Circlen Rautatie oli laitettava ensimmäisiksi tulille. Kaksi kappaletta tästä olen aiemmin kuullut, joten ei tämä täysin ensikuuntelu ole. Kansilehden tuoksu tuo nostalgisia mielleyhtymiä. Vaellus, jestas miten hyvä biisi! Santtu tämän minulle ja muille Mega Therionissa olleille soitti syyskuun lopulla. Jumpe miten hyvä riffi! Ja Rättö, Rättö on kyllä täydellinen heavy-laulaja! Psykedeliaa, hemmetti soikoon! Tähet! Jotain tuttua tässä biisissä on, turvallista ei! Olisipa toi kappale kestänyt pidempään. Lääke ja Pelkkä meno olivat himmailun ja hämyilyn välillä tasapainottelevia kipaleita, Lautatarha silkkaa hämystelyä. Varauksetta suosittelen tätä levyä. Porin suuntaan vinkkiä, että vinyyliä vähän äkkiä.
Kokeillaanpa Arkhamin Kirjasto, eli Lehtisalon ja Samae Koskisen mystinen duo, seuraavaksi. Hui, onpas paljon staattista sähkö seiskatuumassa. Rajua menoa ja örinälaulua. Haha, b-puoli lähtee black metal -riffillä! No joo, hauskaa kohkausta, mutta totuuden nimissä on sanottava, että tuskin kovin usein tämä EP vierailee levylautasellani.
Jussi Lehtisalon Rotta viimeiseksi. Olen huono kuvailemaan tuoksuja, mutta tämä vinyyli tuoksuu kyllä virkistävältä. Kerrassaan miellyttävää. Putosinpa Rotan maailmaan välittömästi. Havahduin ensimmäisen, yhdeksänminuuttisen Veljeni-kappaleen loppumiseen. Rauhallista maalailua ja taisi siellä huuliharppuakin olla. Näköjään toimi, koska jossain muualla olin tuijottelemassa horisonttiin. Taustalla humiseva efekti ja rauhallinen, hypnoottinen maalailu. Näillä eväin matkustetaan koko vinyylinmitta. Onneksi ei ollut hellalla mitään, pohjaan olisi palanut. Hieman puskista tämä tuli kaiken NWOFHM-materiaalin jälkeen. Hieno albumi.
http://www.ektrorecords.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti