Space Force UV-kemut

Boriksen Japanese Heavy Rock Hits seiskatuumasarjan viimeinen sinkku ja sen kylkiäiseksi laitettu yksipuoleinen seiska tulivat sopivasti uudeksi vuodeksi. Bonusseiskalla oleva biisi on hollantilaisbändi Earth and Fireltä lainattu Seasons, jonka ihana Wata herkästi laulaa. Kyseinen kappale on melkeinpä koko seiskatuumasarjan paras.



Vuosikymmenen vaihdetta juhlitaan Lahdessa Space Force DJ-sessioiden parissa. Pitkä Pubissa soitetaan levyiltä stoner, space sekä psykerockia ja doomia torstaina 31.12. viiden tiskijukan voimin kello 18 alkaen. Sisäänpääsykään ei muistaakseni maksa mitään, joten tervetuloa nauttimaan virvokkeista ja hyvästä musiikista!



Pakkailin levylaukkuni täyteen, joten torstai-ilta näyttää, mitä tuleman pitää. Doomia taisi Technics-kassiini sujahtaa vain Saint Vitusin debyytin verran, joten aavistuksen psykedeelispainotteisempaa kamaa taitaa olla tulossa.

Shrinebuilder

Pyramid of the Moon -biisi nostatti Shrinebuilderin pitkäsoittoon kohdistuneet odotukset ehkäpä hieman liian korkealle. MySpacesta kappale tuli luukutettua niin tiuhaan, että kappale iskostui selkärankaan jokaista pellinsärähdystä myöden. Kun vihdoin Shrinebuilderin tuplavinyylin levykaupasta kävin joulun alla poimimassa, oli pettymys aluksi melkoinen.



Superryhmän debyyttialbumi kuulosti hyvälle heti kättelyssä, mutta muut neljä kappaletta vaisuilta Pyramid of the Moonin rinnalla. Tuossa biisissä tiivistyy kvartetin jokaisen jäsenen sielunmaisemat ja tunnusmerkit täydelliseksi kokonaisuudeksi.

Mitä enemmän albumia on tullut pyöriteltyä, sitä enemmän kappaleidenvälinen kuilu pienenee, mutta pyramidi seisoo kuussa silti täysin koskemattomana. Joudun karvaasti toteamaan, että Shrinebuilderin pitkäsoitto ei ole niin hyvä, kun olin odottanut. Olisiko kuuntelukokemukseni erilainen, mikäli en olisi MySpace-maistiaisia kuunnellut? Ehkä.

Materialistiselta kantilta katsottuna vankkaan gatefoldiin kääritty värikäs tuplavinyyli, jonka neljänteen puoleen on kuvioitu käärme, on parasta A-luokkaa. Noh, täytyy myöntää, että onhan tämä parhaillaan soiva levyn päätösraita Science of Angerkin aivan mahtava biisi...

http://www.myspace.com/shrinebuildergroup

Stonerlegenda ja raskas tuplavinyyli

Kun en enää enempää festivaalilta toivo, pudotetaan Roadburnista pommi nimeltä John Garcia, joka sattumoisin tulee esittämään keikan verran Kyussia. Hetken aikaa elättelin toivoa, että Brant olisi kannuissa, mutta mitä ilmeisimmin soittajat ovat jotain hollantilaisia rivimuusikoita. Vaikka kyseessä ei ole missään nimessä Kyuss, odottelen malttamattomasti tätä keikkaa. Huh huh!

http://www.roadburn.com/

Tällä hetkellä levysoittimessa pyörii albumi, josta on jo pitemmän aikaa pitänyt muutama sana kirjoittaa, The Gates of Slumberin syyskuussa ilmestynyt Hymns of Blood and Thunder. Rise Aboven ökyhintaisia vinyyleitä rantautui viime kuussa Suomeenkin, joten sellaisen tohti hankkia hyllyyn. Normiversiokin on kolmessa eri värissä, joista jokainen on rajattu kolmeensataan kappaleeseen. Ymmärrän kyllä die hard –versioiden kauppaamisen vannoutuneille faneille, mutta perusdiggareille voisi olla perusmustaa perusversiota, jonka hinta pysyisi alle parin kympin!



TGOS on parantanut tasoaan huimasti albumi albumilta, mutta ainakin omissa kirjoissa uutukainen ei enää yllä edeltäjänsä, Conquerorin, tasolle. Conquerorin ainoa heikko lenkki olivat jokseenkin heppoiset soundit, Hymns of Blood and Thunderilla on jälleen jämäkät heavysoundit ja Karl Simon laulaa paremmin kuin koskaan, mutta kappalemateriaali ei aivan yllä edellä mainitun albumin tasolle. Eipä tälläkään albumilla ole varsinaisesti huonoja biisejä, vain Beneath the Eyes of Marsin synaosuudet ärsyttävät ja mukaan on mahtunut pari mitäänsanomattomampaa kipaletta.

Räyheästi jolkotteleva Death Dealer on albumin paras suoraviivainen TGOS-ralli, mutta rotevat herrasmiehet ovat edelleen parhaimmillaan eeppisiin mittoihin kasvavissa, nyrkit pystyssä puitavissa kymmenminuuttisissa, jotka tällä albumilla ovat The Doom of Aceldama sekä Descent into Madness. Molemmat kappaleet nousevat TGOS-biisien kärkikastiin. Jälkimmäisessä synaosuudet ovat huomattavasti tyylikkäämmät kuin Beneath the Eyes of Marsissa ja Iron Bob Foutsin rumpufillit ovat upeaa tribuuttia Bill Wardille.

Ei mitään turhaa kikkailua eikä hienostelua, tämä rehellistä doomia ja heavy metalia. Jos jotain muuta etsit, jatka etsimistä.

http://www.myspace.com/thegatesofslumber

Vuosikymmenen Top 10 albumit

Roadburn-miekkoset Walter ja Jurgen pyysivät eilisessä bloggauksessaan ihmisiä listaamaan kymmenen 2000-luvun parasta albumia. Ehtona oli, että musiikkityylin tulee liipata Roadburnia, eli listojen tulisi sisältää lähinnä doomia, stoneria, dronea, psykedeliaa, space rockia ja sludgea. Sinkut ja EP:t eivät kelpaa, yhdeltä bändiltä saa olla vain yksi levy ja albumien tulee olla ilmestynyt välillä 2000-2009.

Eilisillan ja tämän päivän olen pähkäillyt listaani ja tuossa alla se nyt möllöttää. Tämä ei ole mikään absoluuttinen vuosikymmenen Top 10, vaan Roadburn-henkisistä albumeista kovin paljoa pohtimatta laadittu lista.

Sleepin Dopesmoker on julkaistu virallisesti vasta 2003, eli kuuluisi ehdottomasti listaan, mutta jollain kummallisella tekosyyllä perustelin sen poisjättämisen itselleni, koska se on nauhoitettu tukevasti ysärin puolella. Solacen Further (2000), Farflungin A Wound in Eternity (2008), Truckfightersin Gravity X (2005), Church of Miseryn Houses of the Unholy (2009) sekä Dozerin In the Tail of a Comet (2000) roikkuivat listallani lähes loppuun asti, mutta joutuivat top kympin ulkopuolelle viimeisessä karsinnassa.



Ufomammutin Snailkingin tilalla voisi olla yhtälailla Idolum. Fu Manchun parhaat levyt jäävät 90-luvun puolelle, mutta California Crossing on silti kovimpia kesälevyjä. QOTSA:n debyytti jää myös 90-luvulle, mutta myös Rated R tuli kuunneltua lähes puhki vuosituhannen vaihteen jälkeen. Listan kaksi viimeistä paikkaa voisivat olla päivästä riippuen mitä tahansa edellisessä kappaleessa mainittuja.

1. Electric Wizard - Dopethrone (2000)
2. Reverend Bizarre - In the Rectory of the Bizarre Reverend (2002)
3. Warning - Watching From a Distance (2006)
4. Ufomammut - Snailking (2004)
5. Fu Manchu - California Crossing (2001)
6. Queens of the Stone Age - Rated R (2000)
7. Warhorse - As Heaven Turns To Ash (2001)
8. Bongzilla - Gateway (2002)
9. Assemble Head in Sunburst Sound - Ekranoplan (2007)
10. Jex Thoth - Jex Thoth (2008)

http://www.roadburn.com/2009/12/we-want-your-top-10-albums-of-the-decade/

Dark Buddha Rising - Entheomorphosis

Dark Buddha Risingin kakkosalbumi näki päivänvalon marraskuun lopussa, tasan vuosi Ritual IX tuplavinyylin ilmestymisestä. Debyyttialbumin jalanjälkiä seuraten myös Entheomorphosis on kääritty mattamustaan gatefoldiin ja sisältää kolme kappaletta, joista pisin on jaettu toisen vinyylilevyn molemmille puolille.



Droneilut ja efektihälyt on jätetty tällä kertaa unholaan, Transperson, Transcent ja Nog Uash’ Tem matkaavat raskaiden riffien ja hypnoottisen junnauksen siivittämänä kohti mustaa aukkoa. Vaikka Dark Buddha Rising käyttää toistoa aseena, ei musiikki edelleenkään ole pelkkää jumitusta, kappaleet kulkevat luonnollisesti eteenpäin transsimaisen varmasti ja välillä yllättävästikin.

Ensimmäiseltä levyltä tuttujen avaruusmaalailuiden, doomahtavien riffien ja krautrock-junnauksen lisäksi Transpersonin kakkososan taustakitaransahailut ja Transcentin psykedeeliseen blastaukseen yltyvä nostatus flirttailevat black metalin suuntaan. Tämä tekee Dark Buddha Risingin lokeroinnista vielä entistä vaikeampaa.

Vaikka Ritual IX oli mahtava debyytti, ei rima ollut näköjään Dark Buddha Risingille liian korkealla, Entheomorphosis on vähintään yhtä haastava ja palkitseva annos raskasta psykedeliaa. Pelottavan hyvä bändi, jonka musiikki saa kupolin jengalle ilman päihteitä.

http://varjotila.org/dbr/

Omakustannekatsaus vol. 2

Psychotropic Caravan säädölle ei tietenkään loppua näy, mutta nyt line-upin tiedottamisen jälkeen ehtii hieman hengähtää. Järjestyksessään toisessa omakustanne- ja demokatsauksessa esittelyssä on yksi hieman vanhempi pahviläpyskä, yksi cd-r-fiilistely sekä yksi demo bändiltä, josta haluisin tietää paljon enemmän.



Tuliterän Alpha on edellä mainittu vanhempi pahviläpyskä. Kolme biisiä sisältävä kiekko ilmestyi jo vuosi sitten ja on ollut jo pitkän tovin loppuunmyytynä, mutta koko Alpha on bändin MySpace-profiilissa kuunneltavissa. Tuliterä tykittää energistä instrumentaaliavaruusrockia ja bändin soitossa kuuluu selkeästi metalli- ja progevaikutteet. Alpha Blade ja Jagat petaavat pöydän 14-minuuttiselle All-Seeing Deliriumille. Päätösraidassa nivotaan Hidria Spacefolk ja Ozric Tentacles metallisen tulituksen avulla yhdeksi huimaksi paketiksi.

http://www.myspace.com/tulitera



Epävirallisen julkaisun ruumiillistuma on Templesin Taajuuksia cd-r tussilla sotattuine biisilistoineen. Jewelcaseen pakattu valkoinen cd-r on täynnä helsinkiläisbändin treenikämppäjameja. Templesin jamivaihdetta olen kehunut blogeissani aiemminkin ja tämän kiekon avulla myös livetilanteita vierastavat ihmiset pääsevät nautiskelemaan niistä. Soundit tosin eivät ole kovinkaan miellyttävät. Viidestä tallennetusta jamittelusta Kingston Düül II ja bassoton II ovat ehdottomasti omat suosikit. Tällä julkaisulla Temples flirttailee tyylillisesti vapaammilla vesillä, krautrockia, stonerjamia ja jonkin sortin progeilua on luvassa.

http://www.myspace.com/templesofdoom



Marian tuore demo on koukuttanut meikäläisen. Marian musiikissa on jotain mystistä vetovoimaa, ja kun bändistä ei oikein tahdo löytyä mitään infoa netistä pelkistettyä MySpace-sivua lukuun ottamatta, mielenkiintoisen orkesterin palaset loksahtelevat paikoilleen. Trion kolmebiisinen pöllökantinen demo sisältää suomeksi laulettua rockia, jonka maalailemista maisemista tulee itselle mieleen Mana Mana ja 90-luvun alun Therapy? Demon keskimmäistä, Matka-nimistä kappaletta on tullut luukutettua repeatilla hurjia määriä, eikä muutkaan kaksi biisiä siitä paljoa jää. Näen jo enneunia Marian seiskatuumasta, joka mahdollisesti voisi olla otollisin formaatti orkesterille, enkä malta odottaa, että pääsen bändin keikalle.

http://www.myspace.com/murhelaulu