Hyväntuulisesta retrorokkailusta toipuminen kesti parin ekan Kylesa-biisin ajan, jonka jälkeen loppukeikka jyräsi panssarivaunun lailla päälle. Kylesa jyräsi settinsä putkeen, ainoat välispiikit kuultiin vasta ennen viimeistä biisiä. Tämä toimi hyvin bändille ja keikan intensiteetti pysyi yllä alusta loppuun. Eipä Kylesaa tule pahemmin kotioloissa kuunneltua, mutta kolmevarttinen veto vakuutti.
Kamchatkan ja Kylesan välinen vaihto tapahtui kymmenessä minuutissa, Clutchia saatiin odotella lavalle Kylesan jälkeen 40 minuuttia. Bluesahtavaa ja äärimmäisen groovaavaa stoneria veivaava Clutch oli settinsä pituudenkin puolesta selkeä pääesiintyjä, kahden ensimmäisen bändin setit olivat 30-45 minuuttiset, illan viimeinen esiintyjä luukutti päälle puolitoista tuntia.
Settilistaan sisältyi muutamat kipaleet uusimmalta levyltä, jota allekirjoittanut ei ole vielä ehtinyt hankkimaan, mutta jo näiden biisien perusteella hankintaan menee. Ennen encoreita kuultu Spacegrass oli oman keikkakokemuksen kohokohta. Yleisellä tasolla Clutch oli jotenkin vaisumpi kuin viime visiitillä. Neil Fallon kantoi kitaraa kaulassa puolet setistä, vaikka on selkeästi vakuuttavampi saarnamiestyylisessä meuhkaamisessa pelkkä mikrofoni kädessä. Älkää käsittäkö väärin! Clutch oli hemmetin kova jälleen!
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Clutchin rumpali JP Gaster on omaan musiikkimakuun paras rumpali, jonka soittoa olen livenä todistanut. Kaksi kertaa Clutchin keikalla ja kerran Winon kokoonpanossa. Tukevahkon herran soitto huokuu rentoutta, olemus rumpusetin takana asentojen korjailuineen ja penkillä hypähtelyineen on letkeää seurattavaa, pientä kikkailua ja filliä viljellään jatkuvalla syötöllä. En ole kuullut toista rumpalia, jonka soitto rullaa ja groovaa näin järjettömän hyvin.
http://www.myspace.com/clutchband
http://www.myspace.com/kylesa
http://www.myspace.com/kamchatkasweden
Joo, täysin samaa mieltä Gasterista. Ja oli hieno keikka se edellinen. Ei kyllä jäänyt itselle mieleen, että paikka olisi ollut vain puolitäysi, mutta toisaalta olin aika edessä katsomassa. No, olihan se viimeisten viiden vuoden ajalta varmastikin Nosturin top 5 -keikkoihin kuuluva setti.
VastaaPoistaSilloin bändin soitto oli todella vahvaa, sillä kaikki rullasi kuin itsestään. Ja settihän oli sitä kuuluisaa "parhautta". Ehkä tälle keikalle ei olisikaan juuri siksi uskaltanut lähteä, kun edellinen asetti riman niin korkealle. Heh, vieläkin on hyvässä muistissa kuinka Gaster puski hikeä mahtavan muutaman minuutin rumpusoolonsa aikana.