Meditointia vuoren huipulla. Ruumiista irtautumista loputtoman synkän taivaan alla. Sitä kuvaavammin en osaa brittibändin uudesta studioalbumista kirjoittaa.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Mana-Yood-Sushai
Ensimmäinen albumi, jolle uskallan ennustaa sijaa kärkikahinoissa vuoden lopussa, kun listaan 2012 parhaita levyjä. Bong. Mana-Yood-Sushai.
Meditointia vuoren huipulla. Ruumiista irtautumista loputtoman synkän taivaan alla. Sitä kuvaavammin en osaa brittibändin uudesta studioalbumista kirjoittaa.
Meditointia vuoren huipulla. Ruumiista irtautumista loputtoman synkän taivaan alla. Sitä kuvaavammin en osaa brittibändin uudesta studioalbumista kirjoittaa.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Roadburn 2012: päänräjäyttävä festari
Huh huh. Roadburn takana. Mistähän aloittaisin. Keskiviikkona juhlittiin Shriken nelikymppisiä, ennen kuin varsinainen festari alkoi. Shrike sai myös onnittelut Lord Vicarin keikalla lavalta torstaina. Tässä nyt pikaisesti ruodittuna muistiin jääneitä tapahtumia tämän vuoden kattauksesta.
Torstain festarit korkkasi Year of the Goat, jolla on muutama loistava kappale, mutta suurin osa on toistaiseksi aika tusinatavaraa. Erittäin melodinen hevistyge Of Darkness on selkeästi bändin paras. OMia kävin vilkaisemassa vartin verran ennen La Otracinan keikkaa. Brooklyniläisten kiemurainen psykerock toimi hyvin. Parhaiten silloin, kun bändi soitti earthlesshenkistä tykitystä.
La Otracinan jälkeen syömään OMin Robertin sekä Emilin kanssa ja kuuntelemaan heidän mainioita kiertuetarinoitaan. Ancestorsin psykedeelinen post metal tai mikä lie jyräsi eeppisesti uudessa Roadburn-rakennus Het Patronaatissa. Illan kovimmaksi aktiksi kuitenkin taisi nousta Stage01:n eli entisen Bat Caven päättänyt Sigiriya. Acrimony-stoneria hirmuisella intensiteetillä piesseet sällit olivat hurjassa vedossa.
Perjantain korkkasi Farflung. Hengastyttävä space rock trippi kesti 1,5 tuntia eikä päästänyt otteestaan hetkeksikään. GNOD veti illemmalla vähintään yhtä kovan keikan. Aivan mielettömän raju meno äänimiestä myöten koko bändillä. Ehdottomasti rajuimpia psych rock keikkoja, joita olen koskaan todistanut. Kohkauksen veti vielä toiseen potenssiin crust-veteraani Doom. Osasivat muuten bäkkärillä yhden sanan suomeakin: KILJU!
Lauantain aamupalaksi tuli käytyä kuuntelemassa muutaman kipaleen verran uutta Saint Vitus levyä ja siitä muistoksi jäi Saint Vitus jointtipapereita paketillinen. Dark Buddha Rising veti hienon keikan. Moni paikalla ollut ei tiennyt bändistä mitään, mutta keikalta poistui haltioitunutta partasuuta ja kävelykadun puheensorinassa kuului erikielisten lauseiden joukossa Dark Buddha –mainintoja vielä pitkään.
Church of Misery ei oikein ole päälavabändi, räyheä doom toimii pienemmissä klubiolosuhteissa suunnattomasti paremmin. Savioursin hevikohkauksen tahtiin kalja maistui. Pursonista näkyi se, ettei vielä keikkoja ole pahemmin heitetty. Hapuilu ja epävarmuus kuului hieman soitostakin. The Obsessedia odotin kuin kuuta nousevaa, mutta jotenkin fiilikset olivat jo Sleepissä ja jaksoin keikkaa seurata vain 4 biisiä.
Sleep. Ei helvetti. Matt Pike tarjoili liian pienissä farkuissaan 30 senttiä persvakoa ja hikistä kaljamahaansa jo kymmenisen minuuttia ennen keikkaa. Kitaristi kuivaharjoitteli lavalla riffiä, josta jo tajusi mitä tuleman piti. Kun täysin kivettynyt Al Cisneros kiipesi lavalle oli aika loihtia Jerusalem aivan uskomattomalla äänenpaineella. Noilla full stackeilla olisi tuhonnut pienen kylän. Jerusalem, Sonic Titan, Dragonaut, Jerusalem ja jeesus mikä hatsin käry!
Parhaita keikkoja joita olen koskaan nähnyt.
Mitä vielä voi tältä festarilta odottaa? No miten olisi Earthlessin rytmiryhmä Witchin kitaristien kanssa tykittämässä aivan uskomattomat psych rock jamit? Ok. Pää räjähti.
Psychotropic Caravan Afterpartyt olivat lauantaina keikkakompleksin aulassa ja olipa muuten aivan törkeän hauskaa. Mitä biisejä soitettiin? Ei mitään hajua. Mihin olen heitellyt osan levyistäni? Ei mitään hajua. Kova meininki? Aivan varmasti.
Ja vielä yksi päivä pitäisi jaksaa. Electric Orangen krautrock nostatti sunnuntain fiilikset heti hyviksi. Internal Voidin Maryland doom ei toiminut päälavalla. Yob soitti Catharsis-albuminsa kokonaisuudessaan ja hypnotisoi kuulijat. Fleshpressin puolituntinen oli huikeampi kuin edes osasi odottaa ja Green Room pullisteli täpötäynnä. Bong oli jo liikaa psyykeelle ja noin parinkymmenen minuutin keikan seuraamisen jälkeen oli lähdettävä istahtamaan väljemmille vesille.
Muina kohokohtina pakko mainita kaikki ne bändien välit, kun tuli jauhettua muutaman uuden ja lukuisten vanhojen tuttavuuksien kanssa tuopin tai ruuan ääressä.
Korvissa humisee edelleen, eikä tässä vielä ole kyennyt edes musiikkia kuuntelemaan. Kiitos, Roadburn Festival, jälleen kerran.
Torstain festarit korkkasi Year of the Goat, jolla on muutama loistava kappale, mutta suurin osa on toistaiseksi aika tusinatavaraa. Erittäin melodinen hevistyge Of Darkness on selkeästi bändin paras. OMia kävin vilkaisemassa vartin verran ennen La Otracinan keikkaa. Brooklyniläisten kiemurainen psykerock toimi hyvin. Parhaiten silloin, kun bändi soitti earthlesshenkistä tykitystä.
La Otracinan jälkeen syömään OMin Robertin sekä Emilin kanssa ja kuuntelemaan heidän mainioita kiertuetarinoitaan. Ancestorsin psykedeelinen post metal tai mikä lie jyräsi eeppisesti uudessa Roadburn-rakennus Het Patronaatissa. Illan kovimmaksi aktiksi kuitenkin taisi nousta Stage01:n eli entisen Bat Caven päättänyt Sigiriya. Acrimony-stoneria hirmuisella intensiteetillä piesseet sällit olivat hurjassa vedossa.
Perjantain korkkasi Farflung. Hengastyttävä space rock trippi kesti 1,5 tuntia eikä päästänyt otteestaan hetkeksikään. GNOD veti illemmalla vähintään yhtä kovan keikan. Aivan mielettömän raju meno äänimiestä myöten koko bändillä. Ehdottomasti rajuimpia psych rock keikkoja, joita olen koskaan todistanut. Kohkauksen veti vielä toiseen potenssiin crust-veteraani Doom. Osasivat muuten bäkkärillä yhden sanan suomeakin: KILJU!
Lauantain aamupalaksi tuli käytyä kuuntelemassa muutaman kipaleen verran uutta Saint Vitus levyä ja siitä muistoksi jäi Saint Vitus jointtipapereita paketillinen. Dark Buddha Rising veti hienon keikan. Moni paikalla ollut ei tiennyt bändistä mitään, mutta keikalta poistui haltioitunutta partasuuta ja kävelykadun puheensorinassa kuului erikielisten lauseiden joukossa Dark Buddha –mainintoja vielä pitkään.
Church of Misery ei oikein ole päälavabändi, räyheä doom toimii pienemmissä klubiolosuhteissa suunnattomasti paremmin. Savioursin hevikohkauksen tahtiin kalja maistui. Pursonista näkyi se, ettei vielä keikkoja ole pahemmin heitetty. Hapuilu ja epävarmuus kuului hieman soitostakin. The Obsessedia odotin kuin kuuta nousevaa, mutta jotenkin fiilikset olivat jo Sleepissä ja jaksoin keikkaa seurata vain 4 biisiä.
Sleep. Ei helvetti. Matt Pike tarjoili liian pienissä farkuissaan 30 senttiä persvakoa ja hikistä kaljamahaansa jo kymmenisen minuuttia ennen keikkaa. Kitaristi kuivaharjoitteli lavalla riffiä, josta jo tajusi mitä tuleman piti. Kun täysin kivettynyt Al Cisneros kiipesi lavalle oli aika loihtia Jerusalem aivan uskomattomalla äänenpaineella. Noilla full stackeilla olisi tuhonnut pienen kylän. Jerusalem, Sonic Titan, Dragonaut, Jerusalem ja jeesus mikä hatsin käry!
Parhaita keikkoja joita olen koskaan nähnyt.
Mitä vielä voi tältä festarilta odottaa? No miten olisi Earthlessin rytmiryhmä Witchin kitaristien kanssa tykittämässä aivan uskomattomat psych rock jamit? Ok. Pää räjähti.
Psychotropic Caravan Afterpartyt olivat lauantaina keikkakompleksin aulassa ja olipa muuten aivan törkeän hauskaa. Mitä biisejä soitettiin? Ei mitään hajua. Mihin olen heitellyt osan levyistäni? Ei mitään hajua. Kova meininki? Aivan varmasti.
Ja vielä yksi päivä pitäisi jaksaa. Electric Orangen krautrock nostatti sunnuntain fiilikset heti hyviksi. Internal Voidin Maryland doom ei toiminut päälavalla. Yob soitti Catharsis-albuminsa kokonaisuudessaan ja hypnotisoi kuulijat. Fleshpressin puolituntinen oli huikeampi kuin edes osasi odottaa ja Green Room pullisteli täpötäynnä. Bong oli jo liikaa psyykeelle ja noin parinkymmenen minuutin keikan seuraamisen jälkeen oli lähdettävä istahtamaan väljemmille vesille.
Muina kohokohtina pakko mainita kaikki ne bändien välit, kun tuli jauhettua muutaman uuden ja lukuisten vanhojen tuttavuuksien kanssa tuopin tai ruuan ääressä.
Korvissa humisee edelleen, eikä tässä vielä ole kyennyt edes musiikkia kuuntelemaan. Kiitos, Roadburn Festival, jälleen kerran.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Roadburn 2012 tärppilista
Istahdinpa hetkeksi alas Roadburn-aikataulujen kanssa ja merkkailin itselleni tärpit. Tuskinpa menee festivaali täysin suunnitelmien mukaan, mutta jos osan merkatuista ainakin näkisi...
Torstaina Ancestors, Killing Joke ja Lord Vicar samalla slotilla, kaksi jälkimmäistä olen nähnyt useita kertoja. Perjantaina Hexvessel kiinnostaisi toki, mutta Farflung käy sen verran harvemmin täällä päin, että kalifornialaiset kiilaavat edelle. Lauantain alkuillan jätin tarkoituksella auki, katsellaan tilannetta paikan päällä. Sunnuntaina Black Cobran ja Bongin päällekäisyys harmittaa eniten.
Seitsemän yötä festareihin. Ihan kuin näitä laskeskelisin...
Torstaina Ancestors, Killing Joke ja Lord Vicar samalla slotilla, kaksi jälkimmäistä olen nähnyt useita kertoja. Perjantaina Hexvessel kiinnostaisi toki, mutta Farflung käy sen verran harvemmin täällä päin, että kalifornialaiset kiilaavat edelle. Lauantain alkuillan jätin tarkoituksella auki, katsellaan tilannetta paikan päällä. Sunnuntaina Black Cobran ja Bongin päällekäisyys harmittaa eniten.
Seitsemän yötä festareihin. Ihan kuin näitä laskeskelisin...
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Pitkäperjantai
Eipä ole pitkäperjantai valitettavasti niin pitkä, että ehtisi katsastamaan koko keikkatarjonnan. Kolmelle eri budjetille perjantai 6.4. antaa tällaiset vaihtoehdot:
Earth (USA) + Mount Eerie (USA) + Ô Paon (CAN)
ovet 21:00, lippu 32 €
Nosturi
Rättö ja Lehtisalo + Hidria Spacefolk
ovet 20:00, lippu 14 €
Korjaamo
The Grand Astoria (RUS) + Nevesis (EST) + Woodrue
ovet 21:00, lippu 7 €
Lepakkomies
Itse olen luonnollisesti Psychotropic Caravan Clubilla Lepakkomiehessä, mutta enpä voi syyllistää muille keikoille menijöitä. Earthin olen onneksi nähnyt useampaan otteeseen, joten sen missaaminen ei harmita, mutta Mount Eerie olisi ollut mukava nähdä. Rättö ja Lehtisalo julkaisi juuri uuden albumin, jonka biisejä olisi ihan mahtava päästä kuulemaan livenä. Enkä muista milloin olen viimeksi Hidrian nähnyt.
Templesin piti lämmitellä Lepiksessä ulkomaan vieraita, mutta joutuivat valitettavasti perumaan. Tilalle saatiin onneksi loistava tuuraaja, suhteellisen tuore sludgejyrä Woodrue. The Grand Astoria on mainio sekametelisoppa jonka musiikkia kuvailemaan täytyy käyttää kauhallinen termejä kuten stoner, psych, prog, punk, 70’s, groove, fuzz... Eli tsekatkaapa itse:
http://thegrandastoria.bandcamp.com/
Earth (USA) + Mount Eerie (USA) + Ô Paon (CAN)
ovet 21:00, lippu 32 €
Nosturi
Rättö ja Lehtisalo + Hidria Spacefolk
ovet 20:00, lippu 14 €
Korjaamo
The Grand Astoria (RUS) + Nevesis (EST) + Woodrue
ovet 21:00, lippu 7 €
Lepakkomies
Itse olen luonnollisesti Psychotropic Caravan Clubilla Lepakkomiehessä, mutta enpä voi syyllistää muille keikoille menijöitä. Earthin olen onneksi nähnyt useampaan otteeseen, joten sen missaaminen ei harmita, mutta Mount Eerie olisi ollut mukava nähdä. Rättö ja Lehtisalo julkaisi juuri uuden albumin, jonka biisejä olisi ihan mahtava päästä kuulemaan livenä. Enkä muista milloin olen viimeksi Hidrian nähnyt.
Rättö ja Lehtisalo - Le Mans
Templesin piti lämmitellä Lepiksessä ulkomaan vieraita, mutta joutuivat valitettavasti perumaan. Tilalle saatiin onneksi loistava tuuraaja, suhteellisen tuore sludgejyrä Woodrue. The Grand Astoria on mainio sekametelisoppa jonka musiikkia kuvailemaan täytyy käyttää kauhallinen termejä kuten stoner, psych, prog, punk, 70’s, groove, fuzz... Eli tsekatkaapa itse:
http://thegrandastoria.bandcamp.com/
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Viime viikon ulkomaisvieraat
Keikkakevät Helsingissä jatkuu ennenkuulumattomana. Viime torstaina Kutosella Church of Misery ja Fleshpress soittivat loppuunmyydylle salille. Lauantaina White Hills ja Demonic Death Judge esiintyivät samassa osoitteessa lähes yhtä monelle hengelle.
Edellisen, myös Fleshpressiä sivuavan blogipostauksen ja tämän Kutosen keikan väliin mahtuu myös Lahden Torvessa nähty Fleshpress, Throat & Unkind keikka. Eipä siinä, bändin puolituntiset ja intensiiviset keikat eivät jätä kylmäksi. Tällä kertaa bändillä oli hieman teknisiä ongelmia, mutta nekin selätettiin tyylikkäästi.
Church of Miseryllä on tätä nykyä Hideki jälleen mikrofonin varressa. Japanilaisbändin livekunto ei petä edelleenkään. Hurjin ja rajuin doom-bändi, jota olen livenä todistanut. Taisi olla seitsemäs kerta, kun bändin näen.
Lauantaina Demonic Death Judge rytyytti perus-sludgeaan aivan mallikkaasti. Tosin bändin valinta White Hillsin lämppäriksi ihmetytti. Vakoilin White Hillsin settilistaa Lontoon keikalta, jossa setti painottui uuden albumin materiaaliin. Positiiviseksi yllätyksekseni biisilista ei pitänyt paikkaansa juuri lainkaan, vaan Frying on this Rockilta soitettiin pari biisiä ja muut keikka kahlattiin valikoitujen vanhempien kappaleiden parissa. Joka tietty oli hyvä veto, koska bändi ensimmäistä kertaa Suomessa oli.
Trion soitto rullasi huikeasti, rumpali Nick istui Egon ja Daven väliin täydellisesti. Soitti bändi jyrääviä riffejä tai haahuilevampaa psykedeliaa, kuulosti se upealta. Paikoin laulut kuulostivat erittäin ”sinne päin” vedetyiltä ja näihin toivoisi vähän skarppausta livetilanteessa.
Sunnuntai tuli hengailtua newyorkilaisten kanssa Helsingissä ja hauskaa oli. Ympäriinsä kävelyä, vinyylien pläräilyä, salmareiden juomista, Kiasmassa käyntiä ja Kynsilaukassa safkaamista oli ohjelmassa. Olo on aikamoisen nuutunut edelleen.
Olin molemmilla yllämainituilla keikoilla valkkailemassa levyjä lautaselle ja tuttuun tapaan soittamani kappaleet löytyvät alta.
Church of Misery + Fleshpress, DJ Jugh playlist, 29.3.2012 Kuudes Linja
Acid King - Electric Machine
Aqua Nebula Oscillator - Lucifer
Carlton Melton - Company
Circle - Earthworm
Pharaoh Overlord - Rodent
Purson - Rocking Horse
Saint Vitus - Blessed Night
Saint Vitus - Burial at the Sea
Tank - Red Skull Rock
The Devil's Blood - The Heavens Cry Out for the Devil's Blood
The Obsessed - Yen Sleep
Us & Them - Willow's Song
Witchfinder General - Soviet Invasion
White Hills + Demonic Death Judge, DJ Jugh playlist, 31.3.2012 Kuudes Linja
Aqua Nebula Oscillator - Flying Mountain
Bevis and Twink - Flying Igloos
Can - Oh Yeah
Circle - Valtaisa hahmo
Farflung - Unborn Planet
Gnod - Visions of Load
Liquid Sound Company - Golden Gate 67
Moon Duo - In the Sun
Sun Dial - Exploding in Your Mind
The Great Society Mind Destroyers - Now Riot!
Vibravoid - Eruptions of the Green Sun
Edellisen, myös Fleshpressiä sivuavan blogipostauksen ja tämän Kutosen keikan väliin mahtuu myös Lahden Torvessa nähty Fleshpress, Throat & Unkind keikka. Eipä siinä, bändin puolituntiset ja intensiiviset keikat eivät jätä kylmäksi. Tällä kertaa bändillä oli hieman teknisiä ongelmia, mutta nekin selätettiin tyylikkäästi.
Church of Miseryllä on tätä nykyä Hideki jälleen mikrofonin varressa. Japanilaisbändin livekunto ei petä edelleenkään. Hurjin ja rajuin doom-bändi, jota olen livenä todistanut. Taisi olla seitsemäs kerta, kun bändin näen.
Lauantaina Demonic Death Judge rytyytti perus-sludgeaan aivan mallikkaasti. Tosin bändin valinta White Hillsin lämppäriksi ihmetytti. Vakoilin White Hillsin settilistaa Lontoon keikalta, jossa setti painottui uuden albumin materiaaliin. Positiiviseksi yllätyksekseni biisilista ei pitänyt paikkaansa juuri lainkaan, vaan Frying on this Rockilta soitettiin pari biisiä ja muut keikka kahlattiin valikoitujen vanhempien kappaleiden parissa. Joka tietty oli hyvä veto, koska bändi ensimmäistä kertaa Suomessa oli.
Trion soitto rullasi huikeasti, rumpali Nick istui Egon ja Daven väliin täydellisesti. Soitti bändi jyrääviä riffejä tai haahuilevampaa psykedeliaa, kuulosti se upealta. Paikoin laulut kuulostivat erittäin ”sinne päin” vedetyiltä ja näihin toivoisi vähän skarppausta livetilanteessa.
Sunnuntai tuli hengailtua newyorkilaisten kanssa Helsingissä ja hauskaa oli. Ympäriinsä kävelyä, vinyylien pläräilyä, salmareiden juomista, Kiasmassa käyntiä ja Kynsilaukassa safkaamista oli ohjelmassa. Olo on aikamoisen nuutunut edelleen.
Olin molemmilla yllämainituilla keikoilla valkkailemassa levyjä lautaselle ja tuttuun tapaan soittamani kappaleet löytyvät alta.
Church of Misery + Fleshpress, DJ Jugh playlist, 29.3.2012 Kuudes Linja
Acid King - Electric Machine
Aqua Nebula Oscillator - Lucifer
Carlton Melton - Company
Circle - Earthworm
Pharaoh Overlord - Rodent
Purson - Rocking Horse
Saint Vitus - Blessed Night
Saint Vitus - Burial at the Sea
Tank - Red Skull Rock
The Devil's Blood - The Heavens Cry Out for the Devil's Blood
The Obsessed - Yen Sleep
Us & Them - Willow's Song
Witchfinder General - Soviet Invasion
White Hills + Demonic Death Judge, DJ Jugh playlist, 31.3.2012 Kuudes Linja
Aqua Nebula Oscillator - Flying Mountain
Bevis and Twink - Flying Igloos
Can - Oh Yeah
Circle - Valtaisa hahmo
Farflung - Unborn Planet
Gnod - Visions of Load
Liquid Sound Company - Golden Gate 67
Moon Duo - In the Sun
Sun Dial - Exploding in Your Mind
The Great Society Mind Destroyers - Now Riot!
Vibravoid - Eruptions of the Green Sun
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)