Stampeden riffi jyrää heti jalkoihinsa, Wake Down tiputtaa vauhtia ja on ainoa biisi, josta hieman liejublues-viboja irtoaa. Toisella puolella Piggie ja Poolpisser tarjoilevat lisää kitaroiden pahoinpitelyä. Good Timesin heikoin lenkki, Mattilan ärjymät laulut, ovat koko EP:n keston ajan tikissä. Poolpisserin lopun kitaran kiertoa voisi kuunnella vielä pidempään!
Lepakkomiehen pääsiäisen loppuunmyyty, aggressiivinen ja energinen keikka ja Licked Inch Fur 12” nostavat Throatin omaperäisten Suomi-bändien kärkikastiin.
Thank you, sir!
VastaaPoista