No Fear, Only Bailando

Olipahan viikonloppu Hyvinkäällä. Lauantaina Zoomin snadille lavalle kapusi ensimmäisenä Frogskin, jonka möyrivää sludgea väritti kaoottinen noisevalli laulaja Teron mukana raahaamasta efektilaudasta. Olisin voinut kuunnella tuota sirinää ja kirskunaa lopun iltaa, mutta Frogskinin jälkeen vuorossa oli Seal of Beleth, josta tiesin entuudestaan vain pari tuttua naamaa.



Onneksi ei tarvitse turhaan taputella kavereita selkään, Seal of Belethin ensimmäinen keikka sujui hienosti ja muutamasta ensimmäisestä biisistä tuli vahvoja Solace-viboja, joka ainakin meikäläiselle on ehdoton plussa. Jossain groovaavan stonerin ja doomin välimaastossa orkesteri runnoi. Keikkojen jälkeen omat levyjen pyörittelyt menivät sellaisessa hurmoksessa, että farkut repesivät haaroista aina nilkkaan asti.

Hyvä, että vaihtofarkut tulivat mukaan, sillä sunnuntain keikoilla ei enää paita pysynyt päällä. Kyseisen illan bändit olivat niin kovia, että sääliksi käy kaikkia hyvinkääläisiä raskaamman musiikin ystäviä, jotka paikalle eivät tulleet. Porukkaa paikan päällä oli kuitenkin kiitettävästi! Ja bändit soittivat lujaa, niin kuin asiaan kuuluu.



Throat korkkasi illan energisellä paahdolla, vaikkei tässä vaiheessa vielä kovin moni lavan edustalle uskaltautunutkaan. Allekirjoittaneen suosikkibiisi Patty Hitler oli säästetty setin viimeiseksi ja tässä vaiheessa paita taisi livetä ensi kertaa pois päältä. Toiseksi viimeisenä tullut uusi kipale rokkasi myös aivan helvetisti! Throat saisi kyllä pian julkaista uutta ja/tai vanhaa materiaalia vinyylinä tai cd:nä tai digitaalisena, että ihmiset pääsisivät paremmin tutustumaan tähän bändiin.



Temples-kitaristi Pekkarisen pääsiäistunnelmiin sopivaksi koristeltu efektilauta ansaitsee täydet tyylipisteet. Tällä kertaa helsinkiläisbändi ei laittanut täyttä jamivaihdetta silmään, vaan tyytyi soittamaan melko kurinalaisesti settinsä. Hyvältä se kuulosti joka tapauksessa, mutta ei parhaita Temples-vetoja, mitä meikäläinen on todistanut.



Illan viimeisenä aktina oli mukavat nuoret klopit Oulusta. Hebosagil runnoi väkivaltaisesti death-sludgeaan (lanseerasin juuri uuden termin) ja sai lavan edustalle vähän vipinää. Kävipä Throatin Mattila jopa daivaamassa kokonaiset 30 senttiä korkealta lavalta ilman paitaa. Muutama vuosi takaperin kuulin hieman soraääniä Hebosagilin live-esiintymisistä, mutta kehottaisin näiden laukojia tsekkaamaan bändin nyt. Saattaa takki kääntyä.

Loppuilta menikin paidan pyörittelyksi, sillä olivathan biisivalinnat ennen pilkkua Princen Cream sekä Samantha Foxin Touch Me. Illan orkestereiden ja muun eliittijoukon jatkojen soittolistalta löytyi muun muassa Paradisiota, Drömhusia ja Culture Clubia, joten paitojen pyöritys jatkui aamuun asti. Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen bailando-viikonloppu.

Kuvat: Ilpo "ILIPOOO" Heikkinen