Promo- ja demopikakatsaus

Alla muutamalla lauseella ruodittuna näppeihini päätyneitä omakustanteita, demoja ja promoja. Ei syväanalyysejä, vaan tutustumisen arvoisia bändejä kuuntelulinkkien kera.


Masteroid / Slugstain (split)
Livenäkin taisin kehua Masteroidia joskus blogissani. Bändi pyöräyttää splitin käyntiin mallikkaasti stonerilla ja laulajasta lähtee mukavat John Garcia –vibat! Jälkimmäinen biisi jää hieman tylsästi junnaaman paikalleen, mutta ensimmäisenä oleva Corpses of My Mind on splitin paras. Slugstain on enemmän doomin päin kallellaan, riffit on hyvän kuuloisia, mutta laulajan todella monotoninen ulosanti onnistuu puuduttamaan korvat.
http://masteroid.net/
http://www.myspace.com/slugstain


Spirits of the Dead – The Great God Pan
Norjalaisen stoner-psych-folk-bändin kakkoslevyn alkupuolisko jää vähän mitäänsanomattomaksi ja stoneria saa levyltä hakemalla hakea. Alun himmailun ylipääseminen palkitsee, sillä levyn viimeinen biisi, Goldberry, on aivan huikea ja eeppinen psych-folk-maalailu.
http://www.thespiritsofthedead.com/

Boar – Demo 2010
Tätä on tullut luukuteltua kiitettävästi, muttei näköjään blogista vielä mainintaa löydy. Vahvoja Bongzilla-vaikutteita on kuultavissa, mutta myös puhtaat laulut toimivat ja psykeflirttiäkin on kuultavissa sludgen seasta. Jos yhden biisin jaksat tsekata, kuuntele Old Nick. Toistaiseksi ainoa todistamani Boar-keikka on Lahden Pitkäpubista, joka ei keikkapaikkana häävi ole.
http://boar.bandcamp.com/

Ääriö – Demo 2011
Kahdesta instrumentaalista yli kymmenminuuttisesta kappaleesta muodostuva demo maalailee ensin post-jotain maisemia, toisessa kappaleessa laahataan sludgemman ilmaisun parissa, välillä droneillenkin. Soundit ovat hieman käppäiset, mutta hidastelumusan ystäville ei liian.
http://www.aeaerioe.net/

Eleven Sun – Absinthe Sky
Eleven Sun soittaa metallisen raskasta stoneria, jossa on kuuluu hieman grungehtavaakin meininkiä. Soundit on mukavan tuhdit, laulussa on munaa ja soitto groovaa pääosin hyvin, mutta metallisimmat osuudet eivät oikein kolise allekirjoittaneelle.
http://www.myspace.com/elevensun

EYELOVEYOU EYEHATEGOD

Siis voi jumalauta mikä keikka. Eyehategod YK-klubilla. Olinhan minä tämän sludgelegendan kahteen otteeseen jo livenä nähnyt, mutta helteen sekoittamat suomalaiset tekivät Helsingin keikasta ikimuistoisen.


Soundit yökerhossa sopivat hienosti tämänkaltaiselle musiikillekin, alapäät murjoivat miehekkäästi ja kitarankierrot viilsivät korvia. Bändi oli liekeissä, kun yleisö sekosi jo Blankin feedback-introssa täysin. Täyteen ahdetussa klubissa oli törkeän kuuma, stagedaivaajia lenteli ilmassa jokaisen biisin aikana, joku sai kyynärpäästä, joku sai nyrkistä, jotkut yrittivät repiä katon peilipalloja alas.

Tunti turpaan ja helvettiin sieltä. Ennen keikkaa cooleilta ja itsevarmoilta vaikuttaneet yökerhopoket tuijottivat nyt täydelliseltä keikalta poistuvaa hiessä uitettua, tatuoitua ja karvaista yleisöjoukkoa epäuskoisin katsein: ”Mitä tuolla tapahtui?”

Eyehategod kävi keikalla. Sitä tapahtui.

Alla aakkosjärjestyksessä dj-kioskissa ennen EHG-keikkaa soittamani southern rockit ja Black Flagit. Ja yllä oleva kuva pöllitty Facebookista joltain ilman lupaa, sori.

ps. Sludgesta puheen ollen, tsekatkaapas Woodrue. Eka demo ulkona, asiallista junttausta ja erikoismaininta massasta erottuvista karjumisista. http://woodrue.bandcamp.com/

Jugh playlist 9.7.2011 Eyehategod, YK-klubi

Black Flag - Police Story
Black Flag - Rise Above
Black Flag - Six Pack
Black Flag – T.V. Party
Black Flag - Thirsty and Miserable
Black Flag - What I See
Black Oak Arkansas - Uncle Lijiah
Blackfoot - Highway Song
CCR - I Put a Spell on You
Highwaymen - Highwayman
Lynyrd Skynyrd - Free Bird
Molly Hatchet – Flirtin’ With Disaster
Outlaws - Green Grass & High Tides
Pat Travers – Snortin’ Whiskey
The Allman Brothers Band - Black Hearted Woman
ZZ Top - Beer Drinkers & Hell Raisers

White Hills – H-p1

White Hills saattaa tulla jo joillain blogini lukijoilla korvista. Siinä tapauksessa lienee syytä siirtyä muihin blogeihin, sillä White Hillsin suitsutus jatkuu uudenkin pitkäsoiton myötä. Vaihteeksi sellainen levy, josta jaksaa kohkata, kuin pikkupojan innostuksella. Nostan mainiolta albumikokonaisuudelta kolme biisiä levyllä esiintyvässä järjestyksessä:


1. No Other Way on kymmenminuuttinen psykedeelinen trippi, joka hypnotisoi pauloihinsa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Efektein kuorrutettu, ilmavasti, mutta junnaavasti nostattava huikea kappale.

2. Upon Arrival tykitetään The Headsin False Heavya muistuttavalla riffillä. Riffin samankaltaisuus ei haittaa, sillä onhan kyseessä aivan törkeän kova riffi. Dave W:n laulut lähtevät todella rähjäisesti ja muutenkin kappale rokkaa vahvassa takakenossa.

3. H-p1, albumin 17-minuuttinen nimikkobiisi. Hawkwindmaisesti lähtevä eepos on tyylipuhdasta space rockia, kunnes alkaa Dave W –show. Aivan mieletöntä fiilistelykitarointia, jota voisi kuunnella loputtomasti. Vuoden orgastisin kipale tähän mennessä.

Levy löytyy myös Spotifystä: White Hills – H-p1

Katsotaanpa, jos blogin päivitystahti taas kiihtyisi. Levyhyllyyn nojaa aika paksu nippu vinyyliä, jota tekee mieli hehkutella.