White Hills – H-p1

White Hills saattaa tulla jo joillain blogini lukijoilla korvista. Siinä tapauksessa lienee syytä siirtyä muihin blogeihin, sillä White Hillsin suitsutus jatkuu uudenkin pitkäsoiton myötä. Vaihteeksi sellainen levy, josta jaksaa kohkata, kuin pikkupojan innostuksella. Nostan mainiolta albumikokonaisuudelta kolme biisiä levyllä esiintyvässä järjestyksessä:


1. No Other Way on kymmenminuuttinen psykedeelinen trippi, joka hypnotisoi pauloihinsa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Efektein kuorrutettu, ilmavasti, mutta junnaavasti nostattava huikea kappale.

2. Upon Arrival tykitetään The Headsin False Heavya muistuttavalla riffillä. Riffin samankaltaisuus ei haittaa, sillä onhan kyseessä aivan törkeän kova riffi. Dave W:n laulut lähtevät todella rähjäisesti ja muutenkin kappale rokkaa vahvassa takakenossa.

3. H-p1, albumin 17-minuuttinen nimikkobiisi. Hawkwindmaisesti lähtevä eepos on tyylipuhdasta space rockia, kunnes alkaa Dave W –show. Aivan mieletöntä fiilistelykitarointia, jota voisi kuunnella loputtomasti. Vuoden orgastisin kipale tähän mennessä.

Levy löytyy myös Spotifystä: White Hills – H-p1

Katsotaanpa, jos blogin päivitystahti taas kiihtyisi. Levyhyllyyn nojaa aika paksu nippu vinyyliä, jota tekee mieli hehkutella.