Too Drunk To Fuck ja luostariolutta

Hyvinkään levymessut taas tulivat ja menivät. Uusi Technicsin keltainen levylaukkuni oli tulikasteessaan, mutta valitettavasti laukuntäytettä ei kauheasti mukaan messuilta lähtenyt. Messujen jälkeen istahtamispaikkana toiminut Olutravintola Joutsen sen sijaan ansaitsee kiitettävän arvosanan upealla olutvalikoimallaan.



Vinyyliä Wanhan Villatehtaan sisuksiin oli jälleen kannettu niin paljon, etteivät kovimmatkaan levyfanaatikot taatusti päivän aikana koko tarjontaa saisi läpi plärättyä. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana sain selailtua hevi-, psyke- ja progelaatikot noin puolilta messuständeiltä. Kun tässä vaiheessa levylaukkuun oli realisoitunut vain Brant Bjork and the Brosin Somera Sol, alkoi turhautuminen iskeä tosissaan. Tämän jälkeen selailin vain satunnaisia laareja, keskittyen tuttujen kanssa turisemiseen.

Viimeisenä vastaan tulleelta ruotsalaismyyjältä lähti mukaan kuitenkin edulliseen pakettihintaan Wooden Shjipsin eka, ZZ Topin Tres Hombres sekä Dead Kennedysin Too Drunk To Fuck seiskatuuma. Harmaantunut myyjä kertoi tohkeissaan olleensa kirjeenvaihdossa 80-luvulla useamman vuoden ajan Jello Biafran kanssa. Näiden ostosten jälkeen olikin aika paketoida messut omalta osalta ja painua luostarioluiden ja tummien tsekkiläisten ääreen ihmettelemään muutamaa uutta levyäni.

Hyvinkään levymessujen myyjät ovat niin ammattimaisia, että tietävät taatusti levyjensä hinnat, joten muutaman euron löytöjä tästä tapahtumasta ei ole enää vuosiin tehnyt. Tarjontaa on kuitenkin niin valtava määrä, että etsimäsi levyt löytyvät mitä todennäköisimmin, mikäli olet valmis maksamaan.

Riksun levymessujen satoa

Eilen ajoissa kaverin synttäreiltä karanneena olin jo heti kymmeneltä pläräämässä vinyylilaareja Riihimäen levymessuilla. Mitään ennakko-odotuksia pienessä kerhotalossa pidettyjä messuja kohtaan ei ollut, joten parin tunnin selailun, viiden ostetun albumin ja yhden sinkun jälkeen voi sanoa, että kannatti herätä. Muutaman myyjän hintataso oli sellaista luokkaa, että ei viitsinyt laareja loppuun asti selata, mutta esimerkiksi eräällä ruotsalaismummelilla oli hyväkuntoista peruslevyä erittäin sopuisaan hintaan.

Uuden kodin meikäläisen levyhyllystä löysivät Black Sabbathin Paranoidin Vertigo-painos, Motörheadin Bomberin ykköspainos, Dead Kennedysin Frankenchrist, Depeche Moden Violator sekä Music for the Masses ja Funkadelicin The Electric Spanking of War Babies sinkku. Sir Lord Baltimoren Kingdom Comen jätin laariin lojumaan ja tällä hetkellä harmittaa jonkin verran.

EDIT: Kävin hakemassa Sir Lord Baltimoren talteen...