Karl Simonin viikset olutvaahdossa

Viime Roadburnin lukuisista päällekkäisyyksistä mieleen parhaiten jäi The Devil’s Bloodin katsominen ja White Hillsin missaaminen. The Devil’s Blood toki oli aivan mielettömän kova, mutta kun nyt on kuunnellut White Hillsin kyseisen keikan audiostreamin useaan otteeseen, harmittaa tämän jenkkibändin passaaminen.



White Hillsiin olin tutustunut Roadburniin mennessä vain kavereiden hehkutusten ja MySpace-biisien perusteella. Tein vihdoin ensimmäisen White Hills -hankintani, A Little Bliss Forever -vinyylin, joka oli ensi kuulemalta melkoinen shokki tiukasti soitetun psykerock-livestreamin luukuttamisen jälkeen. Little Bliss Forever sisältää kaksi pitkää biisiä, joissa bassoriffi kuljettaa kuulijaa eteenpäin, rumpujen kolistellessa mitä sattuu ja kitaristin haahuillessa surisevien efektien kanssa.

Parin pyörityskerran jälkeen tämä hämyilevä psykemaalailu iski kuitenkin tajuntaan, vaikka olin jo melkein luovuttanut sen suhteen. Tänään ilmestyvän White Hillsin 12”:n nimikkoraita Dead on MySpacessa kuunneltavissa ja on ns. perinteisempää materiaalia näiltä sälleiltä.

http://www.myspace.com/whitehills

Olin jo kieli pitkänä tilaamassa The Gates of Slumberin tuoretta Hymns of Blood and Thunderia Rise Abovelta, mutta lafkan postimaksusysteemi on jotain niin järjetöntä, että päätin odotella, jos joku suomalainen lafka tätä vinyyliä hyllyynsä ottaa. Tuplavinyylin normiversion hinta, 16 puntaa, on ihan passeli ja kahden die hard version 25/29 puntaa maksavat ne ketkä sellaisen tahtovat.

Hämmentävä epäkohta ilmeni kun klikkailin ostoskoriin eri versioita ja mietiskelin, mitä tilaisin. Yhdestä normiversiosta saa pulittaa Suomeen posteja reilut 10 puntaa, kun taas die hardin posti kantaa hieman yli kahdeksalla punnalla. Tästä ei tule mitään muuta mieleen, kuin Rise Aboven tahto ”kaventaa” hintaeroa noiden eri painosten välillä.

Vaikka Hymns of Blood and Thunder jäi toistaiseksi ostamatta, TGOS lukeutuu tämänhetkisiin suosikkibändeihini ja ilokseni bongasin juuri bändin uuden videon. Edellisen albumin Ice Worm -kappaleesta kuvattu video sisältää kaljanjuontia ja yleistä häröilyä Keep It True -festareilla.



http://www.myspace.com/thegatesofslumber

Synkkää buddhaa ja toisen aallon psykeprogea

Kaveripiirissäni Astraa hehkuteltiin jo hyvän aikaa, ennen kuin treidasin itselleni die hard -vinyylipainoksen heidän debyyttialbumistaan. Rise Aboven julkaisema gatefold sisältää itse albumin lisäksi julisteen sekä demo-seiskatuuman. The Weirdingin vaaleat vinyylit ovat pyörineet soittimessani reilusti, joten muutaman sanasen voisi tästäkin julkaisusta mainita.



70-luvun proge ei ole itselle niitä tutuimpia genrejä, mutta Astran kaltaisten uusien tuttavusten johdosta asiaa on suorastaan pakko alkaa korjaamaan. Nämä sandiegolaiset ovat taatusti kolunneet King Crimsonit, Pink Floydit ja Yesit puhki, eikä erään lehden mainitsema kuvaus ”filosofisella tuulella oleva Black Sabbath” ole kaukana kuvaamaan Astran musiikkia.

Kauniita kappaleita, tyylikästä soittoa, lämpimät soundit, paikoin 70-luvun alun Ozzyn mieleen tuova laulaja ja psykedeelisiksi maalailuiksi venyvät fiilistelyt tekevät The Weirdingistä erittäin vahvan kokonaisuuden. Parhaaksi kappaleeksi nousee albumin 15-minuuttinen nimikkobiisi ja mahtavin yksittäinen kohta on ehdottomasti levyn päättävän Beyond To Slight the Mazen lopun pitkä psykedeliahurmos.

http://www.myspace.com/astrasound



23.9. kello 23.59 Dark Buddha Risingin hulppean informatiiviset nettisivut uudistuivat ja sen syövereistä löytyi linkki uuteen 23:29 minuuttia kestävään kappaleeseen. Mustaa gatefoldia on toivottavasti tarjolla jo pian, sillä Entheomorphosis-levyltä lohkaistu Transcent nostaa odotuksia entistä korkeammalle.

Albumista tulee varmasti jonkinlaista levyarviota, kunhan sen hyppysiini saan. Transcent-kappaleesta tyydyn tässä vaiheessa toteamaan, että siinä on kaikki ne elementit läsnä, jotka Dark Buddha Risingistä tekevät tällä hetkellä Suomen mielenkiintoisimman bändin. Yli 20-minuuttinen teos kertoo tarinaa musiikillisin avuin, luottaen raskauteen, psykedeliaan sekä arvaamattomuuten. Pyhitä parikymmentä minuuttia päivästäsi Transcentin kuunteluun, se kolahtaa jos on kolahtaakseen, siihen ei meikäläisen tai kenenkään muun kehuja saati hypetystä tarvita.

http://varjotila.org/dbr/