 200:n albumin laittaminen parhausjärjestykseen on jo ideatasolla täysin hölmöä ja Pitchforkin toimittajien musamaku välillä vielä älyttömämpää, totta kai tällainen listaus kiinnostaa.

51-200 sijoilla mätkäistyjä albumeita omasta hyllystä löytyy 12 kappaletta sekä useita tapauksia, joihin on pitänyt tutustua, joten en ehkä Pitchfork-skenenkään mielestä ole täysin menetetty tapaus. Sijoilta 21-50 ei sitten löydykään enää yhtään albumia eikä odotukset ole korkealla 1-20 sijoillekaan, joita ei vielä blogin kirjoitushetkellä ole julkaistu. Omaan hyllyyn päätyneet levyt löytyvät listan sijoilta 67, 71, 92, 126, 134, 135, 142, 152, 162, 180, 191 ja 198.

Sijat 200-151, Sijat 150-101, Sijat 100-51, Sijat 50-21