Ensikosketukseni Mr. Peter Haydenin kokoonpanoon tapahtui 2003 talvella Riihimäen varuskunnassa, huomatessani, että eräällä leppoisalla ikätoverillani on mielenkiintoinen musiikkimaku ja hän olikin vähän väliä lainaamassa levyjä allekirjoittaneelta. Pian kävi ilmi, että hän soittaa bassoa orkesterissa nimeltä Mr. Peter Hayden ja pääsin kuuntelemaan omaa suuntaansa etsivän orkesterin cd-r-julkaisuita, joita ei ilmeisesti diskografiaan lasketa.
Vuonna 2005 julkaistua Nothing Compares to the Value of the Knowledge We Possess cd-r EP:tä muistelen lämmöllä, vaikka itsellä ei kyseistä julkaisusta ole tallella kuin kannet. Tällä julkaisulla MRPH oli tullut erään tien päähän ja astunut ulos lapsenkengistään. Bändi oli löytänyt oman sekoituksensa post-metalin maalailua, doomin synkkyyttä, vaikeaselkoista psykedeliaa sekä välillä progressiivista heittäytymistä. Näihin aikoihin tutustuin myös muuhun MRPH-miehistöön ja näiltä vuosilta on jäänyt muistikuvanrippeitä huuruisista keikoista sekä sekavista jatkoista.
First Cycle Complete seiskatuumalla Mr. Peter Hayden oli edellistä post-rockimpaa ja kuultiinpa tällä julkaisulla muun muassa saksofonia ja naislaulua. Planet Caravan klubillamme järjestetyllä Mr. Peter Hayden ja Galacticka keikalla päivänvalon näki edellä mainittujen yhtyeiden split 10”. MRPH:n puoli oli synkästi nytkähtelevää ja pahaenteistä instrumentaalimaalailua. Keikka klubilla puolestaan sisälsi arvaamattomia elementtejä, kitarankaulalla lävistettyjä vahvistimia ja paljaita takapuolia.
Näiden herrojen seurassa ei tylsiä hetkiä ole juurikaan tullut koettua, oli kyse keikoista Tampereen juottoloissa tai Ilosaarirockin leirintäalueesta, jossa sain maistiaiset Faster Than Speed pitkäsoitosta yli vuotta ennen varsinaista julkaisua. Hartaissa tunnelmissa suoritettu kuuntelutilaisuus päättyi hetkellisesti turvallisen junnausosuuden jälkeiseen oksentamiseen. Keikoilla on nähty stagedaivauksia, uhkaavaa käytöstä, soittimien lentelyä, korppeja, kusta ja vaikka mitä, jonka olen jo unohtanut tai sulkenut mielestäni. Ehkä hieman rauhallisempi, mutta sitäkin tiukempi keikka nähtiin Psychotropic Caravan Festival II:n lauteilla Nosturissa. Arvaamattomuutta oli ilmassa puolestaan taas hikisen Lepakkomiehen Dooomstockissa.
Winter Records on nyt julkaissut Mr. Peter Haydenin debyyttipitkäsoiton, josta itsellä on vasta cd-r-kappale. Mikäli synkkä ja raskas riffittely yhdistettynä psykedeeliseen maalailuun ja progressiivisen arvaamattomiin ratkaisuihin kiehtoo edes ajatuksen tasolla, suosittelen vilpittömästi tutustumaan orkesteriin.
Helsingissä Elokuussa 2010,
Jukka Hätinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti